Leijonien kultainen sukupolvi suuren olympiaunelman äärellä

Tässä vaiheessa optimismi jyllää ja velat ovat saatavia. Jääkiekon miesten olympiaturnaus ei ole vielä käynnistynyt ja kaikki unelmat ovat elossa, myös Leijonien.

– Meillä on erittäin hyvä joukkue. Kun Suomen maajoukkue lähtee arvoturnauksiin, on aina mahdollisuus pärjätä, Anaheim Ducksin ja Leijonien hyökkääjä Mikael Granlund totesi suomalaismedialle tammikuun lopussa.

Mutta mikä sitten on pärjäämistä? Voiko Leijonat voittaa kultaa "NHL-olympialaisissa", mikä olisi Suomen jääkiekkohistorian kovin saavutus? Vai riittääkö minkä tahansa värinen mitali tyydyttämään Suomen kiekkokansan?

Näille Leijonien NHL-pelaajille tämä olympiatilaisuus on niin harvinainen, että unelma on selvä.

– Olympiakulta on tietysti se isoin haave, mutta sinne on tietysti pitkä matka, alkusarjat ja muut. Ei mennä asioiden edelle, mutta (tavoite on) joukkueena pelata hyvin ja parantaa 4 Nationsista ja saada tuloksia ja voittaa pelejä, Dallas Starsia NHL-jäillä edustava Leijonien supertähti Mikko Rantanen sanoi HBO Maxin haastattelussa.

Suomi puolustaa olympiakultaa neljän vuoden takaa, mutta silloin vastassa ei ollut Connor McDavidia, Nathan MacKinnonia, Quinn Hughesia, Connor Hellebuyckia, Victor Hedmania, David Pastrnakia ja muita jääkiekon supertähtiä. Toki ei ollut Leijonillakaan käytössä tätä "kultaista" sukupolvea.

Suomella on joka tapauksessa paljon parannettavaa verrattuna viimeksi pelattuihin turnauksiin, joissa NHL-pelaajat olivat mukana. Vuoden 2016 World Cup meni täysin penkin alle. Eikä viime vuoden 4 Nations Face-Off -turnaus ollut sekään suuri menestystarina.

– On mielenkiintoista nähdä, mitä pelaajat oppivat viime vuoden 4 Nations -turnauksesta ja millä eväillä he lähtevät haastamaan ennakkosuosikkeja, edellisten NHL-olympiakisojen 2014 suomalaissankareihin lukeutunut maalivahti Tuukka Rask mietiskeli Jääkiekkoliiton verkkosivuilla.

Saroksen harteilla iso vastuu

Näissä lyhyissä turnauksissa, jotka käytännössä käynnistyvät toden teolla vasta pudotuspelivaiheessa, kliseet ovat vahvasti esillä. Ensimmäisenä niistä kävelee vastaan maalivahtipelin merkitys.

Niissä parhailla parhaita vastaan pelatuissa turnauksissa, joissa Suomi on edennyt loppuotteluun saakka, on Leijonien maalivahtipeli ollut häikäisevää. Miikka Kiprusoff loisti vuoden 2004 World Cupissa ja Antero Niittymäki Torinon olympialaisissa 2006.

Kiprusoff oli muutamaa kuukautta aiemmin johdattanut Calgary Flamesin voiton päähän Stanley Cup -mestaruudesta ja aloittanut kolmen vuoden putkensa Vezina-ehdokkaana. Keskimmäinen ehdokkuus toi NHL:n parhaan maalivahdin tittelin. Niittymäki ei ollut saman tason NHL-tähti, mutta löysi Torinossa uskomattoman vireen ja pokkasi turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinnon.

Nykymaalimassa Suomi ei enää ole samanlainen maalivahtimahti kuin aikaisemmin tällä vuosituhannella. Mutta Nashville Predatorsin Juuse Saroksella on ainakin potentiaalia olla Leijonien tuki ja turva. Saros on viimeisin suomalainen Vezina-ehokas vuodelta 2022.

Suomen viimeisin Vezina-voittaja Pekka Rinne myöntää, että sinivalkoisilla veskareilla on vaikea kausi menossa NHL:ssä. Hän kuitenkin luottaa entiseen Predators-joukkuekaveriinsa.

– Kyllä Saros lähtee ykkösenä turnaukseen ja toivon mukaan lopettaa myös, Rinne sanoi HBO Maxille.

Jos veskareita joutuu vekslaamaan tällaisessa turnauksessa, niin yleensä ei mene hyvin. Yhden vaihdon voi kestää – varsinkin jos edessä on mahtava joukkue. Kuten Kanadan päävalmentaja Mike Babcock totesi legendaarisesti Vancouverin olympiakisoissa 2010 siirrettyään torjuntavastuun Martin Brodeurilta Roberto Luongolle, että jos hän joutuu vaihtamaan maalivahdin vielä kerran, niin turnaus taitaa siinä vaiheessa olla Kanadan osalta jo ohi.

