CANTON, N.Y. - Jääkiekkoon liittyvät ihmeet eivät ole Pohjois-Amerikassa täysin tuntemattomia. Tunnetuin niistä tapahtui vuonna 1980 Lake Placidin talviolympialaisissa, joissa Yhdysvaltojen pääasiassa yliopistopelaajista koottu nuori joukkue kaatoi Neuvostoliiton ja voitti olympiakultaa.
Ukrainalaisjoukkue esitti oman jääkiekkoihmeensä Pohjois-Amerikassa
Ukrainalaiset keräsivät rahaa sodan runnomaan kotimaahansa ja osallistuivat universiadeihin
Voitto on saanut myöhemmin nimen The Miracle on Ice (ihme jäällä), ja siitä on muodostunut yksi jääkiekon ikivihreimmistä hetkistä. Daavid voitti Goljatin ottelussa, josta on myöhemmin tehty useita artikkeleja, kirjoja ja elokuvia.
Tällä viikolla Lake Placidin lähellä Cantonissa Adirondackvuorilla tapahtui erilainen ihme.
Ukrainalaisista jääkiekkoilijoista koottu joukkue osallistui universiadeihin (FISU World University Games) samaan aikaan, kun Venäjä jatkaa jo lähes vuoden kestänyttä hyökkäystään heidän kotimaassaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Ukrainan miesten jääkiekkomaajoukkue osallistui turnaukseen Pohjois-Amerikassa.
- On oikeastaan ihme, että olemme täällä, maajoukkueen videovalmentajana toimiva entinen NHL-pelaaja Dmitri Khristish sanoo.
Khristish on yksi 12 NHL:ssä pelanneesta ukrainalaisesta. Hän edusti vuosien 1990-2002 aikana Washington Capitalsia, Los Angeles Kingsia, Boston Bruinsia ja Toronto Maple Leafsia. Khristish pelasi urallaan 811 NHL:n runkosarjaottelua (259+337=596) ja 75 Stanley Cup -pudotuspelikamppailua (15+25=40).
Tällä kertaa hän ei ollut kuitenkaan joukkueineen Pohjois-Amerikassa tekemässä ihmeitä tuloksien valossa, vaikka hyviä suorituksia heiltä nähtiinkin. Ukraina voitti universiadeissa kaksi ottelua ja hävisi kolme. Voitot tulivat Ruotsista (12-1) ja Tshekistä (3-1).
Suurin ihme oli kuitenkin ukrainalaisten osallistuminen. Nuoret pelaajat pyrkivät osoittamaan positiivisuutta ja toiveikkuutta, vaikka heidän kotimaansa on raakalaismaisen hyökkäyksen kohteena.
- Tätä tilannetta on vaikea käsittää, Khristish sanoo.
Joukkue oli tien päällä suurimman osan joulukuusta ja teki Hockey Can´t Stop -nimisen neljän ottelun kiertueen läntisessä Kanadassa. Kiertueen tavoitteena oli kerätä rahaa Ukrainan jääkiekkoliitolle, joka pyrkii pitämään lajin elossa maassaan sodasta huolimatta. Vasta kiertueen jälkeen joukkue suuntasi universiadeihin.
NHL-joukkueet auttoivat ukrainalaisia matkan varrella. Calgary Flames ja Edmonton Oilers auttoivat järjestämään ottelut Calgary Dinosia ja Edmonton Golden Bearsia vastaan. Winnipeg Jets antoi käyttöön kotiareenansa Canada Life Centren otteluun, jossa ukrainalaiset haastoivat Manitoba Bisonsin.
Kiertue oli Ukrainan jääkiekkoliiton johtoportaaseen kuuluvan Aleksandra Slatvitshkan mukaan elintärkeä ukrainalaiselle lajikulttuurille, joka taistelee tällä hetkellä olemassaolostaan. Tapahtumien ja oheisaktiviteettien tuotto ohjataan Ukrainian Hockey Dream -järjestölle ja ukrainalaisille lapsille suunnattuun avustustyöhön.
Kotipuolessa ukrainalaisten kaikki resurssit menevät sotaan. Rahat, raaka-aineet ja ihmiset on valjastettu selviämistaisteluun, jonka tärkein päämäärä on maan vapauttaminen.
Ukrainassa hallitukselta ei tällä hetkellä heru rahoitusta jääkiekkoon, puhumattakaan siitä, että energiaa olisi saatavilla. Osa jäähalleista on valjastettu sotakäyttöön ja toiset ovat kärsineet vakavia vaurioita hyökkäyksen aikana.
Paikallinen pääsarja on kutistunut kuuden joukkueen liigaksi. Ottelut käydään kolmella areenalla, joissa on riittävän suuri pommisuoja kaikkia pelaajia varten. Ukrainan viranomaisten ja pelaajien mukaan ottelut ovat välillä jääneet kesken pommiuhan vuoksi ja pelaajat ovat menneet piiloon pommisuojaan. Peliä on jatkettu, kun uhka on mennyt ohi.
Universiadeja edeltänyt kiertue oli siis rohkea ja tarpeellinen.
- Se oli aluksi vain hullu idea. Kävin kotona kesän aikana, ja kaikki sanoivat, että tätä matkaa ei pysty missään tapauksessa toteuttamaan. Vielä marraskuussakaan en ollut varma, saanko kaikkea onnistumaan, Slatvitshka kertoo.
