NHL:n varaustilaisuuksien historiasta löytyy useita myöhäisemmillä varauskierroksilla tehtyjä loistavia kaappauksia. Monet legendaariset NHL-pelaajat ovat ponnahtaneet tähtiin varausikäluokkansa takarivistä.
Yhtenä erinomaisena esimerkkinä toimii vuoden 1984 varaustilaisuus ja Brett Hull. Legendaarisen Bobby Hullin poika varattiin vasta kuudennella kierroksella, kun Calgary Flames kaappasi Hullin riveihinsä numerolla 117.
Yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista maalipyssyistä osoitti Flamesin valinnan myöhemmin oikeaksi, vaikka uran kulta-ajat menivätkin muualla kuin Flamesin riveissä. Hull takoi taalajäillä 1 269 runkosarjaotteluun peräti 741 maalia.
Myös toisen legendaarisen pelimiehen, Doug Gilmourin, varausnumero tippui melkoisen myöhäisille kierroksille vuona 1982. Gilmour varattiin seitsemännellä kierroksella numerolla 134, kun St. Louis Blues kaappasi herran itselleen.
Muita organisaatioita tuo on saattanut jäädä hieman kaihertamaan, sillä Gilmour nakutteli pelaamissaan 1 474 NHL-ottelussa 1 414 tehopistettä. Sillä saldolla hän on kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 17.
Lisää aiheesta: [Kotkaniemi voidaan varata viiden kärjessä\]
Maalivahtipuolelta on tunnetusti löytynyt suhteessa enemmän huimia ryöstöjä ja suuria epäonnistumisia. Dominik Hasek kuuluu varmasti ensimmäiseen kategoriaan. Legendaarinen tshekkivahti varattiin vuonna 1983 vasta kymmenennellä kierroksella, kun Chicago Blackhawks nappasi maalivahdin itselleen numerolla 199.
Blackhawks ei kuitenkaan osannut arvostaa Hasekia tarpeeksi, joten hän teki läpimurtonsa vasta Buffalo Sabresissa. Sen jälkeen Buffalossa ja Detroit Red Wingsissä saavutetut kuusi Vezina Trophya puhuvat varmasti omaa kieltään.
Myös Patrick Royn varausta voisi kutsua ryöstöksi, sillä Montreal Canadiens poimi tulisieluisen kassarin vuoden 1984 varaustilaisuudessa kolmannella kierroksella numerolla 51.