Näkökulmavääntö: Missä ovat tähtipuolustajat?

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä kertaa väännetään siitä, miksi viime vuosien tutut tähtipuolustajat ovat kadonneet listojen kärjestä ja tilalle on tullut nuoria yllättäjiä.
NHL:ssä on totuttu näkemään vuodesta toiseen tuttuja nimiä puolustajien tilastojen kärjessä, mutta nyt tilanne on aivan toinen. Esimerkiksi Erik Karlssonin, Roman Josin, Victor Hedmanin ja Dustin Byfuglienin nimiä saa etsiä tilastoista melkeinpä suurennuslasin kanssa.

Listojen kärkipaikoille on ilmestynyt tuoreita nimiä, kun Ottawa Senatorsin Thomas Chabot, Toronto Maple Leafsin Morgan Rielly ja muut nuoret puolustajat ovat ottaneet askeleen lähemmäs tähtikaartia ja hallinneet NHL:n alkukautta.
Mistä tämä johtuu? Ja kestääkö nuorten rynnistys kevääseen saakka, vai nousevatko vanhat tutut nimet taas kaikkien huulille kauden loppupuolella? Annetaanpa NHL.com/fi:n asiantuntijoiden kertoa mielipiteensä.
Valtteri Tahkola:
Jääkiekko on muuttunut pelinä kansainvälisesti niin radikaalisti viime vuosien aikana, että nuorien puolustajien pinnalle pulpahtaminen ei ole mikään yllätys. Rakas lajimme on mennyt entistä enemmän siihen suuntaan, että pelipäältään nerokkaat ja hyvin luistelevat pelaajat nostavat asemaansa myös Pohjois-Amerikan pienissä kaukaloissa.
Peli on nopeutunut, mutta niin on myös uuden sukupolven puolustajan prototyyppi. Pelaajat ovat jo todella nuoressa iässä kiekkoälynsä puolesta valmiita vastaaman taalaliigan haasteisiin. Sen takia esimerkiksi Rasmus Dahlin, Miro Heiskanen, Thomas Chabot ja kumppanit ovat pystyneet nousemaan niin nopeasti isoon rooliin NHL-kaukaloissa.

Liike ja kiekolliset valmiudet ovat nykyään avainasemassa ja se suosii nuoria puolustajalupauksia. Monesti läpimurron edellytyksenä on vain oikean roolin ja hyvän näyttöpaikan saaminen. Parhaana esimerkkinä tästä toimii juuri Chabot.
Karlsson vaihtoi maisemaa ja Chabot heitettiin altaan syvään päähän, mutta nuorukainen on vastannut haasteeseen komeasti. Se kertoo nuoren sukupolven pelaajien kyvystä hypätä maailman parhaaseen kiekkoliigaan.
Isojen nimien puuttuminen puolustajien tilastojen kärkipäästä on toki sinällään pienoinen yllätys, mutta jos katsotaan tilastojen ulkopuolelle, isot nimet ovat olleet peliesitystensä puolesta silti joukkueidensa kulmakiviä. "Papat" tulevat vielä, mutta en näe mitään syytä, miksi nuorten puolustajien erinomainen kausi ei voisi saada jatkoa myös pitemmälle kevättä kohti edetessä.
Panu Markkanen:
Chabot'n läpimurto on ollut kyllä hienoa seurattavaa. Iso osa NHL-uran urkenemista on oikeassa paikassa oleminen oikeaan aikaan, millä viittaan Erik Karlssoniin lähtöön San Jose Sharksiin, ja ison roolin aukeamista jollekin toiselle puolustajalle sitä myötä.
Jos johdannossa mainituista tähtipuolustajista pureutuu tarkimmin juuri Karlssoniin, niin täytyy muistaa, että hän on urallaan ja mikä tärkeintä elämässään aivan uudessa tilanteessa, joka ei missään tapauksessa ole hänelle helppo. "Världens bästa" ei olisi halunnut ensinnäkään lähteä Ottawasta, joten vaikka hän kuinka kehuu uutta elinympäristöään ja kaikkea siihen liittyvää, tekee Karlsson varmasti töitä San Joseen sopeutumisen kanssa vielä jonkin aikaa.

