Starsin osakkeet nousevat Hitchcockin myötä

NHL-seurojen johtoportaissa tutkaillaan joka kesä, miten joukkueen tiettyjä puutteita saataisiin paikattua. Jotkut tarvitsevat apua erikoistilanteisiin, toiset kaipaavat parempaa maalivahtipeliä, ja joillakin on tarvetta rankkarispesialisteille.
Modernin jääkiekkoanalytiikan avulla joukkueen puutteet voidaan tunnistaa entistä paremmin. Samalla keinolla pystytään myös tarkastelemaan, miten hyvin kukin joukkue on onnistunut puutteidensa paikkaamisessa kesän aikana. Seuraavassa on esitelty tilastojen näkökulmasta kuusi eniten eteenpäin mennyttä joukkuetta kuudessa kategoriassa: valmennuksessa, ylivoimapelissä, alivoimapelissä, voittolaukauksissa, taklauksissa ja maalivahtipelissä.

Valmennus
Kesän kehittynein:Dallas Stars
On olemassa keino, jolla saadaan osoitettua Ken Hitchcockin arvo Dallas Starsille.
Kun katsotaan valmentajan joukkueiden haalimia sarjapisteitä ja vähennetään siitä joukkueiden tilastolliset odotusarvot, voidaan mitata valmentajan vaikutus pitkällä aikavälillä. Selvitin vuonna 2013 kirjassani "Hockey Abstract", että joukkueen odotusarvo voidaan asettaa monella eri tavalla. Yksinkertaisin niistä on se, että otetaan joukkueen edelliskauden pistemäärä ja pienennetään sitä 35 prosenttia liigan keskiarvoa kohti.
Tällä laskentatavalla Hitchcock on tuonut joukkueilleen uransa aikana keskimäärin 5,2 sarjapistettä odotusarvon päälle.
Ylivoima
Kesän kehittynein: New York Rangers
Rangers nappasi riveihinsä Kevin Shattenkirkin, joka on New Yorkin dominoivin ylivoimapuolustaja pitkään aikaan - kenties Rangersin koko seurahistoriassa.
Viimeisten neljän kauden aikana Shattenkirk on tehnyt keskimäärin 6,21 tehopistettä per 60 minuuttia ylivoima-aikaa viidellä neljää vastaan. Jotta asia saataisiin oikeaan perspektiiviin, niin listan toiseksi paras puolustaja on Washington Capitalsin John Carlson keskiarvolla 5,17. (Lähde: Hockey Analysis)

Peliaikatilastoja on ollut saatavilla kaudesta 1998-99 lähtien, joten Shattenkirkin tehoja voidaan verrata entiseen Rangers-puolustaja Brian Leetchiin, joka valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2009. Kaudesta 1997-98 kauteen 2000-01 Leetchin ylivoimapisteiden keskiarvo oli 3,81 per 60 minuuttia.
Alivoima
Kesän kehittynein: Arizona Coyotes
Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Coyotesin alivoimassa on kehitettävää. Joukkue ei ole ollut neljällä viime kaudella kertaakaan 26. sijaa korkeammalla alivoimaprosenteissa 30 joukkueen liigassa. Laukaustilastoista selviää, että Coyotes on päästänyt alivoimalla vastustajan laukomaan eniten kaikista joukkueista, 106,5 laukausyritystä per 60 minuuttia alivoimaa.
Chicago Blackhawksista Arizonaan hankitusta Niklas Hjalmarssonista on apua alivoimalla, mutta kaikkein eniten joukkuetta auttanee keskushyökkääjä Derek Stepan, jonka Coyotes hankki Rangersista 23. kesäkuuta. Neljällä edellisellä kaudella Rangers päästi vastustajan laukomaan 84,67 kertaa per 60 minuuttia alivoima-aikaa neljällä viittä vastaan, kun Stepan oli jäällä. Kun Stepan ei ollut jäällä, vastustaja pyssytti 93,76 kertaa per 60 minuuttia alivoimaa. Stepan oli tuolla lukemallaan vähintään 200 av-minuuttia pelanneiden NHL-hyökkääjien 19:s. (Lähde: Hockey Analysis)
Voittolaukaukset
Kesän kehittynein: Buffalo Sabres
Sabresin saldo kahden edelliskauden voittolaukauskilpailuista on 4-13, ja joukkue on upottanut 54 yrityksestään maaliin vain 10 laukausta (18,5 prosenttia). Sabresin vastustajat ovat sitä vastoin onnistuneet 47,2 prosentin tehokkuudella (25/53).
Sabres paikkasi tilannetta hankkimalla kaksi rankkarispesialistia, hyökkääjät Jason Pominvillen ja Jacob Josefsonin. Pelaajan arvo voittolaukauksissa voidaan mitata vertaamalla hänen voittolaukauskilpailuissa tekemiään maaleja liigan keskiarvoon. NHL:n keskimääräinen onnistumisprosentti voittolaukauskilpailuissa on 31,4 prosenttia. Tällä tavalla mitattuna Pominville on tuonut joukkueelleen uransa aikana 6,6 lisämaalia, ja sillä irtoaa aktiivipelaajien 15. sija. Josefsonin vastaava lukema on 4,4, jolla hän on 23:s.

