Kanada paperilla Milanon olympiaturnauksen selvä ennakkosuosikki

Pitkä odotus on tullut päätökseensä.

NHL-pelaajat palaavat talviolympialaisiin 12 vuoden tauon jälkeen, kun miesten jääkiekon olympiaturnaus polkaistaan käyntiin Milanossa 11. helmikuuta. Jääkiekon ystävät saivat viime vuonna jo pienen maistiaisen 4 Nations Face-Off -turnauksen muodossa, mutta nyt luvassa on vihdoin ja viimein täysimittainen parhaiden pelaajien maajoukkueturnaus.

Käymme vielä ennen turnauksen alkua läpi vahvimman joukkueen jokaiselta pelin osa-alueelta.

Hyökkääjät: Kanada

Tämä ei tule kenellekään valtavana yllätyksenä, sillä kanadalaisten hyökkäysarsenaalista löytyy Nathan MacKinnonin, Sidney Crosbyn ja Connor McDavidin kaltaisia tähtihyökkääjiä. Kanadan kokoonpano on paperilla kiistatta koko turnauksen laadukkain, mutta suurin kysymys lienee siinä, miten 12 hyökkääjää roolitetaan lyhyessä turnauksessa.

Kahteen kärkikenttään riittää edellä mainitun kolmikon lisäksi laatua myös nuorisotähti Macklin Celebrinin ja Mitch Marnerin muodossa. Celebrini, 19, on ollut yksi NHL-kauden pirteimmistä yllättäjistä, ja hän on NHL:n pistepörssissä neljännellä sijalla McDavidin, MacKinnonin ja Nikita Kutsherovin jälkeen.

Alemmissa kentissä katseet kiinnittyvät Washington Capitalsin Tom Wilsoniin, joka raivasi tiensä olympiajoukkueeseen alkukauden vahvoilla esityksillään. Viime talven 4 Nations Face-Off -turnauksessa pelattiin yllättävän fyysistä kiekkoa, ja Wilson on parhaimmillaan juuri tämän tyylisessä pelissä.

Kanada joutui tekemään viime hetkellä muutaman muutokseen hyökkäyskalustoonsa, kun Tampa Bay Lightningin Brayden Point ja Anthony Cirelli joutuivat jäämään sivuun. Korvaajatkin ovat kovia nimiä, sillä mukaan nostettiin Carolina Hurricanesin Seth Jarvis ja Florida Panthersin Sam Bennett.

Puolustajat: Yhdysvallat

Yhdysvallat ei pysty vastaamaan ainakaan paperilla Kanadan hyökkäysvoimaan, mutta puolustuspäässä nimilista on täyttä rautaa. Siniviivalle on kasattu seitsikko, josta löytyy liikkuvuutta, fyysisyyttä ja hyökkäysvoimaa.

Yhdysvaltojen kuumimmat puolustajat ovat Minnesota Wildin Quinn Hughes ja Columbus Blue Jacketsin Zach Werenski, jotka kuuluvat maailman parhaiden hyökkäävien pakkien kastiin. Werenski on Jakob Chychrunin ohella ainoa NHL-puolustaja, joka on tehnyt tällä kaudella jo 20 maalia.

Puolustuspään huippunimiä ovat Jaccob Slavin ja Brock Faber, joka hurmasi esityksillään monet jo 4 Nationsissa. Jos Yhdysvallat haluaa haastaa Milanossa muut kärkimaat, sen puolustuspelaamisen pitää olla vielä astetta tiiviimpää.

Yhdysvallat joutui tekemään puolustukseensa yhden viime hetken vaihdoksen, kun Anaheim Ducksin Jackson LaCombe korvasi Florida Panthersin Seth Jonesin, joka kärsii loukkaantumisesta.

Maalivahdit: Ruotsi

Suomi on tunnettu pitkään loistavista maalivahdeistaan, mutta juuri nyt länsinaapuri on tässä kategoriassa niskan päällä. Monelle kärkimaalle juuri maalivahtipelaaminen on suurin kysymysmerkki, mutta Ruotsin osalta tämä osa-alue on hyvillä kantimilla.

