Skip to main content

19.8. - Lafleur siirtyi New York Rangersiin

Myös: Rangers hankki Buddy O'Connorin; Mark Howe Flyersiin

Teksti John Kreiser @jkreiser7713 / NHL.comin toimituspäällikkö

KIEKKOHISTORIASSA TÄNÄÄN: 19.8.

1988: Guy Lafleur oli jo valittu Hockey Hall of Fameen, kun hän solmi kahden vuoden sopimuksen New York Rangersin kanssa. Comeback oli kiinni enää Lafleurin otteista Rangersin harjoitusleirillä.

Lafleur, 36, oli laittanut hokkarinsa naulaan marraskuussa 1984 eikä ollut pelannut NHL:ssä sen koommin. Hän oli edustanut siihen mennessä vain Montreal Canadiensia ja tehnyt pelaamissaan 961 NHL-ottelussa 518 maalia ja 1 246 tehopistettä. Stanley Cupin hän oli voittanut viidesti.

Hän pelasi harjoitusleirillä riittävän hyvin saadakseen sopimuksen Rangersiin. Lafleurista tuli Gordie Howen ohella ainoa NHL-pelaaja, joka on pelannut liigassa vielä Hall of Fame -valintansa jälkeen (Mario Lemieux'sta tuli kolmas vuonna 2000).

Lafleur pelasi Rangersissa 67 ottelua tehoin 18+27=45 ja siirtyi sitten kahdeksi kaudeksi Quebec Nordiquesiin ennen kuin lopetti peliuransa lopullisesti.

MUITA MERKKIPAALUJA

1947: Joukkuettaan uudelleenrakentava Rangers hankki Buddy O'Connorin ja Frank Eddollsin Canadiensista ja antoi vaihdossa puolustaja Hal Laycoen sekä hyökkääjät Joe Bellin ja George Robertsonin. Eddolls nappasi vakiopaikan Rangersin alakerrasta, ja pienikokoinen keskushyökkääjä O'Connor (173 cm ja 65 kg) pelasi New Yorkissa uransa parhaan kauden 1947-48 tekemällä 60 otteluun 24+36=60 tehopistettä ja auttamalla Rangersin Stanley Cup -finaaleihin ensi kertaa sitten vuoden 1942. O'Connor jäi pistepörssissä kakkoseksi entisen joukkuetoverinsa Elmer Lachin taakse, mutta voitti liigan parhaan pelaajan Hart Trophyn sekä herrasmiespelaajan Lady Byng Trophyn. Hän oli ensimmäinen pelaaja, joka voitti kyseiset palkinnot samalla kaudella. O'Connor lopetti peliuransa kauteen 1950-51, ja hänet valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1988.

1982: Philadelphia Flyers hankki puolustaja Mark Howen Hartford Whalersista ja antoi vaihdossa hyökkääjät Ken Linsemanin ja Greg Adamsin sekä kaksi varausvuoroa. Howe valittiin Flyers-vuosinaan kolmesti NHL:n ykköstähdistöön, ja hän auttoi Flyersia etenemään Stanley Cup -finaaleihin 1985 ja 1987. Howe pelasi Philadelphiassa 10 kautta ja siirtyi sitten vielä kolmeksi kaudeksi Detroit Red Wingsiin ennen kuin lopetti peliuransa vuonna 1995. Mark Howe liittyi isänsä Gordie Howen seuraan Hockey Hall of Fameen vuonna 2011. 

Katso lisää