Timonen: Lindros oli pelote jäällä
Kimmo Timonen muistelee Kimen Kulma -palstallaan Hockey Hall of Fameen valittua Eric Lindrosia
Teksti Kimmo Timonen / legenda
Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa All Stars -otteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015.
NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Ensimmäisessä osassa hän kertoo, millaista elämä on ollut lopettamisen jälkeen.
Katselin televisiosta Hockey Hall of Famen juhlallisuuksia. Kun kuunteli Eric Lindrosin tunteikasta puhetta, tuli ensimmäisenä mieleen, että tuo mies on paikkansa siinä galleriassa ansainnut.
En ole pelannut Lindrosin kanssa samassa joukkueessa, mutta monta kertaa häntä vastaan. Jos jostakin pelaajasta voi puhua pelotteena, Lindros oli sellainen.
Monta vastaavaa yhdistelmää ei tullut vastaan uran aikana. Hän oli valtavan iso, jonka lisäksi luisteluvoima- ja tekniikka oli loistava.
Kun haki kiekkoa kulmasta ja hänen luistimiensa rouhinta alkoi kuulua, kyllä siinä alkoi vilkuilla vähän olkansa yli. Joo, ota vaan se kiekko…
Lindros tuli taklaustilanteisiin kovaa - ja joutui niihin itsekin. Se sitten lopulta päättikin hänen uransa.
Vielä hänen aikanaan NHL:ssä oli paljon enemmän avojäätaklauksia. Lindros ajoin usein poikittain kiekon kanssa. Usein hän pääsi pujahtamaan läpi, mutta välillä hänet päästiin yllättämään puun takaa.
Tuomiopäivän legioonaksi nimetty ketju John LeClair-Eric Lindros-Mikael Renberg oli vaikeasti pideltävä yhdistelmä. Kaikki olivat saman tyyppisiä pelaajia, isoja ja vahvoja.
Lindros on kyllä kova nimi edelleen Philadelphiassa. Jalkapallofanitkin tunnistavat hänen nimensä. Pelityyli oli juuri kuin nakutettu Flyersin kovaan tyyliin.
Lindrosin loppuaika Flyersissä sai vähän ikävän maun Bobby Clarken kanssa käytyjen riitojen takia. Tai pikemminkin riidat käytiin Lindrosin agentti-isän ja Clarken välillä. Niistä kuului huhuja vielä silloin, kun itse pelasin Philadelphiassa.
Oman pelaajauran aikana pelaajat eivät hirveästi jutelleet Hall of Fameen valinnoista, mutta toki ainakin itse tiedostin, että sinne valitseminen on iso juttu. Varsinainen ultimate-saavutus jääkiekossa.
Kun pelasin Nashvillessä, tutustuin Pat Quinnin tyttäreen Kalli Quinniin, joka työskenteli GM David Poilen sihteerinä. Oli tulla tippa linssiin, kun kuunteli hänen hienoa puhettaan isänsä Hall of Fame -valinnan juhlallisuuksissa.
Teemu Selänne valitaan kunniagalleriaan ensi vuonna. Hän täyttää kriteerit kirkkaasti. Jos Eric oli pelottava pakin näkökulmasta kokonsa ja taklauksiensa takia, Teemu oli pelottavan hyvä maalintekijä. Muistan hyvin, miten loistavasti Teemu pelasi oman urani alkuaikoina Paul Kariyan kanssa yhteen Anaheimissa.
En usko, että valintaa tulee ikinä omalle kohdalleni. Stanley Cup varmaan auttaa, mutta pelejä ja pisteitä pitäisi olla vielä enemmän. Tai sitten pitää vielä vetää luistimet jalkaan…
No ei nyt sentään!