Ruotsin ykkösmaalivahdin nimeäminen ei ole läpihuutojuttu, mutta Minnesota Wildin Filip Gustavssonilla näyttää olevan turnauksen kynnyksellä hienoinen etulyöntiasema. Gustavssonin alkukausi jätti toivomisen varaan, mutta nyt viimeisimmästä varsinaisen peliajan tappiosta on kulunut jo yli kuukausi. Seurakaveri Jesper Wallstedt on esiintynyt NHL-kaukaloissa pirteästi, ja hän on tarpeen tullen valmis tositoimiin.

Ruotsin vahvan kolmikon täydentää New Jersey Devilsin Jacob Markström, joka tuo joukkueeseen aimo annoksen kokemusta. Markströmin kausi Devilsissä on ollut melko epätasainen, mutta hän voi olla tärkeä sinikeltaisten joukkuehengen kannalta.

Ylivoima: Kanada

Erikoistilanteet nousevat suureen rooliin tiiviissä turnauksessa, ja tehokas ylivoima voi olla ratkaiseva etu tiukoissa pudotuspeleissä. Kaikissa joukkueissa riittää ylivoimaosaamista, mutta Kanada on lopulta ykkönen tälläkin osa-alueella.

Kanadalaisten kokoonpanosta löytyy kaksi NHL-kauden kolmesta tehokkaimmasta ylivoimapelaajasta. Edmonton Oilersin McDavid on ollut 39 ylivoimapisteellään koko liigan ykköstykki ennen Montreal Canadiensin Nick Suzukia (31). Kun tähän soppaan lisätään vielä Crosby, MacKinnon ja Celebrini, niin muilla joukkueilla pitää kiirettä alivoimalla.

Alivoima: Suomi

Alivoimapelaaminen on aina kuulunut arvokisoissa Suomen vahvuuksiin, eikä Milano-Cortinan olympiaturnaus tee tähän poikkeusta. Leijonien menestysmahdollisuudet tiivistyvät pitkälti siihen, kuinka hyvin joukkue pystyy puolustamaan omaa maaliaan.

Suomen kokoonpanosta löytyy ainakin kaksi pelaajaa, jotka ovat tottuneet urakoimaan miesvajaalla. Dallas Starsin Esa Lindell on pelannut tällä kaudella NHL:ssä toiseksi eniten alivoimaa, eikä seurakaveri Miro Heiskasen av-aika ole merkittävästi pienempi. Kun tähän lisätään vielä Panthersin Niko Mikkola, kasassa on yksi kisojen tiiviimmistä alivoimista.

Oman mielenkiintonsa Suomen alivoimapelaamiseen tuo Los Angeles Kingsin Joel Armia, joka on tehnyt tällä kaudella NHL:ssä jo neljä alivoimamaalia.

Valmennus: Kanada

Stanley Cup -mestaruuksilla mitattuna Kanadan ja Yhdysvaltojen valmennukset ovat samalla viivalla, sillä molemmista ryhmistä löytyy kaksi mestariluotsia. Kanadan päävalmentaja Jon Cooper on ollut Lightningin peräsimessä jo 14 kautta, ja hänen näyttönsä vuosien varrelta ovat erittäin vakuuttavat. Yhdysvaltojen päävalmentaja Mike Sullivan on kahden Stanley Cup -sormuksen mies, mutta mestaruuksista on vierähtänyt jo vajaa vuosikymmen.

Kanada nousee kärkipaikalle vahvojen apuvalmentajiensa ansiosta, joista kaksi kolmesta (Bruce Cassidy, Vegas Golden Knights ja Rick Tocchet, Philadelphia Flyers) työskentelee tällä hetkellä NHL-seurassa päävalmentajana. Kanadalaisten kolmas apuvalmentaja on pitkään taalajäillä vaikuttanut Peter DeBoer, joka valmensi viimeksi Dallas Starsia.

Valmennuksen osalta kisojen musta hevonen voi olla isäntämaa Italia, jonka peräsimessä on kansainvälisissä ympyröissä kaiken voittanut Jukka Jalonen.