Päätösottelussa Ukraina voitti Japanin maalein 3-1. Joukkue sijoittui turnauksessa toiseksi ja nousi ensi vuodeksi Saksassa pelattaviin MM-kisoihin.
Nousu ei ole tapahtunut kuitenkaan yhtäkkiä. Ukraina nousi 1B-divisioonasta sarjaportaan ylemmäs Hristitshin alaisuudessa vuonna 2024. Jo viime vuonna nousu oli lähellä, mutta Ukraina taipui tuolloin turnauksen päätösottelussa Japanille. Tasapeli varsinaisella peliajalla olisi riittänyt nousuun.
Tällä kertaa työ saatettiin päätökseen Liettuan avustuksella. Hristitsh hymyili luonnehtiessaan hänen joukkueensa ja Kazakstanin joukkueen eroja.
– Kazakstan pelasi jääkiekkoa. Me puolestaan jahtasimme kiekkoa, hän veisteli.
Jollain tavalla se kuitenkin kantoi nousuun saakka. Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainaan alkoi 24. helmikuuta vuonna 2022. Neljä vuotta myöhemmin Ukrainan jääkiekkomaajoukkueesta on tullut urheilua suurempi asia monille ukrainalaisille. Se on jatkuvuuden ja identiteetin lähde sekä henkisen vapautumisen keino.
– Kaikesta maassamme tapahtuvasta huolimatta pystymme tuntemaan sen, miten kannattajat ja myös sotilaamme tukevat meitä. Pyrimme aina kiittämään sotilaitamme jokaisessa haastattelussa ukrainalaisessa mediassa. Meillä on erilainen motivaatio mennä jäälle myös maamme puolesta, päävalmentaja kertoi.
Hristitsh on eniten tehopisteitä kirjauttanut ukrainalaissyntyinen ja kotimaassaan jääkiekko-opit saanut pelaaja NHL-historiassa. Hän pelasi Washington Capitalsin, Los Angeles Kingsin, Boston Bruinsin ja Toronto Maple Leafsin joukkueissa vuosina 1990-2002 yhteensä 811 ottelua tehoin 259+337=569. Hänet valittiin NHL:n tähdistöotteluun kahdesti.
Hän voitti Neuvostoliiton joukkueessa nuorten MM-kultaa vuonna 1989 ja miesten MM-kultaa vuonna 1990. Myöhemmin vuosituhannen alkupuolella hän pelasi kolmet MM-kisat Ukrainan maajoukkueessa. Hän oli vuonna 2002 mukana myös Salt Lake Cityn olympialaisissa.
Puolassa koetut tunteet jättivät kuitenkin 56-vuotiaan valmentajan mukaan alleen kaiken, mitä hän on aiemmin urallaan kokenut.
– Ehkä nuorten maailmanmestaruuden voittaminen Anchoragessa vuonna 1989 pääsee samalle tasolle. Silloin olimme 20-vuotiaita poikia pelaamassa kaukana kotoa ja haastoimme Kanadan sekä Yhdysvaltojen tulevat NHL-tähdet. Nyt tunne oli hyvin samanlainen.
Hristitsh hymyili muistellessaan, miten varautuneesti hän käyttäytyi mitaliseremoniassa jäällä turnauksen jälkeen.
– Minun iässäni voi olla parempi, ettei hypi liikaa. Sitä voi vaikka liukastua, hän virnisti.
Huumorin takana oli kuitenkin jotain syvempää. Ukrainan kokoonpano heijasteli maan jääkiekon tämänhetkistä tilaa. Vain seitsemän joukkueen pelaajista tuli kotimaan sarjasta. Muut pelaajat pelaavat eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Monet lähtivät sodan alettua pelaamaan toisaalle, eivätkä ole voineet palata kotiin.
Ukrainalla oli myös turnauksen nuorin joukkue, jossa keski-ikä oli vain hieman yli 25 vuotta.
– Perheistä ja kodeistaan erossa oleminen on pelaajille erittäin vaikeaa. He eivät lähteneet valintansa vuoksi, vaan heidän elämänsä muuttuivat täysin kertaheitolla, Hristitsh painotti.
Ukrainan jääkiekkoliigaa jatkettiin sodankin alettua, mutta olosuhteet ovat olleet haastavat, ja kaudella 2025-26 mukana oli vain viisi joukkuetta. Myös maajoukkueen yhteen saaminen on ollut vaikeaa. Ukraina pelasi ainoastaan yhden epävirallisen harjoitusottelun Unkaria vastaan ennen turnausta. Unkarissa pidetyllä harjoitusleirillä oli mukana vain 25 pelaajaa, mukaan lukien kolme maalivahtia.
– Emme pystyneet vetämään kunnon harjoituksia. Käytännössä harjoittelimme 12 pelaajalla 13 pelaajaa vastaan, hän kertoi.
Jotain kuitenkin syttyi joukkueen sisällä noiden muutamien viikkojen aikana.
