Skip to main content

Keppiä, faktoja ja videonauhaa

Vastustajan yksilöiden tarkkailu on tärkeä osa NHL-joukkueiden arkea

Teksti Marko Leppänen @MarkoLeppnen / toimittaja, NHL.com/FI

CALGARY - Kun Carolina Hurricanesin päävalmentaja Bill Peters pitää joukkueen palaverin, tilanteeseen tiivistyy usein paljon tunnetta mukaan. Peters tehostaa sanomisiaan usein hyvin persoonallisella tavalla. Joukkueen suomalaispelaaja Teuvo Teräväinen oli ihmeissään, kun hän osallistui tilaisuuksiin ensimmäisiä kertoja.

- Peters ottaa usein jonkun pelaajan mailan ja huitoo sillä palaverin aikana, Teräväinen naurahtaa.

Mailan heiluttelu pitää ainakin pelaajat hyvin hereillä palaverin aikana, jos asiasisältö alkaa käydä liian kuivaksi. Joukkueen tapaamisissa ei kannata kuitenkaan nukkua. Osakkeet tippuvat nopeasti valmentajan silmissä, jos mokaat juuri siinä asiassa, jota palaverissa on painotettu.

Pinttyneen käsityksen mukaan NHL-kaukalossa pelataan vain tunteella ja selkäytimellä. Ne ovat toki tärkeitä asioita, mutta vastustajan peliin paneudutaan huolella.  

- Vastustajaan kiinnitetään todella paljon enemmän huomiota kuin urani alkuaikoina. Asioista saatettiin puhua, mutta mitään videoita ei juuri katseltu, Kimmo Timonen sanoo.

Klassisen sanonnan mukaan "lähdetään pelaamaan omaa peliä". Jos NHL-ottelussa tekee niin, häviää takuuvarmasti. Jos vastustajan ykköskenttä pääsee mellastamaan koko ajan omaa nelosketjua vastaan, tulos voi olla hyvinkin epämiellyttävä.

Peluutus on tärkeä osa taktiikkaa jo runkosarjassa, mutta pudotuspelien pitkissä ottelusarjoissa niiden merkitys kasvaa edelleen.

Buffalo Sabresin valmentaja Dan Bylsma on hyvinkin tarkka peluutuksesta. Rasmus Ristolaiselle tulee välillä hyvinkin lyhyitä 10-15 sekunnin vaihtoja, kun valmennus yrittää saada hänet jäälle yhtä aikaa vastustajien parhaiden kanssa.

- Eivät ne lyhyet vaihdot haittaa. Olen jo tottunut niihin, Ristolainen sanoo.

Florida Panthersin Jussi Jokinen tuntee lajinsa läpikotaisin jo ilman palaverejakin, mutta hän saa valmennukselta päivitettyä tietoa ennen jokaista ottelua.

- Käymme läpi vastustajan ylivoiman, alivoiman, karvauksen ja aloitukset. Meille kerrotaan, mihin vastustajan maalivahdille on mennyt viimeiset 20 maalia, Jokinen luettelee.

Palaverit on jaettu moniin eri ajankohtiin senkin takia, ettei informaatiota tulisi kerralla liikaa. Panthersissa käydään alivoimat ja ylivoimat läpi ennen aamujäätä, ja pari tuntia ennen ottelua on yleinen palaveri. Palaverit kestävät maksimissaan kymmenisen minuuttia.

- Asioiden painotus riippuu vähän valmentajasta. Jotkut painottavat enemmän omaa systeemiä, jotkut keskittyvät enemmän vastustajien pelaajiin, Jokinen jatkaa.

Kun vastaan tulee Pittsburgh Penguins, Sidney Crosbyyn on pakko keskittyä huolella. Miltä puolelta Crosbya aletaan painostaa, kun hän nousee hyökkäysalueelle? Uskalletaanko ajaa vastaan vai peruutellaanko koko viisikkona?

Kun vastassa on Montreal Canadiens, jokaisessa joukkueessa pidetään mielessä, että vastustajan riveissä pelaa sellainen herra kuin Aleksei Jemelin. Jos et ole tietoinen hänen taklauskyvystään, ura voi loppua nopeasti.