Kliseisiin lukeutuvat myös erikoistilanteiden korostuminen sekä kasvaminen joukkueena turnauksen aikana. Mutta loppujen lopuksi tällaisen turnausmuodon tärkein asia on erään suomalaisen jääkiekkovaikuttajan sanojen mukaan "voittaa oikeat ottelut".

Se "oikein ottelu" on puolivälieräkamppailu, pääsi Leijonat sinne sitten suoraan tai playoff-karsinnan kautta. Puolivälierän voittaminen tuo kaksi lisämahdollisuutta napata mitali. Puolivälieräottelun tulos on yleensä myös ero valtavan pettymyksen tai jopa katastrofin ja menestyksekkään turnauksen välillä.

Ollako unelmoija vai realisti?

Leijonat sai karmean uutisen jo ennen NHL-kauden alkua, kun selvisi, että Florida Panthersin tähtisentteri Aleksander Barkov ei tule pelaamaan olympiakisoissa. Mutta loukkaantumisia on joka maalla, vaikka ne eivät ehkä ole sattuneet yhtä tärkeille pelaajille kuin mitä Barkov on Suomelle.

Saattaa kuulostaa julmalta, mutta jos loukkaantumisia tulee, tällä hetkellä Suomi kestää ne parhaiten nimenomaan sentteriosastolla. Vaikka yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista jää pois joukkueesta, Leijonilla on keskushyökkääjistä yhä käytettävissä Carolinan Hurricanesin Sebastian Aho, Dallasin Roope Hintz ja Floridan Anton "Mini-Barkov" Lundell. Isku olisi ollut paljon pahempi, jos se olisi kohdistunut muutenkin ohueeseen Suomen pakkikalustoon.

– Suomelle kyse on aina joukkuepelistä, systeemistä ja yhdessä pelaamisesta. Sillä tavalla meidän täytyy pelata voittaaksemme, joten ketkä tahansa ovat mukana, niin niiden jätkien täytyy tehdä se. On hyvä tunne, kun tietää, että yksi suurimmista vahvuuksistamme on aina se, kuinka hyvin toimimme yhdessä, Chicago Blackhawksin ja Leijonien hyökkääjä Teuvo Teräväinen sanoi.

Suomi on ykkönen NHL-olympialaisten mitalitaulukossa, jos kriteerinä on pelkkä mitalien määrä. Leijonat on napannut metallia mukaan neljästi viidellä yrittämällä. Toki joku olisi varmasti valmis vaihtamaan kolme pronssia ja yhden hopean yhteen kultamitaliin. Puhumattakaan sellaisesta saavutuksesta, että mitalien määrässä kakkosena tuleva Kanada ei ole koskaan lähtenyt NHL-olympiakisoista muun värisen kuin kultaisen kaulakorun kanssa.

Tässä vaiheessa voi vielä fantasioida vaikka minkälaisesta jatkumosta tuohon Leijonien mitalisaldoon. Suomen kohdalla hienoin fantasia olisi tietenkin voitto loppuottelussa. Leijonien maalit merkittäisiin Eetu Luostarisen ja Niko Mikkolan nimiin. Floridan kaksikko saisi kultamitalit kaulaansa ja ottaisi samalla paikkansa Valtteri Filppulan rinnalla kolmen kullan kerhossa (Triple Gold Club). Ja sitten kun herää unesta, niin tajuaa, että mitalitilaston kärkipaikan pitäminen yksin hallussa taitaa olla realistisempi tavoite ja sekin erittäin kova haaste.

Tiedä sitten, olisiko vuosi 2022 ollut jopa parempi hetki menestyä tälle Leijonien upealle sukupolvelle. Mutta kun sitä mahdollisuutta ei koskaan annettu, niin juuri nyt on ainutlaatuinen tilaisuus, sillä neljän vuoden päästä monet nykyjoukkueen suurimmat tähdet alkavat olla reilusti kolmenkympin pohjoispuolella.

Näin ennen olympiakisojen miesten jääkiekkoturnauksen alkua unelmointi on paljon hauskempaa kuin realismi. Ja jos pelaajat uskovat kultamitaliin, niin miksemme mekin uskoisi.

– Kyllä minun mielestä siinä on sauma mennä ihan päätyyn asti. Kun katsoo, millaisia pelaajia siellä (meillä) on ja maalivahdit siihen päälle. Se on kuitenkin sitten vain yksi peli. Kyllä minusta on tosi hyvä rehellinen sauma mennä loppuun asti, Hintz totesi HBO Maxille.