– Joukkueesta tuli yhtenäinen. Kaikki löysivät toistensa kanssa yhteyden. Joukkue näytti joukkueelta, Hristitsh luonnehti.
Joukkueen kapteeni Igor Merezhko, 28, nousi yhdeksi henkisistä ankkureista. Valmentajat tosin käskivät pelaajia viettämään vähemmän aikaa yhdessä kaukalon ulkopuolella.
– Sanoimme heille, että aamupalaa ja lounasta lukuun ottamatta kahta ihmistä suuremmat joukot ovat huomenna kiellettyjä. Olemme viettäneet jo kolme viikkoa yhdessä. Menkää ottamaan välillä lomaa toisistanne, Hristitsh nauroi.
Lopulta joukkueen sisäinen side vain vahvistui.
\\\\
Pohjoisamerikkalaiselle yleisölle ukrainalaisen jääkiekon haasteiden hahmottaminen saattaa olla vaikeaa. Kansallisen jääkiekkoliigan peleissä hälytyssireenit voivat pysäyttää ottelun milloin tahansa. Tässä vaiheessa pelaajat poistuvat jäältä ja menevät pommisuojiin. Jos hälytys kestää riittävän kauan, ottelu siirretään seuraavalle päivälle.
– Saatamme pystyä pelaamaan esimerkiksi kaksi ja puoli erää. Jäljelle jää kymmenen minuuttia, mutta yhtäkkiä kaikki täytyy keskeyttää. Vierasjoukkueen täytyy yöpyä ja jatkaa ottelua aamulla loppuun. Se on psykologisesti melko epätervettä, Hristitsh kuvaili.
Hristitsh joutui seuraamaan sodan alkua läheltä, sillä hän asui Krementshukissa, kun Venäjän joukot vyöryivät maahan. Hän pysyi kaupungissa noin kuukauden ennen kuin lähti maasta. Ulkomaille muuttamisenkin jälkeen normaalit arkiset äänet ovat vaikuttaneet häneen eri tavalla.
– Lentokoneen ääni aiheutti minussa sokin. Ukrainassa ilmatila on ollut suljettu siviililiikenteeltä jo vuosien ajan. Ihmiset tunnistavat heti kuullessaan, mistä on kyse, olipa lähestymässä drooni tai ohjus, hän sanoi.
– Olin moniin verrattuna onnekas, sillä olin Keski-Ukrainassa. Me emme nähneet tai kuulleet suoraan niin montaa ohjusta, mutta ilmahälytyssireenit olivat yleisiä, ja meidän täytyi mennä pommisuojiin. Se oli henkisesti raskasta, Hristitsh kertoi.
Sota rikkoi myös henkilökohtaisia suhteita.
– Juttelin joillekin venäläisille kavereilleni, kuten Andrei Nikolishinille (entinen Capitalsin kapteeni). Olimme vuosikymmenten ajan hyviä kavereita. Hän yritti rauhoitella minua ja pyysi, etten tee mitään holtitonta ja tartu aseisiin.
Hristitsh muistaa hermoja raastavat sodan ensimmäiset viikot maaliskuulta 2022. Venäjän joukot vyöryivät Butshan kautta kohti Kiovaa pääkaupungin pohjoislaidalla.
– En pysty edes käsittämään, mitä ihmiset kävivät siellä läpi. Tiedän jääkiekon kautta ihmisiä, jotka lähtivät vapaaehtoisesti puolustamaan Kiovaa. Yksi heistä kertoi, ettei saanut asetta käsiinsä. Hän oli tuumannut, että hänellä on sapeli, joten menen sen kanssa, Hristitsh kertoi.
\\\\
Hristitsh painotti henkisesti raastavaa aikaa viettävälle joukkueelle yhtä teemaa, joka oli normaalius. Hän torjui ajatuksen siitä, että ukrainalaiset olisivat tottuneet sotaan.
– Tottuminen on väärä sanavalinta, kun puhutaan sodasta. Ihmiset kuitenkin sopeutuvat jotenkin ja pyrkivät jatkamaan elämäänsä, hän sanoi.
Hän uskoo, että urheilu on osa tuota prosessia.
– Haluamme viedä jotain positiivista kotiin, Hristitsh sanoi.
Nyt Ukraina palaa MM-kisojen päätasolle ja kohtaa jääkiekon huippumaat. Hristitsh ymmärtää edessä olevan haasteen. Hän pelasi suurimman osan urastaan huippusarjoissa ja toivoo edelleen, että voisi tehdä lajin parissa töitä pitkällä tähtäimellä esimerkiksi kykyjenetsijänä tai valmentajana Pohjois-Amerikassa.
Puolassa tässä kuussa työ oli kuitenkin yksinkertaisempi: Ukrainan pitäminen yhtenäisenä ja jonkin juhlanaiheen tarjoaminen ihmisille. Yksi unohtumaton ilta pukukoppikäytävällä oli tällä kertaa tarpeeksi.