Timonen pelasi Philadelphia Flyersin paidassa paljon Washington Capitalsin tähtihyökkääjä Aleksandr Ovetshkinia vastaan. Monissa peleissä Timonen asetettiin jopa klassisesti Ovien päällystakiksi.

- Kun häntä vastaan pelasi paljon, oppi tuntemaan tavat. Ovetshkinilla on tapana tulla kovaa laidalta ja leikata siitä keskelle, Timonen kertoo.

Dallas Starsin tulokaspuolustaja Esa Lindell ei ole ollut edes lähellä nukahtaa joukkueen palavereissa. Hänelle kaikki joukkueet ja vastustajat eivät ole vielä läpikotaisin tuttuja.

- Usein muistutetaan pelaajista, jotka vähän varastavat omalta alueelta hyökkäykseen. Meidän divisioonassa saa olla aika tarkkana esimerkiksi Patrick Kanen ja Vladimir Tarasenkon kanssa, Lindell sanoo.

Monen joukkueen pukukopin seinällä on kartta, josta selviää, mihin vastustajan maalivahdille uppoaa prosentuaalisesti eniten vetoja. Vastaavasti maalivahdit tarkkailevat yksityiskohtaisesti vastustajiensa liikkeitä.

Martin Brodeur oli tunnettu siitä, että hän katsoi pelejä kaiket illat ja opiskeli vielä uransa loppuvaiheessakin vastustajien pelaajien trendejä. Se oli yksi hänen hyvyytensä salaisuuksista.

Nashville Predatorsin maalivahti Juuse Saros tunnustaa, että peliin valmistautuminen on erilaista Pohjois-Amerikassa kuin Suomessa.

- Palavereja on paljon, mutta ei minusta vastustajaan liikaa keskitytä. Hyvä, että huomioimme sitä omaakin juttua. Aika paljon olen seurannut NHL:ää pienestä asti, mutta kyllä uutta tietoa tulee koko ajan, toteaa Saros.

Saros sanoo, että vastustajan aloituskikat ja rankkarit ovat maalivahdille tärkeitä.

- Liikaa ei kannata miettiä, ettei lähde aavistelemaan turhan paljon. On kuitenkin hyvä pitää takaraivossa, jos vastustajalla on joku tietty kuvio. Käymme läpi sekä vastustajan yleisiä toimintamalleja että yksilöitä. Pitää olla tietoinen siitä kuka on kentällä, Saros kertoo.

NHL-peli on tätä nykyä todella vauhdikasta. Vastustajan huomioimisessa on säilytettävä tasapaino. Jos heidän liikkeitään alkaa miettiä liikaa, hyökkääjä on jo läpiajossa. Ohjeiden pitää olla riittävän yksinkertaisia, jotta mieli pysyy perässä.

- Nashvillessä Barry Trotzilla oli jo paperilla tietoa vastustajista. Olin aika laiska lukemaan niitä. Ajattelin aina, että peli näyttää kaiken parhaiten, Timonen muistelee.

Video: Voracekin ratkaisu voittomaalikisassa

Hiljattain Philadelphia Flyersin pelissä Timosen vieressä istui joukkueen analyytikko, joka teki tarkkoja merkintöjä. Hän listasi ylös muun muassa sitä, kannattaako kiekko heittää keskialueelta päätyyn vai tuoda kuljettamalla sisään.

- Kysyin häneltä, että jos päätyyn heitto todetaan paremmaksi tavaksi rakentaa maalipaikka, pakottaako valmentaja Jakub Voracekin heittämään kiekon punaviivan jälkeen päätyyn, Timonen naurahtaa.

Varsinkin pudotuspeleissä vastustajan heikkoudet kaivetaan esiin. Jos puolustajalla on olkapää rikki, hänen puolelleen heitetään päätykiekko aina kuin mahdollista.

- Sen takia vammat pidetään niin tarkasti salassa. Jokainen kivi käännetään, Timonen naulaa.

Katso lisää