Flames vyöryi varsinkin ottelun kolmannessa erässä hyökkäys toisensa jälkeen kohti Gibsonin vartioimaa maalia, mutta suomalainen pystyi pitämään joukkueensa johtoasemassa ja teki erittäin tärkeitä torjuntoja.
- Ehkä torjunnat tulivat vaistonvaraisesti. Vastustajan kudit tulivat tänään pääsääntöisesti aika kaukaa, joten piti vain varmistaa, että näen kiekon - ja onneksi näin, Gibson mietti.
Joukkue tarvitsee voittaakseen saumatonta yhteistyötä maalivahdin ja kenttäpelaajien välillä. Gibson painotti kommunikoinnin merkitystä.
- Puhumme koko ajan. Se on tärkeää. Jos en näe kiekkoa, niin jätkät huutaa minulle ja myös päinvastoin. Puhuminen on oikeastaan se tärkein juttu kentällä, rauhallinen suomalaisvahti kertasi ottelun jälkeen.
Christopher Gibson, 25, on ainakin toistaiseksi suomalaiselle kiekkoyleisölle hieman tuntemattomampi nimi. Espoon Jäähongan kasvatti muutti jääkiekkoilun perässä lajin emämaahan jo 15-vuotiaana, jolloin hän suuntasi Saskatchewanin Wilcoxissa sijaitsevaan Athol Murray College of Notre Dameen opiskelemaan ja pelaamaan. Ajatus Kanadassa pelaamisesta oli iskostunut nuoren kiekkoilijan mieleen jo paljon aiemmin.