St. Louis Bluesille kelpaa altavastaajan rooli

Jos joku olisi sanonut vuodenvaihteessa, että St. Louis Blues pelaa tällä kaudella Stanley Cup -finaaleissa, olisivat asiaan uskoneet ihmiset olleet vähissä.

Edes Bluesin organisaatiossa sitä ei pidetty kovin todennäköisenä, vaikka monet pelaajat ovat sanoneet uskoneensa siihen. Mutta totta se on: Bluesin finaalit käynnistyvät maanantaina ja tiistain välisenä yönä Suomen aikaa.
Niin siinä siis kävi, että Blues meni NHL:n kahden parhaan joukkoon. Kyseessä on joukkue, joka oli vielä 3. tammikuuta koko sarjan hännillä, mikä tekee ryhmän suorituksesta poikkeuksellisen.
Kaikki sai alkunsa jo marraskuussa, kun Blues kärsi 0-2 kotitappion Los Angeles Kingsille. Tuo ottelu riitti seurajohdolle, joka antoi kenkää päävalmentaja Mike Yeolle ja palkkasi uudeksi luotsiksi Craig Beruben. Kyseinen päätös oli lopulta yksi seurahistorian suurimmista.

Berube toi joukkueeseen oman juttunsa, jonka opetus kesti tovin. Mutta kun pelaajat sisäistivät Beruben opit, tulokset alkoivat kehittyä. Varsinainen käännekohta oli uuden vuoden ensimmäinen ottelu, jossa Blues kaatoi hallitsevan mestarin Washington Capitalsin. Tammikuussa peli alkoi rullata, ja nuottipaidat voittivat kuun kahdestatoista ottelusta seitsemän.
Todellinen huippukunto löytyi helmikuussa, kun joukkue venyi peräti kymmenen ottelun voittoputkeen.
Vaikka Bluesin peli ei ollut loppurunkosarjan aikana pelkkää juhlaa, joukkue pelasi hyvällä tasolla ja varmisti pääsynsä pudotuspeleihin. Blues nousi lopulta sarjataulukon hänniltä Läntisen konferenssin viidenneksi ja Central-divisioonan kolmanneksi.
Pudotuspelien alussa ennakkoasetelma oli selvä, kun Blues sai vastaansa Winnipeg Jetsin, jota pidettiin ailahtelevista otteista huolimatta mestarikandidaattina. Blues oli altavastaaja, ja sillä oli vain voitettavaa. Itse asiassa kausi oli jo tässä vaiheessa onnistunut, sillä Berube oli siivittänyt joukkueensa upeaan nousuun runkosarjassa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä Blues tiputti Jetsin otteluvoitoin 4-2 ja paineli ansaitusti jatkoon.
Konferenssin välierissä vastaan tuli Dallas Stars, jonka kanssa Missourin pojilla oli ongelmia. Henkisesti vahva joukkue osoitti kuitenkin luonteensa - jälleen kerran - ja voitti seiskapelin päästen konferenssifinaaleihin. Finaaleissa vastaan tuli San Jose Sharks, ja asetelma oli taas selvä: hailauma on ennakkosuosikki. Piste. Se sopi nuottipaidoille, jotka tekivät jälleen yhden yllätyksen ja nappasivat ottelusarjan voiton 4-2.
[Lue ottelusarjan BOS-STL kaikki jutut täältä]
- Kun asiat alkoivat rullata tammi-helmikuussa, tiesin tämän olevan hyvä joukkue. Tiesin, että meillä on mahdollisuudet yltää pudotuspeleihin, Berube kertasi muutaman kuukauden takaisia fiiliksiään.
- Meidän täytyi päästä pudotuspeleihin, ja me pääsimme. Siitä täytyy antaa tunnustusta meidän pelaajille, jotka taistelivat ja uskoivat, päävalmentaja jatkoi.
Berube sanoi, että suurin hänen joukkueelleen opettama asia on pelaaminen joukkueena. Se on itsestäänselvä asia, mutta sitä ei Blues-leirissä nähty syyskaudella liikaa.
- Nyt pelaamme joukkueena, ja se on tärkein asia. Me (valmentajat) vaadimme pelaajilta paljon, ja joukkue tulee aina ennen yksilöä.
Bluesin alakerran johtopelaajiin lukeutuva Colton Parayko sanoi, että muutos alkoi saman tien, vaikka tulokset paranivat vasta myöhemmin.
- Hän (Berube) tiesi, mitä halusi tuoda joukkueeseen ja mitä joukkue haluaa. Ei kestänyt pitkään, kun kaikki olivat ymmärtäneet hänen opetuksensa. Aloimme tehdä hyvää työtä ensimmäisestä päivästä lähtien, Parayko kertoi.
Koko kauden altavastaajana pelannut Blues on samassa roolissa myös Stanley Cup -finaaleissa, sillä Boston Bruinsia pidetään selkeänä suosikkina. Tämä asetelma tuntuu olevan Bluesin mieleen. Vielä pitäisi kuitenkin venyä yhteen yllätykseen.
- Olemme jo ylittäneet monia esteitä päästäksemme tänne, painotti Parayko, jonka mukaan joukkue on valmis ylittämään vielä yhden esteen.

