Pudotuspelien tulokassensaatio Jake Guentzel pääsi etenemään hyökkäysalueelle ja laukoi ranteella Rinteen maalin etukulmaan. Rinne valahti alas, ja kiekko livahti etuylänurkkaan.
Se oli ensimmäinen veto Rinnettä kohti yli 37 minuuttiin.
- Täytyy vain pitää keskittyminen seuraavassa laukauksessa, mutta kieltämättä tämä oli vähän erikoinen peli. En muista vastaavaa. Pelissä oli paljon positiivista, mutta henkilökohtaisesti pystyn parempaan, Rinne kommentoi NHL.com/FI:lle.
Lähes kaksi erää ilman laukausta on poikkeuksellisen pitkä aika missä tahansa ammattilaisottelussa - puhumattakaan Stanley Cupin finaalissa. Tätä ottelua tullaan muistelemaan vielä kauan, kun listataan kummallisimpia finaalikamppailuja.
"Hockey is a momentum game", sanoisi Juhani Tamminen.
- Tiesin, etteivät he saaneet paljon paikkoja, ja me pelasimme vahvasti. Pääsimme tasoihin, mutta tämä ei ollut meidän iltamme, Nashvillen kapteeni Mike Fisher summasi.
Rinne on äärimmäisen tasapainoinen, rauhallinen ja analyyttinen ihminen, mutta sinä hetkenä, kun Guentzelin veto upposi sisään, hänenkin mielessään risteili varmasti sekavia ajatuksia.
Kaikki on mennyt niin hyvin tähän asti. Miksi nyt kävi näin?
Rinteen yksiulotteinen teilaaminen olisi väärin, vaikka hänen torjuntaprosenttinsa ensimmäisessä finaalissa olikin surkea 63,6. Vastaavassa paikassa moni muukin maalivahti olisi ollut pulassa. Pudotuspelien parhaisiin pelaajiin kuuluva Rinne on vahvin ehdokas Conn Smythe Trophyn saajaksi. Ensimmäinen finaali laskee väistämättä hänen osakkeitaan, mutta mitään ei ole menetetty.
Rinne kuuluu siihen maalivahtien kastiin, joka pelaa harjoin kahta huonoa peliä peräkkäin. Todennäköisesti hän tulee kakkospeliin entistä vahvempana.
Nashville sai viimeistään nyt opetuksen siitä, missä piilee Pittsburgh Penguinsin voima. Vaikka joukkue on sillassa, se nousee silti väkevien johtajapelaajiensa siivittämänä mukaan peliin.