Maroons lähetti Blaken 13. helmikuuta 1936 Montreal Canadiensiin, jossa hän pelasi ja valmensi jääkiekkouransa loppuun saakka voittaen useita mestaruuksia. Kaksi niistä tuli pelaajana. Blake muodosti NHL-historian parhaisiin hyökkäystroikkiin kuuluneen "Punch Linen" yhdessä Elmer Lachin ja Maurice "Rocket" Richardin kanssa. Ketju auttoi Canadiensin voittamaan Stanley Cupin vuosina 1944 ja 1946.
Kolmikko pysyi yhdessä tammikuun 11. päivään 1948 saakka. Blake pelasi tuolloin ottelussa New York Rangersia vastaan ja mursi jalkansa pahasti. Hän joutui lopettamaan 13 kautta kestäneen peliuransa siihen paikkaan. Blake valittiin Hockey Hall of Fameen pelaajana vuonna 1966, ja hän oli myös mukana vuonna 2017 julkaistulla kaikkien aikojen 100 parhaan NHL-pelaajan listalla.
Peliuransa päätyttyä Blake keskittyi valmentamaan ja pääsi Canadiensin luotsiksi vuonna 1955. Montreal juhli Stanley Cupin voittoa Blaken valmentajanuran viidellä ensimmäisellä kaudella. Blake valmensi Montrealissa 13 kautta ja rohmusi joukkueineen tuossa ajassa kahdeksan mestaruutta. Blake lopetti valmentajana, kun Canadiens oli rökittänyt St. Louis Bluesin vuoden 1968 cup-finaaleissa puhtaasti 4-0.
Toe Blakella on siis vyöllään kunnioitettavat 11 Stanley Cup -voittoa.
MUITA MERKKIPAALUJA
1969: Hockey Hall of Fame paljasti vuoden 1969 valintansa. Kunnian saivat pelaajista Red Kelly, Sid Abel, Roy Worters ja Bryan Hextall, sekä rakentajista Detroit Red Wingsin pitkäaikainen omistaja Bruce Norris.
2006: Los Angeles Kings ilmoitti jäädyttävänsä Luc Robitaillen pelinumeron 20 tammikuun 20. päivänä 2007 järjestettävässä seremoniassa. Ilmoitus tuli kuukauden päästä siitä, kun Robitaille oli pelannut viimeisen NHL-ottelunsa. Hän pyssytti upealla NHL-urallaan 668 osumaa, joista 557 syntyi Kingsin paidassa.