Joillekin asetelma sopii, joillekin ei. Bluesin kohdalla se on ainoastaan voimavara.
- Se tekee meistä vahvempia. Emme kuitenkaan puhu siitä tai ajattele sitä liikaa. Tiedämme, mitä olemme ja mihin kykenemme, sanoi puolestaan hyökkääjä Jaden Schwartz.
Bluesin joukkuetta voisi kuvailla peräänantamattomaksi. Bruins on ollut pelillisesti parempi, ja sillä on enemmän kokemusta, mutta löytyykö bostonilaisilta samanlaista luonnetta? Se on avainkysymys finaalien alla, sillä loppupeleissä kyse on tahdosta. Kliseistä, mutta totta. Tahto on ollut pääsyy Bluesin sensaatiomaiseen nousuun.
- Monet ihmiset ovat epäilleet meitä tällä kaudella, mutta tämä joukkue on sitkeä. Olen erittäin ylpeä jätkistä, koska tämä on ollut hankala tie. On hauskaa katsoa taaksepäin ja huomata, missä tilanteessa olemme nyt, Bluesin kapteeni Alex Pietrangelo tuumasi.
Bruinsin ehkä suurimmaksi valtiksi on nostettu kokemus, sillä moni joukkueesta on pelannut Stanley Cup -finaaleissa, ja osa heistä on päässyt nostamaan kannuakin. Bluesin ryhmässä on tasan yksi mestari, Oskar Sundqvist. Hän oli Pittsburgh Penguinsin joukkueessa keväällä 2016, mutta hän sai tuolloin tililleen ainoastaan kaksi pudotuspeliottelua.
Blues-leirissä ei tästä kuitenkaan välitetä, sillä myös heillä on lukuisia pelaajia, jotka ovat pelanneet vuosien ajan NHL:ssä. Oli kyseessä sitten Pietrangelo, Parayko, Vladimir Tarasenko, Ryan O'Reilly, Brayden Schenn, David Perron, Tyler Bozak tai Alexander Steen, niin kokemusta löytyy. Ja asian voi kääntää myös eduksi: heiltä puuttuu mestaruus, mikä tekee heistä vieläkin nälkäisempiä.

• Pisimpään töitä tehneet jätkät ovat kaikkein valmiimpia. He vievät meitä eteenpäin, ja sitä me tarvitsemme, painotti Perron.
  O'Reilly muistutti, että kokemus mestaruuden voittamisesta ei tarvitse olla NHL-jäiltä. Muun muassa kansainvälisten turnausten voitot ovat antaneet tärkeä oppia.
  - Meillä on monia pelaajia, jotka ovat olleet tiukoissa paikoissa mukana, sanoi O'Reilly, jonka palkintokaapista löytyy muun muassa maailmanmestaruus ja World Cupin voitto.