Sen lisäksi kannattaa muistaa, mitä Karlssonin perheelle tapahtui Senators-uran viimeisinä aikoina. Karlssoneita kohtasi kenties pahin mahdollinen tragedia, ja siitä toipuminen ottaa varmasti myös aikansa, eikä toipuminen tule edes olemaan täydellistä koskaan. Annetaan Karlssonille vielä reilun aikaa siimaa. Ei NHL-tähtikään ole mikään moottorin osa, jonka voi siirtää laitteesta toiseen ja olettaa sen rullaavan heti ongelmitta.
On totta, että puolustajien pistepörssin kärjestä löytyvät Chabot ja Morgan Rielly, mutta John Carlson ja Brent Burns ovat aivan siinä kannassa. Mitä he ovat, jos eivät johdannossa peräänkuulutettuja tähtipuolustajia? Karlsson ei ole pistetilastossa korkealla, mutta johtaa NHL:n puolustajien osalta oman joukkueen viidellä viittä vastaan tulleita laukausyrityksiä. Niiden erotuksissa hän on kolmantena.
Ja odottakaa vaan kevättä, niin Victor Hedman kyllä saa meidät kaikki haukkomaan henkeään omalla pelaamisellaan.
[Äänestä 2019 NHL All-Star -kapteeneja!]
Marko Leppänen:
Tosiaan, puolustajien peli on muuttunut radikaalisti viidessäkin vuodessa. Peruspuolustaja tarkoittaa nyt aivan eri asiaa kuin ennen. Mitään varsinaisia "pysy kotona" -pakkeja ei juuri ole, vaan niin sanotun peruspakinkin pitää pystyä edistämään peliä kiekollisesti - ja ennen kaikkea luistelemaan.
Varsinkin suomalaisten nuorten puolustajien Miro Heiskasen, Henri Jokiharjun ja Juuso Välimäen esiinmarssi on ollut hienoa seurattavaa. Mutta liekö sitten orastavaa keski-ikäisyyttä, mutta jotenkin vielä kallistun näihin kokeneempiin nimiin. Karlsson parantaa aivan varmasti kevättä kohti mennessä, jos hän saa olla terveenä. Kuten seurakaveri Brent Burns ja Victor Hedmankin.
Lisää aiheesta: [Viikon kiekkokasvot: Starsin suomalaiset\]
Heitän peliin vielä yhden suomalaisen puolustajan lisää: Esa Lindell. Siinä on todellinen suomalainen työn sankari ja puolustaja, jota seurat tulevaisuudessa etsivät. Hän taitaa sen perinteisen peruspakin hommat, mutta pystyy pyörittämään peliä ylivoimallakin.
Jussi Lehmola:
Joo, ei julisteta kuninkaita vielä kuolleiksi. Kahden edellisen kauden pakkipörssin ykköset John Carlson (2017-18) ja Brent Burns (2016-17) ovat aivan kärkikaksikon Morgan Rielly - Thomas Chabot kannoilla.
Ottawan peli tuntuu olevan varsin ailahtelevaista, mutta senaattorien ottelut eivät ole ainakaan ikävystyttäviä. Mutta jos voittajaa pitää veikata, niin kyllä tämän hetken kärkikaksikosta paremmat mahdollisuudet ovat Riellyllä. Toronto Maple Leafsin ylivoimapeli ja hyökkäyspotentiaali ovat sitä luokkaa, että tehopisteitä sataa laariin "väkisinkin".
Neljä kertaa puolustajien pistepörssin voittanut Erik Karlsson taitaa olla jo liian kaukana kärjestä noustakseen voittotaisteluihin. Vaikka tehopisteiden määrässä ei ole mitään kattoa, niin jo pelkästään se, että niitä joutuu "jakamaan" Burnsin kanssa, vähentää Karlssonin potentiaalia. Torstain kierroksen jälkeen katsottuna puolustajien pistepörssin ensimmäiset 12 pelaajaa tulevat 12 eri joukkueesta.

Karlsson on rohmunnut pakkien pörssivoittoja, mutta muuten ykköspaikan uusiminen ei ole kovin yleistä. Viimeisen 10 kauden aikana tuplavoittoon on yltänyt Karlssonin ohella vain Mike Green, joka edusti silloin (2008-09 ja 2009-10) Washington Capitalsia.
"Vanhan kaartin" miehistä voittotaistoon veikkaan Kris Letangia. Jos ja kun Pittsburgh Penguins pääsee kunnon vauhtiin, niin kiekkoa vaan Sidney Crosbylle, Jevgeni Malkinille ja Phil Kesselille. Se, että Victor Hedman ei ole torstain kierroksen jälkeen puolustajien pistepörssissä 30 parhaan joukossa, on kyllä melkoinen yllätys. Hedmanilla on jopa kuusi pistettä matkaa Tampa Bayn Lightningin sisäisen pakkipörssin kärkeen.
Kun niistä nuorista puolustajista puhuttiin, niin on suuri sääli, että Boston Bruinsin Charlie McAvoyn meno hyytyi heti runkosarjan alkumetreillä. McAvoy palasi vasta nyt torstaina kaukaloon toivuttuaan aivotärähdyksestä. Olisi ollut hauska seurata 1997 syntyneiden huippunuorukaisten McAvoyn ja Chabot'n kilpajuoksua.
Vaikka nykypakin pitää pystyä auttamaan hyökkäyspäässä, niin mielestäni puolustajien peliä arvioidaan - ainakin joukkueiden ulkopuolella - liikaa tehopisteiden valossa. Sitä arvostusta ei "stay-at-home" -pakeille irtoa medialta helpolla. Viimeinen puolustava puolustaja, joka sai Norris Trophyn, oli Rod Langway. Ja siitä on ensi kesänä kulunut 35 vuotta.
Yksi suomalaispointti puolustajista: täytyy olla todella huolestunut Julius Hongan tilanteesta. Texasin sairaalat ovat täynnä Dallas Starsin pakkeja, mutta Honka ei silti mahdu pelaavaan kokoonpanoon. Olisikohan kaupungin vaihdos paikallaan? Enkä tarkoita Austinia, missä Starsin farmijoukkue pitää majaansa.
Ja joulupukille sellaisia terveisiä, että yksi suomalaistulokas Chicagossa ansaitsisi jo sen ensimmäisen NHL-maalinsa.