Capitalsilla selvästi nimekkäämpi finaaliryhmä

Vain kaksi joukkuetta on jäljellä. Kumpikaan ei ole aikaisemmin juhlinut Stanley Cup -mestaruutta. Voitolla kesään lähtee joko Vegas Golden Knights tai Washington Capitals.

Tuskinpa kukaan veikkasi ennen kauden alkua, että nämä joukkueet taistelevat jääkiekon himoitummasta pokaalista. Washington on toki kuulunut pitkään NHL:n runkosarjan menestyjiin, mutta pudotuspelit ovat olleet täynnä pettymyksiä. Ensimmäistä kauttaan NHL:ssä pelaava Vegas pääsi puolestaan kirjoittamaan historiaansa tyhjälle paperille.
Viimeisimmät uutiset NHL:n pudotuspeleistä kertoo Twitterissä [@NHL\_fi]
Vajaan kolmen viikon päästä tiedämme viimeistään, millaiselle maailmankiertueelle Stanley Cup -kannu lähtee. Jos pysti nähdään kesällä Suomessa, niin sitä kannattelee Golden Knightsin hyökkääjä Erik Haula.
Joukkueet kohtasivat runkosarjassa kahdesti, ja Golden Knights oli molemmilla kerroilla parempi. Vegas löi joulun aatonaattona Washingtonin kotonaan veräjänvartija Marc-Andre Fleuryn nollapelin tahdittamana maalein 3-0. Helmikuun alussa miteltiin Yhdysvaltain pääkaupungissa, missä Golden Knights löi Capitalsin 4-3.
Vegas on tähän mennessä pelannut 15 playoff-ottelua. Washingtonin tie Stanley Cup -finaaleihin meni 19 ottelun kautta.
Stanley Cup -finaalit käynnistyvät maanantaina. Tällä tavalla taisto muotoutuu paperilla:
Hyökkäys
Näiden Stanley Cup -finaalien yleisimmät tarinat ovat Vegasin satu ja Washingtonin supertähden Aleksandr Ovetshkinin tilaisuus vihdoin voittaa joukkueen kanssa jotain muuta kuin miesten tai nuorten MM-kultaa.
Ovetshkin jakaa mielipiteitä, mutta hän oli raikas tuulahdus saapuessaan NHL:ään. Huipputaitava laituri, joka taklasi kaikkea. Ovetshkin oli kuin jatkumo voimahyökkääjien kaartiin, jota edustivat 1990-luvulla sellaiset nimet kuin Cam Neely, Eric Lindros, Brendan Shanahan, Rick Tocchet ja Kevin Stevens. Toki Ovetshkin hoiti työnkuvansa ilman niitä tappeluita.