Mikä sitten on heidän todellinen arvonsa joukkueelle? NHLnumbers.comin mukaan (nhlnumbers.com/2017/1/12/quantifying-the-value-of-a-shootout-specialist) rankkarispesialistit voivat nostaa joukkueen voittomahdollisuuksia voittolaukauskilpailussa kahdeksalla prosentilla, mikä tarkoittaa 0,68 voittoa kaudessa. Tilastollisessa mielessä vaikutus on vielä suurempi, kun kyseessä on Sabresin kaltainen keskitason alle jäävä joukkue.
Taklaaminen
Kesän kehittynein: Chicago Blackhawks
Blackhawks jäi viime kaudella taklaustilaston viimeiseksi, ja jumbosija tuli Chicagoon jo viidennen kerran kuuden kauden sisään. Joukkueesta haluttiin tehdä fyysisempi, joten Blackhawks hankki riveihinsä kaksi vapaiden agenttien markkinoiden parasta taklaajaa, hyökkääjät Tommy Wingelsin ja Lance Bouman.
Tuorein tapa mitata pelaajan taklauksia on tarkastella tasaviisikoin pelaamista, erikoistilanteita sekä jääaikaa, ja sopeuttaa se eri NHL-kaupungeissa kirjattuihin taklaustilastoihin. Tästä perspektiivistä kolmen viime kauden ajanjaksolta tarkasteltuna Bouma oli 13,0 taklauksellaan per 60 minuuttia peliaikaa liigassa sijalla 17. Wingels ylsi 11,4 taklauksellaan sijalle 29. (Lähde: "Stat Shot: The Ultimate Guide to Hockey Analytics")
Maalivahtipeli
Kesän kehittynein:Winnipeg Jets
Maalia kohti ammuttujen laukausten sijoittumista alettiin dokumentoida ottelupöytäkirjoihin kaudella 2002-03. Maalivahtien suoritusten mittaamiseen onkin erinomainen tapa tehdä torjuntaprosentista versio, jossa otetaan huomioon jokaisen laukauksen vaikeusaste.
Tämän tilastomenetelmän kehitti alun perin Alan Ryder vuonna 2004. Ryder määritti jokaiselle laukaukselle painoarvon sen mukaan, millä todennäköisyydellä kyseisen tyyppinen laukaus menee maaliin. Arvon määrittämiseen vaikuttivat esimerkiksi laukauksen sijoittuminen ja laatu. Maalivahteja voidaan arvioida vertaamalla heidän päästämiään maaleja maalien odotusarvoon. (Lähde: Hockey Analytics, http://hockeyanalytics.com/2004/01/isolating-shot-quality/)
Tämän tilaston viimeisimmän version toi tietooni Don't Tell Me About Heart -nettisivun (donttellmeaboutheart.blogspot.ca/p/xsv.html) kirjoittaja. Liigan keskivertomaalivahdin torjuntaprosentti olisi tasaviisikoin 93,18, jos häntä kohti ammuttaisiin yhtä paljon ja yhtä laadukkaita laukauksia kuin Steve Masonille kolmen viime kauden aikana yhteensä. Kun tuo keskiarvo vähennetään Masonin varsinaisesta torjuntaprosentista 93,88, erotukseksi jää 0,7. Sillä Mason sijoittuu kolmen kauden aikana vähintään 1 000 laukausta torjuneiden 64 veskarin listalla sijalle seitsemän.