NHL:ssä peli on paljon nopeampaa kuin SM-liigassa. Vaatiko kovempaan tempoon totutteleminen sinulta paljon?
- Oli siinä kieltämättä alussa totuttelemista. Minulla ei ollut kuitenkaan takana mitään MM-kisoja tai muita arvoturnauksia. Ajattelin leirin alussa, että voiko oikeasti olla noin taitavia pelaajia. Siinä on haaste, kun niitä pelaajia vastaan pelaa 82 ottelua. Ajatus ei saa harhailla yhtään, eikä helppoja pelejä ole.
- Tavoitteemme on pelata nopeasti eteenpäin. Olen saanut jonkin verran palautetta siitä, että käytän liikaa pakki-pakki-syöttöä. Se on varmaan jäänyt liigasta päälle. Mukavaa, että täällä lähdetään nopeasti hyökkäykseen. Ei ajatella liikaa, vaan painetaan selkäytimellä. En ole kuitenkaan todellakaan lähelläkään sitä tasoa, jolla haluaisin olla. Paljon on vielä kehittämistä omassa pelissä.
Et ollut todellakaan mikään junioritähti, ja pelasit vielä B-junnuissa ikäluokan kolmosdivarissa Haukiputaan Ahmoissa. Miten on mahdollista, että olet ponnistanut sieltä jääkiekon korkeimmalle tasolle?
- Onhan tässä aikamoinen harppaus tullut otettua, mutta ei minulla ole ikinä ollut mitään isoja tavoitteita. Päivä kerrallaan on menty, ja koko ajan on yritetty kehittyä. En ole koskaan ajatellut esimerkiksi sitä, missä voisin olla vuoden päästä. Yksi vahvuus on varmaan juuri siinä, etten jaksa stressata.
- Kärpissä oli hyvä joukkue, joka auttoi eteenpäin. Esimerkiksi Lasse Kukkosesta, Mika Pyörälästä ja Esa Pirneksestä oli iso apu. Valmennustiimissä oli isompi joukko, joka auttoi. Ei se sikäli ole mikään ihme, että minä, Sebastian Aho ja Jesse Puljujärvi olemme täällä.