Skip to main content

Ilmaveivimiehen elämä hymyilee

NHL-debyytti Anaheim Ducksissa oli Kalle Kossilalle vasta väliporras

Teksti Marko Leppänen @MarkoLeppnen / toimittaja, NHL.com/FI

CALGARY - Kalle Kossilan golfkierros Palm Springsissä on juuri päättynyt. Hän lähti pienelle lomamatkalle joukkuekaverinsa kanssa All Star -tauon ajaksi, ja ohjelmaan kuului pari kierrosta golfia.

- Ihan hirveän hyvin ei mennyt tämä kierros, Kossila naurahtaa puhelimessa NHL.com/FI:lle.

Jos tätä yhtä kierrosta ei lasketa, muuten Kossilan elämä hymyilee leveästi. Hän nousi ensimmäistä kertaa laajamittaisemmin suomalaisiinkin urheilumedioihin - parista hyvästä syystä.

San Diego Gullsin hyökkääjä kohahdutti kiekkokansaa 20. tammikuuta ottelussa San Jose Barracudaa vastaan. Kossila nappasi kiekon maalin takana mailansa lavan päälle ja pyöräytti sen tyylipuhtaasti maalivahti Troy Grosenickin taakse.

Oliko Mikael Granlundin tunnetuksi tekemä ilmaveivi pidempiaikainen haave?

- En sanoisi haaveeksi, mutta olen miettinyt, että sellainen olisi tosi cool juttu. Pikkupoikana sitä on kyllä tullut harjoiteltua ulkojäillä, Kossila naurahtaa.

Kossila sanoo, että hän on tehnyt rullakiekossa parikin ilmaveivimaalia. Siinä lajissa tempun tekeminen on kuitenkin hieman helpompaa alustan kitkan ja hitaamman tempon takia.

- Erää oli kuitenkin pelattu 7-8 minuuttia, ja kentällä oli lunta jonkun verran. Vähän yllätyin, että kiekko pysyi lavan päällä. Jos kiekko ei nouse lavan päälle, sitten pitää vain jatkaa luistelua. Ei epäonnistumista välttämättä kukaan edes huomaa, Kossila kertoo.

Kossila sai muutaman päivän päästä yllätyskutsun Anaheim Ducksin NHL-miehistöön. Hän pelasi NHL-debyytissään Edmonton Oilersia vastaan nelosketjussa 6.54.

Lähtö peliin tuli aikamoisella kiireellä. Kossila oli aamujäällä Arizonassa valmistautumassa AHL-peliin, kun kesken mailan teippauksen hän sai tiedon, että illalla pitäisi olla Anaheimissa.

Vielä pari päivää aiemmin Kossila oli jutellut Anaheimin johtoportaan jäsenen kanssa, ettei tällä kaudella kannata välttämättä vielä elätellä toiveita NHL-kutsusta. Tilanne muuttui kuitenkin, kun New Jersey Devils poimi Stefan Noesenin siirtolistalta.

- Minut vietiin suoraan lentokentälle, enkä ehtinyt edes hakea passia ja puhelimen laturia hotellilta. Puku päälle, koneeseen ja Los Angelesiin. Ehdin olla hotellilla puoli tuntia, kunnes piti lähteä Anaheimiin. En ehtinyt edes syödä lounasta, Kossila kertaa kiireistä päiväänsä.

Pelin jälkeen Anaheim lähetti suomalaissentterin takaisin San Diegoon, mutta yksikin NHL-peli oli hyvä merkintä tilastoihin. Tavoitteena on kuitenkin napata vakiopaikka ensi kaudella. Kossila teki viime kesänä kahden vuoden tulokassopimuksen Anaheimin kanssa varaamattomana pelaajana.

Kossila on tyytyväinen oloonsa San Diegossa.

- Kun on nähnyt AHL-paikkakuntia enemmän, väitän, että San Diego on paras. Meillä on hyvät fanit ja olosuhteet sekä hyvä valmennus, Kossila luettelee.

- Alkukaudesta pelit menivät tosi hyvin ja sain pelata paljon, mutta pisteitä ei tullut ihan odotetusti. Joulun jälkeen alkoi upota paremmin, Kossila kertaa kauttaan.

Kossila, 23, on kasvanut kovassa kiekkoperheessä. Pari vuotta vanhempi isoveli Joshua pääsi pelaamaan pari junnumaajoukkuepeliäkin, ja pikkuveli Otto pelasi Grankulla IFK:n A-nuorissa.

- Vanhemmat ovat kuskanneet innokkaasti ja seuranneet paljon pelejä, Kossila kertoo.

Nuorukainen päätti kuitenkin suunnata Bluesin junioreista USA:n yliopistosarjaan St. Cloud Staten joukkueeseen. Se oli yksi hänen elämänsä parhaista ratkaisuista.  

- Se oli hyvä polku. Suomessa olisi aika hankalaa yhdistää esimerkiksi SM-liigassa pelaaminen ja kauppis, Kossila tuumii.

- Toiminta on niin ammattimaista, ja kasvat ihmisenä todella paljon. Aikataulut ovat tiukat. Pitää mennä aikaisin nukkumaan ja syödä hyvin, että jaksaa. Siellä sosiaalistuu väkisinkin, hän jatkaa.

Kossila sanoo, että NHL-sopimus ei ollut mikään itsestäänselvyys, koska hän loukkasi lonkkansa pahasti kolmantena yliopistovuotena. Leikkaus ja sitä seurannut kuntoutus toivat kuitenkin toivotun tuloksen, ja tätä nykyä paikat ovat taas kunnossa.

Kossila sanoi aiemmin Jatkoajan haastattelussa, että fyysisen puolen parantaminen on hänen suurin kehityskohteensa. Onko tilanne edelleen sama?

- Kyllä. Yritän tehdä joukkueen puntit todella huolella ja siihen vähän ekstraa päälle. Taitoakaan ei silti pidä unohtaa, yritän hioa laukauksia ja syöttöjä koko ajan, sillä muuten ne voivat jopa huonontua, Kossila toteaa.

- Kaksinkamppailuvoiman kehittämisessä on kuitenkin tärkeää sekin, että vetää harkoissa ja peleissä aina täysillä. Vaikka voimatasot nousisivat, ei se tarkoita välttämättä, että olisit jäällä vahvempi, hän lisää.

Hyvin sanottu. Ja jos ei muuta keksi, niin aina voi heittää ilmaveivin vastustajan maalin takana.

Katso lisää