10 ehdokasta Teemun seuraksi Hall of Fameen

TORONTO - Teemu Selänne voi odottaa ensi kesäkuun loppupuolella puhelua Hockey Hall of Famen puheenjohtaja Lanny McDonaldilta. Selänteen odotetaan oleva kärkinimi HHOF:n vuoden 2017 valinnoissa.

Eric Lindros, Sergei Makarov ja Rogie Vachon nimitettiin maanantaina Hall of Famen pelaajien luokkaan ja Pat Quinn pääsi rakentajien osastolle. Median edustajista mukaan otettiin Foster Hewitt Memorial Awardin voittanut Sam Rosen sekä Elmer Ferguson Memorial Awardilla palkittu Bob Verdi.
Selänteen ennustetaan olevan ensi vuonna varma nimi Hall of Fameen. Hänestä tulee valintakelpoinen, kun peliuran päättymisestä tulee kuluneeksi kolme vuotta. Jos ja kun Selänne saa tuon kunnianosoituksen, hänestä tulee toinen suomalaispelaaja Hockey Hall of Famessa. Jari Kurri valittiin jääkiekkopyhättöön vuonna 2001.
Selänne teki NHL-urallaan pelaamissaan 1 451 ottelussa 684 maalia ja 1 457 pistettä. Hän on kaikkien aikojen maalipörssissä sijalla 11, pisteissä sijalla 15 ja ottelumäärissä sijalla 24. Ainoat yhä HHOF-kutsua odottelevat pelaajat, jotka ovat tehneet enemmän pisteitä kuin Selänne, ovat Florida Panthersissa uraansa jatkava Jaromir Jagr (1 874) sekä Mark Recchi (1 533).
Jagr voi olla HHOF-valinnasta varma peliuransa päätyttyä. Recchi on jo pian neljättä vuotta valintakelpoinen. Hän päihitti Selänteen uran tehoissa 76 pisteellä, mutta pelasi 201 ottelua enemmän.
Selänne voitti Stanley Cupin 2007, Calder Trophyn 1993, Maurice Richard Trophyn 1999, Masterton Trophyn 2006 sekä neljä olympiamitalia. Kun Selänne voitti 43-vuotiaana olympiapronssia vuonna 2014, hän teki turnauksessa kuusi pistettä ja hänet äänestettiin olympiaturnauksen MVP:ksi.
Mikäli Selänne saa tarvittavat 75 prosenttia 18-jäsenisen valintakomitean äänistä ja hänet nimitetään Hall of Fameen, pelaajien luokkaan jää vielä kolme vapaata paikkaa. Hall of Fameen voidaan valita korkeintaan neljä pelaajaa vuodessa.
Seuraavassa on esitelty 10 entistä pelaajaa, jotka ovat mahdollisia ehdokkaita Selänteen seuraksi Hockey Hall of Fameen vuonna 2017.
Daniel Alfredsson (1. vuosi valintakelpoisena)
Ottawa Senatorsin pitkäaikainen kapteeni Alfredsson pelasi NHL:ssä 18 kautta ja 1 246 ottelua, joissa syntyi yhteensä 444 maalia, 713 syöttöä ja 1 157 pistettä. Hän ei päässyt koskaan nostamaan Stanley Cupia, mutta voitti Ruotsin joukkueessa olympiakultaa 2006 ja -hopeaa 2014. Alfredsson voitti myös Calder Trophyn vuonna 1996.

Mark Recchi (4. vuosi valintakelpoisena)
Recchi voitti Stanley Cupin pelaajana kolme kertaa. Hän on kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 12 (1 533), syöttöpörssissä sijalla 15 (956), maalipörssissä sijalla 20 (577) ja ottelumäärissä neljäs (1 652). Recchi on ainoa uransa lopettanut vähintään 500 maalia ja 1 500 pistettä tehnyt pelaaja, jota ei ole vielä valittu Hall of Fameen.
Chris Osgood (4. vuosi valintakelpoisena)
Osgoodia voi verrata Vachoniin, vaikka he pelasivatkin eri aikakausina. Osgood voitti 401 ottelua ja Stanley Cupin kolmesti - niistä kaksi aloittavana maalivahtina. Vachon voitti 355 ottelua ja oli kolmessa Stanley Cupin voitossaan kerran aloittavana maalivahtina. Osgood torjui 50 nollapeliä, kun Vachonille niitä kertyi 51. Osgood on kaikkien aikojen voittolistalla sijalla 11, vaikka hän on ottelumäärissä vasta 20. (744). Vachon on voittolistalla 19. ja ottelumäärissä 16. (795). Osgood päästi urallaan keskimäärin 2,49 maalia per ottelu, kun Vachonin vastaava lukema oli 2,99.