Nyt lähes 13 vuotta NHL-debyyttinsä jälkeen Ovetshkin on ensimmäistä kertaa Stanley Cup -finaaleissa. Venäläistähden ruokkijana on yleensä nähty Nicklas Bäckström, mutta nykyään se nautinto on Jevgeni Kuznetsovin pehmeiden käsien vastuulla.
Ajan hammas ei tunnu pystyvän 32-vuotiaaseen Ovetshkiniin. Capitals-kapteenin edellä NHL:n pudotuspelien pistepörssissä on vain Kuznetsov.
Ovetshkinin ja Kuznetsovin rinnalla rymistelee Tom Wilson. Bäckström muodostaa kakkosketjun parivaljakon T.J. Oshien kanssa. Bäckström on ollut pudotuspelien aikana sivussa neljästä ottelusta loukkaantumisen takia. Pohjoismaisen yhteistyön nimissä tanskalaissentteri Lars Eller on tuurannut ruotsalaistähteä hienosti.
Vegasin ykkösketju Jonathan Marchessault - William Karlsson - Reilly Smith ei varmastikaan herättänyt kauheasti pelkoa lokakuussa. Nyt seitsemän kuukautta myöhemmin kukaan ei halua vapaaehtoisesti pelata heitä vastaan.
Marchessault'lla oli CV:ssään alla 30 maalin kausi. Jotkut pitivät häntä tähdenlentona, mutta he olivat pahasti väärässä. Marchessault on hieno esimerkki siitä, että varaamaton alle 180-senttinen mies voi vielä yli 25-vuotiaana nousta puskista huipulle.
Smith ei ole koskaan ollut supertähti, mutta hän on jo viiden vuoden ajan latonut kelpo numeroita taululle. Huikein tarina lienee kuitenkin Karlsson, 25, joka oli tehnyt ennen tätä kautta yhteensä 18 NHL-maalia 183 ottelussa. Ruotsalaissentteri päätti sitten kerralla iskeä runkosarjassa 43 osumaa eli vain yhden vähemmän kuin Winnipeg Jetsin Patrik Laine.
Haula johtaa Vegasin kakkosketjua rinnallaan James Neal, joka on parhaalla NHL-kaudellaan tehnyt Pittsburgh Penguinsissa Jevgeni Malkinin rinalla peräti 40 maalia. Vitjan on yleensä täydentänyt David Perron, mutta viime aikoina Haulan laidalla on luistellut myös Alex Tuch.
Washington on tehnyt pudotuspeleissä 3,47 maalia per ottelu, mikä on toiseksi paras lukema. Mahtavasta maalivahtipelistä nauttivalle Vegasille on riittänyt 2,87 maalia per ottelu.

Puolustus
Kummankaan joukkueen puolustuskalusto ei ole NHL:n mittakaavassa sieltä nimekkäimmästä päästä. Washingtonin John Carlson voitti runkosarjassa NHL:n puolustajien pistepörssin, mutta ei hänellä ole samaa tunnettavuutta kuin esimerkiksi Erik Karlssonilla, Drew Doughtylla, Victor Hedmanilla tai Brent Burnsilla.
Capitalsilla on vahvasti kahden kerroksen väkeä takalinjoillaan. Carlson, Matt Niskanen ja Dmitri Orlov vetävät raskaan vastuun. Michal Kempny, Brooks Orpik ja Christian Djoos käyvät välillä helpottamassa heidän oloaan.
Lisää aiheesta: [Fleury ja Ovetshkin joukkueilleen tärkeimmät]
Vegasin puolustuksessa minuutit jakautuvat tasaisemmin. Entinen Capitals-pakki Nate Schmidt kantaa päävastuun. Hänen takanaan tulevat Deryk Engelland, Brayden McNabb, Shea Theodore ja Colin Miller. Luca Sbisa ja Jon Merrill ovat luutineet pudotuspeleissä kuutospakin tontilla. Golden Knightsilla ei ole virallista kapteenia, mutta Engelland hoitaa yleensä kipparin velvollisuudet.
Varsinkin Vegasin puolustus on ollut tällä kaudella yllättävän hyvä. Kun viime lokakuussa katsoi noita nimiä, niin monelle tuli varmaan hiki otsalle ajatellessaan kuinka pahasti omissa soi. Nämä "jämämiehet" ovat kuitenkin yhdessä muodostaneet hienon ryhmän. Ehkä he eivät olekaan enää ensi kaudella niin nimettömiä miehiä.
Maalivahdit
Tämä taisto on tässä vaiheessa täysin Vegasin Marc-Andre Fleuryn heiniä. Jos äänestys pidettäisiin nyt, niin Fleury veisi pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Conn Smythe Trophyn kotiinsa.
Fleury on torjunut kevään pudotuspeleissä jo neljä nollapeliä. Tilastoja tärkeämpää on se, miten hän on masentanut vastustajat. Fleury päästi yhteensä vain kuusi kiekkoa taakseen, kun Vegas päätti Winnipeg Jetsiä vastaan pelatun Läntisen konferenssin finaalisarjan neljään peräkkäiseen voittoon.
Fleury on voittanut Stanley Cupin kolmesti Pittsburgh Penguinsissa, mutta vain kerran ykkösmaalivahtina. Hän on myös olympiakultamitalisti Vancouverin kisoista 2010, vaikka ei Kanadan kolmosvahtina pelannut minuuttiakaan.