Ukrainalaiset onnistuivat kuitenkin tehtävässään. He pelasivat harjoitusotteluita kanadalaisia yliopistoja vastaan ennen ensiesiintymistään universiadien jääkiekkoturnauksessa. Talviuniversiadit järjestetään kahden vuoden välein. Kisoihin voivat osallistua alle 25-vuotiaat urheilijat, jotka edustavat omaa maataan.
- Tämä on ihme. Niin haluan sen muotoilla, Slatvitshka hymyilee.
Ihme ei terminä kuvasta täysin oikein sitä, millaisen suorituksen ukrainalaiset tekivät päästäkseen kilpailemaan universiadeihin. Se on intohimosta ja periksiantamattomuudesta kertova tarina, joka on synnyttänyt paljon tunteita mukana olleissa ihmisissä.
Monet heistä ovat viettäneet viimeisen vuoden jokaisen päivän murehtien sitä, miltä tulevaisuus näyttää ja kuka selviää seuraavaan päivään. Nyt tehty matka on synnyttänyt ylpeyden ja onnistumisen tunteita. Pelaajien jokapäiväistä pelkoa on lievittänyt se, että he ovat päässeet pelaamaan rakastamaansa lajia ja edustamaan omaa maataan.
Ukrainalaishyökkääjä Gleb Krivoshapkin, 22, sanoo, että turnausmatka Yhdysvaltoihin on ollut hänelle henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeä. Hän pelaa Ukrainan pääsarjassa HK Krementshukin riveissä, mutta tietää, että lajille ja hänen maalleen oli tärkeämpää, että hän sai edustaa Ukrainaa universiadeissa.
Krivoshapkin kertoo, että kotiväki ja kaverit ovat seuranneet hänen matkaansa tiivisti niissä rajoissa kuin se on kotimaan olosuhteissa ollut mahdollista.
- On hyväksi myös heille, että olemme täällä. Se auttaa heitä henkisesti ja pitää heidät elossa, kahdeksan tehopistettä viidessä ottelussa kirjauttanut Krivoshapkin sanoo.
Pelaajat eivät ole luhistuneet ison taakan alla, vaan he ovat ottaneet sen kantaakseen. Tästä voi ammentaa voimaa kotiinpaluun jälkeen.
- En ota paineita, sillä tämä on motivoivaa. Tämän osaamme parhaiten. Yritämme näyttää maailmalle, että voimme olla hyviä jossain, seitsemän pistettä viidessä ottelussa kirjauttanut Artjom Mateitshenko painottaa.
Mateitshenko, 22, lähti Ukrainasta ennen sodan puhkeamista ja muutti perheineen Yhdysvaltoihin. Hän pelaa jääkiekkoa Manhattanville Collegessa New Yorkissa yliopistosarjojen 3. divisioonassa. Hänen isovanhempansa ja sukulaisensa ovat kuitenkin edelleen Ukrainassa.
Perhe katsoi Ukrainassa hänen otteluitaan, vaikka hyökkäys jatkui taukoamatta. Pelit toivat heille lohtua ja iloa.
- Toivon, että voimme auttaa ihmisiä Ukrainassa tällä tavalla. Ehkä he katsovat otteluita ja pitävät välillä hauskaa. Se on unelmamme ja tavoitteemme, Mateitshenko sanoo.
Ukrainaan palaavat pelaajat vievät mukanaan veljeyttä, jonka lisäksi lämpimät vastaanotot Kanadassa ja universiadeissa muistetaan matkalla Eurooppaan. Tärkeimpänä he kuitenkin vievät mukanaan toivoa kerättyjen varojen muodossa ja oppia, joka tarttui matkaan kolmen viikon mittaisella kiertueella Pohjois-Amerikassa.
- Tämä kokemus on auttanut meitä kasvamaan, mutta viemme mukanamme myös jääkiekosta oppimiamme asioita. Ukrainassa opetamme ne nuorille pelaajille, ja toivottavasti se auttaa myös heitä kasvamaan, puolustaja Andrij Grigoriev sanoo.
- Olemme osoittaneet, että mikään ei ole mahdotonta. Toivottavasti tämä esimerkki innoittaa nuoria jossain kohtaa heidän elämäänsä. Siitä tulee todella hyvä tunne, Krivoshapkin toivoo.
Vierailu universiadeihin oli ukrainalaisille rikastuttava ja ikimuistoinen kokemus, mutta se oli vasta alku maan jääkiekkoilulle. Sodan aikana laji jää toissijaiseksi asiaksi ja taloudelliset haasteet iskevät kaikkeen. Khristish uskoo kuitenkin lajiin ja ihmisiin enemmän kuin koskaan aiemmin.
- Tunnemme olomme toiveikkaiksi. Joskus tulevaisuudessa sota on ohi ja Ukrainaan rakennetaan uudet jäähallit. Maahan täytyy rakentaa uusi infrastruktuuri ja paljon asioita on tehtäväksi. Jääkiekko pysyy kuitenkin elossa politiikasta huolimatta. Emme voi odottaa hallinnolta mitään, koska se on kiinni sodassa, Khristish kertoo.
- Meidän täytyy kantaa oma kortemme kekoon ja valmistautua jatkamaan jääkiekkoilua Ukrainassa, kun sen aika on. Jääkiekko on loistava laji ja se on monelle ihmisille elämä. Kaikki on meistä kiinni, hän sanoo.
