Skip to main content

15.5. - Oilers voitti ennätyspitkän finaalin

Myös: Phil Esposito siirtyi Bruinsiin; New Yorkiin toinen NHL-joukkue

Teksti John Kreiser @jkreiser7713 / NHL.comin toimituspäällikkö

KIEKKOHISTORIASSA TÄNÄÄN: 15.5.

1990: Petr Klima teki maalin kolmannessa jatkoerässä ajassa 15.13 ja ratkaisi Edmonton Oilersille 3-2 vierasvoiton Boston Bruinsista NHL:n pudotuspelihistorian pisimmässä Stanley Cup -finaalissa.

Oilers teki kaksi maalia avauserässä ja johti ottelua 2-0 ennen kolmatta erää, mutta Bostonin Ray Bourque kavensi päätöserän alussa. Ottelu jouduttiin keskeyttämään 26 minuutiksi sähkökatkon takia. Kun peli pääsi jatkumaan, Bourque osui jälleen ja tasoitti ottelun, kun peliaikaa oli jäljellä 1.29.

Joukkueet tahkosivat kauan maaleitta, kunnes aiemmin ottelussa pitkiä jaksoja penkillä istutettu Klima iski kiekon Andy Moogin taakse. Oilers voitti finaalisarjan lopulta viidessä ottelussa.

MUITA MERKKIPAALUJA

1926: New York sai toisen NHL-seuran, kun liiga myönsi Madison Square Gardenin johtaja Tex Rickardille luvan joukkueen perustamiseen. Joukkue sai kaupungissa lempinimen "Tex's Rangers", josta jälkimmäinen osa jäi elämään. Uusi newyorkilaisseura liittyi NHL:ään vuosi sen jälkeen kun New York Americans oli debytoinut liigassa kaudella 1925-26. Lisäksi NHL ilmoitti, että Chicago ja Detroit voisivat myös tulla mukaan kauden 1926-27 alusta, jos niiden kotihallit valmistuisivat ajoissa. Rangers, Chicago ja Detroit sijoitettiin Bostonin ja Pittsburghin kanssa Yhdysvaltojen divisioonaan. Rangersin tavoin Gardenissa kotiottelunsa pelannut Americans sen sijaan pelasi Ottawan, Toronton, Montreal Canadiensin sekä Montreal Maroonsin kanssa Kanadan divisioonassa.

1967: Boston Bruins ja Chicago Blackhawks tekivät merkittävän pelaajakaupan, jossa hyökkääjät Phil Esposito, Fred Stanfield ja Ken Hodge siirtyivät Chicagosta Bostoniin, ja toiseen suuntaan matkasivat puolustaja Gilles Marotte, sentteri Pit Martin ja maalivahti Jack Norris. Kauppa osoittautui onnenpotkuksi Bruinsille. Kolme 20 maalin kautta Chicagossa pelanneesta keskushyökkääjä Espositosta kehittyi Bostonissa yksi NHL-historian pelätyimmistä maalitykeistä. Espositon oikealta laidalta paikkansa löytänyt Hodge iski yhdeksän Bruinsissa pelaamansa kauden aikana kaikkiaan 289 maalia. Chicagossa vaille peliaikaa jäänyt Stanfield paukutti vähintään 20 maalia jokaisella kuudella Bostonin-kaudellaan. Kaikki kolme pelaajaa olivat mukana Bruinsin mestarijoukkueissa vuosina 1970 ja 1972. Chicagoon siirtyneistä pelaajista menestyi ainoastaan Martin, joka pelasi Blackhawksissa seitsemän vähintään 20 maalin kautta.

1979: Ennen ottelua tapahtunut onnettomuus oli Canadiens-maalivahti Ken Drydenin onni. Valmentaja Scotty Bowman oli päättänyt peluuttaa kakkosveskari Michel Larocquea toisessa cup-finaalissa Drydenin jouduttua vaihtoon 1-4 tappioon päättyneessä ensimmäisessä ottelussa. Larocque kuitenkin loukkaantui lämmittelyssä Doug Risebroughin laukauksen seurauksena, joten Bowmanin oli pakko komentaa Dryden tolppien väliin. Rangers teki kaksi maalia ottelun ensimmäisten seitsemän minuutin aikana, mutta sen jälkeen Dryden laittoi luukut kiinni ja Canadiens marssi 6-2 voittoon.

1980: Paul Holmgrenista tuli ensimmäinen yhdysvaltalaissyntyinen pelaaja, joka on iskenyt hattutempun Stanley Cup -finaalissa. Holmgren auttoi kolmella maalillaan Philadelphia Flyersin 8-3 voittoon New York Islandersista Spectrumissa pelatussa toisessa cup-finaalissa. Bobby Clarke rohmusi tehot 1+3. Flyers tasoitti finaalisarjan voitot 1-1:een.

1994: Stephane Richer teki uransa neljännen jatkoaikamaalin pudotuspeleissä ja johdatti New Jersey Devilsin 4-3 voittoon Rangersista Madison Square Gardenissa pelatussa Itäisen konferenssin ensimmäisessä finaalissa. Claude Lemieux tasoitti ottelun, kun päätöserää oli jäljellä 43 sekuntia. Ensimmäinen jatkoerä oli maaliton, mutta Richer iski ratkaisun toisessa jatkoerässä ajassa 15.23. Devils voitti sarjan avausottelun, vaikka oli hävinnyt Rangersille runkosarjassa kaikki kuusi keskinäistä kohtaamista.

1995: Vierasjoukkue Vancouver Canucks teki NHL:n pudotuspelien ennätyksen iskemällä kaksi alivoimamaalia 17 sekunnissa. Ensin Christian Ruuttu laukoi kiekon Curtis Josephin taakse ajassa 4.31, ja heti perään verkkoja heilutti Geoff Courtnall, jonka maalin syntyaika oli 4.48. Edellisen ennätyksen (24 sekuntia) oli tehnyt Montreal Canadiens vuonna 1978. Canucks otti 6-5 jatkoaikavoiton St. Louis Bluesista Läntisen konferenssin puolivälieräsarjan viidennessä ottelussa. Ratkaisumaalin ampui Cliff Ronning, kun jatkoerää oli pelattu 1.48.

Katso lisää