Mutta ei kaukalon toisessa päässä ole mikään turha mies. Washingtonin Braden Holtbylla on uransa turhauttavin kausi takana, mutta hän tuntuu lämpenevän oikealla hetkellä. Holtby torjui koko kauden kaksi ensimmäistä nollapeliään Itäisen konferenssin finaalisarjan kahdessa viimeisessä ottelussa pelottavaa Tampa Bay Lightningin hyökkäyskalustoa vastaan.
Fleurylla saattaa olla enemmän sormuksia ja mitaleja kuin Holtbylla, mutta Capitals-vahti on meritoitunut enemmän henkilökohtaisella tasolla. Holtby valittiin NHL:n parhaaksi maalivahdiksi vuonna 2016. Hän sijoittui Vezina Trophy -äänestyksessä kakkoseksi 2017. Holtby oli lisäksi Kanadan kolmosvahti syksyn 2016 World Cupissa.
Erikoistilanteet
Tilastojen perusteella tämä osa-alue menee tasan. Washingtonin ylivoima on ollut pudotuspeleissä selvästi parempaa kuin Vegasin (28,8 % - 17,6 %). Vegas on puolestaan ollut alivoimapelissä tehokkaampi (82,5 % - 75,4 %). Mutta tämä on uusi taisto. Vastustajat ovat olleet erilaisia.
Capitalsilla on toki nimekkäämpi ylivoima. Runkosarjassa Ovetshkinia enemmän ylivoimamaaleja teki vain Laine. Venäläistähden rinnalle kun laitetaan vielä Bäckström, Kuznetsov, Oshie ja Carlson, niin Golden Knightsin on syytä välttää jäähyaitiossa istumista kuin ruttoa.
Washingtonilla on aivan selvä ykkösylivoima. Vegasilla ylivoimavastuu jakautuu yllättävänkin tasaisesti 10 pelaajan kesken. Haula on kakkosmiehistössä, mutta hänen keskimääräinen ylivoima-aikansa pudotuspeleissä on ollut vain yhdeksän sekuntia vähemmän kuin esimerkiksi Marchessault'lla.
Vegasin alivoimassa hyökkääjien vastuun kantavat sekä duunariosasto (Tomas Nosek ja Pierre-Edouard Bellemare) että kärkiketjun miehet (Karlsson ja Smith). Puolustajista selvästi työllistetyimpiä ovat Engelland ja McNabb.
Washingtonin alivoimaa ankkuroivat Orpik ja Niskanen. Hyökkääjistä ahkerimpia ovat alempien ketjujen Jay Beagle ja Chandler Stephenson sekä Wilson. Ovetshkin ja Kuznetsov eivät käytännössä pelaa alivoimaa lainkaan.
Valmennus
Washingtonin päävalmentaja Barry Trotz koki harvinaista NHL-työturvaa käskytettyään Nashville Predatorsia 1998-2014. Hän on nyt neljättä kauttaan Capitalsin peräsimessä.
Vegasin Gerard Gallant komentaa puolestaan kolmatta NHL-joukkuettaan. Hän luotsasi Columbus Blue Jacketsia 2004-06 ja vietti vuodet 2014-16 Florida Panthersin penkin takana.
Valmentajien tarkat filosofiat ovat vain pukukopissa olevien ihmisten tiedossa. Ulospäin nähtynä Trotz tuntuu olevan kaksikosta se avoimempi. Gallantin vastaukset ovat enemmän asialinjaa kuin potentiaalisia klikkiotsikoita.
Gallantilla on vahva pelaajatausta. Hän iski parhaimmillaan 39 maalia kaudella 1988-89 Detroit Red Wingsin paidassa legendaarisen Steve Yzermanin laiturina. Gallant pelasi yhteensä 615 NHL-ottelua tehoilla 211+269=480.