Curtis Joseph (5. vuosi valintakelpoisena)
Josephin ansioluettelosta puuttuu vain Stanley Cup. Hän on voittojen määrässä kaikkien aikojen neljäs (454) ja pelatuissa otteluissa viides (943). Josephille kirjattiin 51 nollapeliä kuten Vachonillekin. Joseph voitti seitsemällä kaudella yli 30 ottelua, kahdella peräti 36.
Paul Kariya (5. vuosi valintakelpoisena)
Kariyan ura jäi loukkaantumisten takia lyhyeksi aivan kuten Pavel Burella ja Lindrosillakin. Terveenä ollessaan Kariya oli kuitenkin dominoiva pelaaja. Bure ja Lindros ovat jo Hall of Famessa. Kariya pelasi urallaan 989 NHL-ottelua ja teki niissä yhteensä 402 maalia ja 989 pistettä. Hän voitti Kanadan joukkueessa kultaa Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002, MM-kisoissa 1994 ja nuorten MM-kisoissa 1993. Kaksi kertaa Lady Byng Trophylla palkittu Kariya oli yksi kaikkien aikojen yliopistokiekkoilijoita. Hän voitti Hobey Baker Awardin ja mestaruuden Mainen kanssa 1993.

Jeremy Roenick (6. vuosi valintakelpoisena)
Roenick on jo kauan kellunut valintakomitean "kuplassa". Hän pelasi urallaan 1 363 ottelua ja teki niissä kaikkiaan 513 maalia ja 1 216 pistettä. Roenick ei kuitenkaan voittanut koskaan Stanley Cupia tai henkilökohtaisia pystejä, mutta hän oli yksi NHL:n dominoivimpia pelaajia vuosina 1990-94. Hän teki tuona aikana 327 ottelussa yhteensä 190 maalia ja 411 tehopistettä. Hän pelasi hyvällä tasolla uransa loppupuolenkin, mutta ei enää yltänyt 40 maaliin tai 80 pisteeseen kaudessa. Roenick saavutti USA:n joukkueessa olympiahopeaa 2002.
Alexander Mogilny (9. vuosi valintakelpoisena)
Makarov puhui viime viikonloppuna Mogilnyn valinnan puolesta, ja hänen sanoissaan oli perää. Mogilny pelasi NHL-urallaan 990 ottelua, joissa syntyi yhteensä 473 maalia ja 1 032 pistettä. Kun Mogilny voitti Stanley Cupin New Jersey Devilsin riveissä vuonna 2000, hän pääsi "kolmen kullan kerhoon". Hän nimittäin voitti Neuvostoliiton joukkueessa olympiakultaa 1988 sekä MM-kultaa 1989. Kaudella 1992-93 Mogilny paukutti Buffalo Sabresissä 76 maalia 77 ottelussa.

Dave Andreychuk (9. vuosi valintakelpoisena)
Jos 600 maalia ja Stanley Cup ovat valintaan oikeuttava yhdistelmä, miksi Andreychuk ei ole vielä Hall of Famessa? Andreychuk teki urallaan 640 osumaa ja voitti cupin Tampa Bay Lightningin kapteenina vuonna 2004. Hän on ainoa yli 600 maalia tehnyt peliuransa lopettanut pelaaja, joka ei vielä ole HHOF:ssa. Andreychuk pelasi urallaan 1 639 NHL-ottelua, mikä riittää kaikkien aikojen listalla seitsemänteen sijaan. Vuonna 2013 Hall of Fameen valittu Dino Ciccarelli teki 608 maalia 1 232 ottelussa. Andreychukin valinta on jokavuotinen väittelyn aihe.
Theo Fleury (9. vuosi valintakelpoisena)
Fleury pelasi urallaan 1 084 ottelua, joissa syntyi yhteensä 455 maalia ja 1 088 pistettä. Hän voitti Stanley Cupin Calgary Flamesin kanssa 1989, nuorten MM-kultaa Kanadan paidassa 1988, Kanada-cupin 1991 sekä olympiakultaa 2002. Fleuryn ura päättyi ennen aikojaan päihdeongelmiin, joista hän on sittemmin päässyt ylitse.

Kevin Lowe (16. vuosi valintakelpoisena)
Lowe oli Edmonton Oilersin 1980-luvun dynastian luottopakki. Vaikka hän oli joukkueelleen äärimmäisen arvokas pelaaja, hän ei saanut osakseen samanlaista suitsutusta kuin Wayne Gretzky, Mark Messier, Paul Coffey ja kumppanit. Entiset joukkuetoverit ovat sanoneet tekevänsä kaikkensa, että Lowe valittaisiin Hall of Fameen. Lowe voitti Stanley Cupin kuudesti (viisi Oilersissa ja yksi New York Rangersissa). Hän teki pelaamissaan 1 254 ottelussa kaikkiaan 431 pistettä. Lowe tunnetaan kuitenkin parhaiten siitä, että hän pelasi näkymättömässä roolissa 80-luvun näkyvimmässä joukkueessa.