Senatorsin aika satsata hyökkäyspeliin

Seitsemännen pelin jatkoajat eivät ole hermoilijoita varten. Ottawa Senatorsin ja Pittsburgh Penguinsin välisen idän ratkaisevan konferenssifinaalin toisella jatkoajalla tempo alkoi jo hiipua selvästi ottelun alusta. Eikä se ole mikään ihme, sillä takana oli jo 80 minuuttia äärimmäisen kovaa jääkiekkoa.
Väsyneenä pelaajat tekevät enemmän virheitä. Eikä yhteenkään virheeseen olisi varaa.

Ottawa ei tehnyt varsinaista isoa mokaa, mutta puolustusviisikon liikkeistä huomasi, etteivät pelaajat ole terävimmillään. Sidney Crosby pääsi syöttämään Chris Kunitzille, joka nousi ottelun sankariksi laukomalla ratkaisumaalin.
Päät painuivat. Se oli tässä.
Huippu-urheilussa tulos ratkaisee, eikä häviäjiä kohtaan ole syytä tuntea suurempaa sääliä. Silti välillä tuntuu väärältä, että voittajia voi olla vain yksi.
Ottawa Senatorsin pelaajat voivat kulkea pää pystyssä, vaikka he cup-finaalit jäivätkin haaveeksi. Tuskin yksikään pelaaja olisi voinut antaa kaukaloon enempää. Taistelutahto ja yhtenäisyys veivät Senatorsin konferenssifinaaleihin asti. Penguinsin tähtisikermä ansaitsi voiton, mutta Senators ansaitsee kaiken mahdollisen kunnioituksen.

Senatorsin kapteeni Erik Karlsson käveli ottelun jälkeen hallilta kädet Pittsburghin loukkaantuneen puolustajan Kris Letangin harteilla. Näihin ystävyksiin on tiivistetty kaikki, mitä jääkiekkopuolustajalta voi vaatia.
Letang ei pystynyt pelaamaan pudotuspeleissä otteluakaan, ja oli lähellä, että Karlssonkin olisi joutunut sivuun. Hän ei kuitenkaan lannistunut runkosarjassa saamastaan kantapään hiusmurtumasta, vaan jatkoi dominointia takalinjoilla illasta toiseen.
Niin kova taistelujoukkue kuin Ottawa onkin, se ei olisi pystynyt menestymään ilman Karlssonia, jonka läsnäolo tekee Senatorsista erikoisen yhdistelmän. Kun ryhmä on muuten täynnä lähinnä sitkeitä työmuurahaisia, taituri Karlsson on täysin toista maata. Hän on taiteilija, jonka jokaisesta liikkeestä huokuu tyylikkyys ja suoranainen eleganssi.
Karlsson olisi tuskin pystynyt ottamaan vielä parikymppisenä niin isoa johtajan roolia kuin nyt 26-vuotiaana. Ruotsalaisesta on hyökkäystaitojensa lisäksi kehittynyt hyvä puolustava puolustaja, joka komeilee blokkitilastojen kärjessä.

Ottawan kannalta on parasta, että Karlsson on kiinnitetty seuraan vielä kahdeksi seuraavaksi kaudeksi 6,5 miljoonan dollarin vuosipalkalla. Karlsson nostaa arvoaan koko ajan, mutta tuskin hän halua sopimuksensa umpeutumisenkaan jälkeen vaihtaa maisemaa. Karlsson kuuluu koko ajan harvenevien franchise-pelaajien kaartiin.
Senatorsilla on nyt selkeä identiteetti ja johtaja, jonka varaan voi rakentaa tulevienkin vuosien menestystä. Karlsson on päällikkö sekä kaukalossa että sen ulkopuolella. Hän on ottawalaisten oma lemmikki, josta kaikki pitävät. Ihanteellisempaa keulakuvaa ei seura voisi saada.
Ottawan koko pudotuspeleissä esiintynyt puolustuskalusto jatkaa vielä ensi kaudellakin. Karlssonin lisäksi Dion Phaneufilla ja Marc Methotilla on sopimus vielä kaudeksi 2018-19. Tuo alakerran ryhmä on joukkueelle erinomainen kivijalka. Karlsson on saanut Methotista oivan pakkipartnerin, ja Phaneuf - Cody Ceci on toinen kärkipari. Ottawa olisi tosin tarvinnut Penguins-sarjassa kipeästi Mark Borowieckin fyysistä panosta kolmosparissa.
Kun päävalmentaja Guy Boucher tuli viime kesänä Ottawan puikkoihin, siirtoa ei pidetty suuren luokan sensaationa. Hän oli lahjakas valmentaja, joka sai toisen mahdollisuuden Tampa Bay Lightningin potkujen jälkeen. Tämä kausi on nostanut rutkasti Boucherin osakkeita. Hän on nyt valmentaja, joka sai viritettyä haastaja-Senatorsin koneesta kaiken irti.

Boucherin puheista huokui koko pudotuspelien ajan rakkaus sekä joukkueeseen että peliin. Median edessä hän on selkeäsanainen ja huumorintajuinen - paitsi tyhmien kysymysten jälkeen. Jo pelkkä Boucherin katse herättää kunnioitusta.
Ottawa-valmentaja on erityislaatuinen yhdistelmä pelitaktista ja psykologista silmää. Urheilupsykologian opiskelut ovat varmasti auttaneet siinäkin, että hän on saanut sitoutettua pelaajansa puolustavaan pelisysteemiin. Jopa Bobby Ryanin kaltaiset hyökkäävät pelaajat ovat alkaneet puolustaa kovemmalla intensiteetillä Boucherin alaisuudessa.
Boucherin opportunistinen puolustussysteemi on nostanut vertailuja takavuosien New Jersey Devilsiin. Joukkuetta on haukuttu tylsäksi jääkiekon tappajaksi. Mutta mikä olisi ollut vaihtoehto? Lähteä hyökkäämään yltiöpäisesti keskinkertaisella pelaajistolla ja hävitä kaikki ottelut pystyyn?
Puolustus edellä -mentaliteetti on osa Boucherin pidemmän ajan suunnitelmaa. Ensimmäisen vuoden projektina oli panna oma pää tukkoon. Ensi kaudeksi alkaa hyökkäyspelin kehittäminen.
Hyökkäyspää kaipaisi vähintään yhtä dynaamista maalintekijää, jonka hankkiminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Yksi yli 20 maalin mies ottaisi hieman maalintekopaineita pois muilta kärkimiehiltä. Runkosarjassa Ottawan ainoat 20 maalin rajan ylittäjät olivat Kyle Turris (27), Mike Hoffman (26) ja Mark Stone (22). Keskinkertainen ratkaisuosasto näkyi varsinkin ylivoimalla Penguins-sarjassa, jossa Ottawa teki vain yhden ylivoimamaalin.
Maalivahti Craig Anderson nosti pudotuspelien aikana osakkeitaan. Hän osoitti vahvan henkisen kanttinsa koottuaan itsensä surkean 7-0-tappiopelin jälkeen. Andersonilla, 36, on sopimus vielä ensi kaudeksi, mutta ura alkaa väistämättä kääntyä loppusuoralle. Seuraava iso pohdinnan aihe on, mistä saada mitat täyttävä ykkösveskari Andersonin jälkeen.