Lindros-93 3-26

KIEKKOHISTORIASSA TÄNÄÄN: 30.6.
1992: Välimies Larry Bertuzzin virallisen päätöksen mukaisesti Philadelphia Flyers hankkii keskushyökkääjä Eric Lindrosin Quebec Nordiquesista. Toiseen suuntaan kaupassa matkaavat keskushyökkääjät Peter Forsberg ja Mike Ricci, laitahyökkääjä Chris Simon, maalivahti Ron Hextall, puolustajat Steve Duchesne ja Kerry Huffman, ensimmäisen kierroksen varausvuoro vuonna 1993 sekä rahaa. Nordiques oli varannut Lindrosin ensimmäisenä vuoden 1991 varaustilaisuudessa, mutta hän kieltäytyi tekemästä sopimusta seuran kanssa ja vietti varausta seuranneen kauden Kanadan olympiajoukkueen harjoitusringissä. Seuraavan vuoden varaustilaisuuden yhteydessä Nordiques kauppasi Lindrosin oikeudet kahdesti, ensin Philadelphiaan ja sitten New York Rangersiin. Bertuzzi päätti, että Flyersin kanssa tehty kauppa on laillisesti pätevä.

MUITA MERKKIPAALUJA:
1982: Coloradosta siirtynyt joukkue valmistautuu ensimmäiseen kauteensa New Jerseyssä ja ottaa fanien äänestyksen jälkeen viralliseksi nimekseen Devils. Nimi viittaa hahmoon nimeltä Jersey Devil, joka legendan mukaan eli Pine Barrensissa osavaltion eteläosissa. Seuran värit punainen, vihreä ja valkoinen ovat siihen aikaan ainutlaatuinen väriyhdistelmä NHL:ssä.
1993: Emile Francisin 47 vuotta kestänyt ura jääkiekon ammattilaisena päättyy, kun hän jättää Hartford Whalersin puheenjohtajan tehtävät.
Francis pelaa NHL:ssä maalivahtina Chicago Blackhawksissa ja New York Rangersissa, mutta viettää suurimman osan pelaajaurastaan alemmissa sarjoissa ennen kuin jää eläkkeelle vuonna 1960. Hän palaa Rangersiin seuran juniorijoukkueen Ontarion Guelph'in valmentajaksi, siirtyy emoseuran apulaistoimitusjohtajaksi kaksi vuotta myöhemmin ja lopulta toimitusjohtajaksi sekä valmentajaksi vuonna 1965. Francis rakentaa joukkueen, joka etenee pudotuspeleihin joka kaudella vuosina 1967-75 ja Stanley Cup -finaaliin vuonna 1972.
Rangers kuitenkin häviää finaalissa Boston Bruinsille eikä pääse enää Stanley Cup -finaaliin. Rangers erottaa Francisin tammikuussa 1976, mutta hän jatkaa saman tien uraansa St. Louis Bluesissa. Hän on Bluesin palveluksessa siihen saakka, kunnes siirtyy Whalersin puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi vuonna 1983, vuosi sen jälkeen, kun hänet on valittu Hockey Hall of Fameen.