Original Sixin ja Stanley Cupin vuosikymmen

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta.

Tässä juttusarjassa viemme sinut matkalle vuosikymmenten halki. Luomme katsauksen kunkin vuosikymmenen tähtihetkiin ja legendoihin. Tällä kertaa matkustamme ajassa vuosiin 1920-29.
NHL otti historiallisessa mittakaavassa suuria askeleita 1920-luvulla. Vuosikymmen alkoi neljän joukkueen voimin, mutta päättyi liigan kasvettua kymmenen joukkueen vahvuiseksi.
Syksyllä 1920 alkoi NHL:n neljäs kausi. Ottawa Senators lähti kauteen hallitsevana NHL:n mestarina ja Stanley Cup -voittajana. Nämä tittelit mainitaan erikseen siksi, että vuosikymmenen alussa Stanley Cupin voitosta mittelivät vielä NHL:n ja Pacific Coast Hockey Associationin mestarit.
Kaudesta 1921-22 alkaen soppaa tuli sekoittamaan vielä Western Canada Hockey League, jonka voittaja pelasi PCHA:n mestarin kanssa oman pudotuspelisarjansa siitä, kuka pääsi Stanley Cup -finaaleihin NHL:n mestarin kanssa.
Senators, Toronto St. Patricks, Montreal Canadiens ja Hamilton Tigers olivat NHL:n seurat kevääseen 1924 saakka. Neljän liigan mestaruuden vei keväinä 1921 ja 1923 Senators. Toronto voitti keväällä 1922, ja Montreal oli mestari vuonna 1924. Jokainen näistä myös voitti kyseisinä vuosina Stanley Cupin.
Hart Trophy jaettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1924, ja sen voitti Ottawa Senatorsin Frank Nighbor.
Kaudelle 1924-25 NHL kasvoi kahdella joukkueella, kun mukaan tulivat Montreal Maroons ja Boston Bruins. Näin Bruinsista tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen NHL-seura. Runkosarja kasvoi laajentumisen myötä 24:stä 30:een otteluun.
Tämä aiheutti omat kitkansa. Hamilton Tigersin omistaja Percy Thompson ilmoitti, ettei joukkue pelaa, ellei sille maksettaisi ylimääräistä 200 dollaria jokaisesta kuudesta ylimääräisestä ottelusta. Tiukkojen neuvottelujen jälkeenkään tähän ei suostuttu, eikä joukkue perääntynyt vaatimuksestaan.
Näin Tigersin pelaajille langetettiin sakot ja pelikielto, jonka myötä Tigers ei runkosarjan voittajana päässyt osallistumaan pudotuspeleihin. Runkosarjassa toiseksi tulleen Toronton ja kolmanneksi tulleen Montreal Canadiensin välinen pudotuspelisarja oli näin myös NHL:n finaali, jonka Montreal voitti.
Stanley Cup -finaaleissa vastaan asettui taas uuden kilpailijaliigan Western Hockey Leaguen mestari Victoria Cougars, joka voittikin viimeisenä NHL:n ulkopuolisena joukkueena Stanley Cupin.

Seuraavalla kaudella Hamiltonin joukkuetta ei enää NHL:ssä nähty, mutta sen tilalle otettiin New York Americans ja Pittsburgh Pirates. Näin liiga jatkoi kasvuaan sekä levittäytymistään USA:n puolelle. Mestaruuden ja Stanley Cupin voitti Montreal Maroons.
Kautta 1926-27 voidaan pitää monellakin tavalla vuosikymmenen merkittävimpänä kautena NHL:ssä. Tuolloin nimittäin liigaan saatiin kolme joukkuetta lisää, ja NHL:n kasvettua jo kymmenen joukkueen vahvuiseksi tehtiin ensimmäistä kertaa jako divisiooniin.
Mikä merkittävintä, uudet seurat olivat New York Rangers, Chicago Black Hawks ja Detroit Cougars, josta oli tuleva vuosikymmenen vaihteessa Detroit Falcons ja vuonna 1932 Detroit Red Wings.
Toronto St. Patricks myytiin kesken kauden, ja sen nimi vaihtui nykyään hyvinkin tutuksi Maple Leafsiksi. Näin oli koossa vanha jengi ensi kertaa. Kyseessähän ovat tietenkin niin sanotut Original Six -seurat Montreal Canadiens, Toronto Maple Leafs, Boston Bruins, Chicago Blackhawks, New York Rangers ja Detroit Red Wings.
Divisioonajako tehtiin Kanadan ja USA:n välillä niin, että New York Americans oli Kanadan divisioonassa. Tämä tehtiin siitä syystä, että jo tuossa vaiheessa yhdysvaltalaisseurojen määrä ylitti kanadalaisten vastaavan lukemin 6-4.
NHL:n kasvu ja sitä kautta myös pelaajien tarve johti ennen kauden 1926-27 alkua siihen, että WHL lakkautettiin. Näin ollen NHL jäi ainoaksi huippujääkiekkoliigaksi, ja siten myös Stanley Cup jäi sen haltuun mestaruuspalkinnoksi.
Tuosta kaudesta lähtien Stanley Cup on jaettu NHL:n mestarijoukkueelle. Senators voitti jälleen Cupin, viimeistä kertaa seuran historiassa.
Stanley Cup meni Kanadan rajojen ulkopuolelle ensimmäistä kertaa kaudella 1927-28, kun New York Rangers voitti seurahistoriansa neljästä mestaruudesta ensimmäisen. Boston Bruins piti pokaalin Yhdysvalloissa seuraavana keväänä, kun se voitti ensimmäisen kuudesta mestaruudestaan.
Montreal Canadiens palautti kannun Kanadaan voittamalla mestaruuden vuonna 1930.
1920-luku oli suomalaisittainkin merkittävää aikaa, sillä tuolla vuosikymmenellä nähtiin myös ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja. Albert Pudas pelasi kaudella 1926-27 neljä ottelua Toronto St. Patricksissa. Pudas oli syntynyt vuonna 1899 Siikajoella ja muuttanut siirtolaisena perheensä kanssa Kanadaan vuonna 1900.

Vuosikymmenen tehokkain pelaaja oli 266 runkosarjaottelussa 178 maalia ja 243 pistettä tehnyt Cy Denneny.
Yksi NHL:n legendaarisimmista pelaajista, Montreal Canadiensia vuodet 1910-26 edustanut maalivahti Georges Vézina menehtyi tuberkuloosiin 27. maaliskuuta 1926 vain 39-vuotiaana. NHL:n parhaalle maalivahdille vuosittain annettava palkinto on nimetty hänen mukaansa.