Suomen ikimuistoinen ensimmäinen voitto Kanadasta

NHL.com/fi käy läpi olympialaisten jääkiekon viisi ikimuistoisinta suomalaishetkeä. Tällä viikolla on vuorossa numero 5: Grenoble 1968 ja ensimmäinen voitto Kanadasta.

"Leijonat kukisti Kanadan". Tuo olisi ja on nykyään täysin normaali jääkiekkouutinen. Aikanaan se oli järisyttävää ja historiallista. Se tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1968.
Paikka oli Grenoble Ranskassa ja panoksena olympiakunnia. Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue löi Kanadan maalein 5-2.
- Se oli taas uusi suomalaisen jääkiekon virstanpylväs, Suomen hyökkääjä Juhani Wahlsten totesi Kalle Kaskisen kanssa kirjoittamassaan kirjassa "Juuso - aikaansa edellä".
Niitä virstanpylväitä oli tullut muutamia aikaisempina vuosina. Suomalainen jääkiekko oli menossa vahvasti eteenpäin.
- Muistettakoon, että Oslon MM-kisoissa 1958 Kanada kukisti Suomen peräti 24-0, mutta Grenoblessa kymmenen vuotta myöhemmin me jo otimme hyvityksen ja nappasimme ohimennen kanadalaisten päänahat, Suomen hyökkääjä Matti "Mölli" Keinonen muistutti kirjassaan "Möllin piruetit".
Tiedä sitten kuinka ohimennen se voitto tuli, mutta Keinonen heilutti itse verkkoa Kanada-kamppailussa. Suomen muut maalit merkittiin Wahlstenin, hyökkääjien Lasse Oksasen ja Jorma Peltosen sekä puolustaja Ilpo Koskelan nimiin. Tolppien välissä loisti Urpo Ylönen, yksi kaikkien aikojen suomalaismaalivahdeista.
Lisää aiheesta: [Aho, Barkov ja Rantanen nimettiin Suomen olympiajoukkueeseen]
Suomi osallistui Grenoblessa neljättä kertaa jääkiekon olympiaturnaukseen. Aikaisemmin Suomi oli sijoittunut Oslossa 1952 seitsemänneksi, Squaw Valleyssa 1960 seitsemänneksi ja Innsbruckissa 1964 kuudenneksi.
Kanadan lisäksi Suomi löi Grenoblessa karsintakierroksella Jugoslavian sekä varsinaisessa turnauksessa Itä-Saksan ja Länsi-Saksan. USA:n kanssa Suomi pelasi tasan.
- Eteenpäin mentiin, vaikka lopulta tuloksena oli se tavanomainen viides sija, Suomen puolustaja Juha Rantasila summasi kirjassaan "Puolustaja - jääkiekkoa ja juridiikkaa".
Jos julkkisten bongailu olisi ollut olympialaji, suomalaiset olisivat olleet taatusti mitaleilla.
- Grenoblessa olimme kerran pelailemassa jalkapalloa, kun katselemaan pysähtyi näyttelijätär Audrey Hepburn, joka innostui itsekin osallistumaan peliin. Me taisimme tästä vähän hermostua, ja minä englannin kielen taitoisena sanoinkin jotain hänelle. Audrey poistui vähin äänin ja peli jatkui, Rantasila muisteli.
Taklattavista taklaajiksi
Suomen 5-2 voittoa Kanadasta voi pitää entistä yllättävämpänä, kun tarkastellaan silloista lähihistoriaa. Suomen joukkue oli käynyt pari kuukautta aikaisemmin kiertueella rapakon takana, ja kanadalaiset olivat jyränneet Leijonat Winnipegissä 13-3.
Antero Raevuoren ja Jyrki Otilan kirjoittamassa teoksessa "Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä" reissua kuvailtiin tylysti.
- Puolustuspelimme oli pettänyt täydelleen, mutta mikä pahinta - Winnipegissä samoin kuin Calgaryssä, Spokanessa ja Saskatoonissa - suomalaispelaajat olivat olleet arkoja ja pelokkaita. Kanadalaisten kova pelityyli oli vienyt heiltä luonnon.
Grenoblessa oli sitten täysin toinen ääni kellossa.
- Te taklasitte paremmin ja voimakkaammin kuin me, kanadalaisten kerrottiin myöntäneen.
Wahlsten vahvisti asian kirjassaan "Hakkaa päällä, Suomen poika".
- Mitä kirjoittivatkaan kanadalaiset asiantuntijat! He totesivat omat miehensä voimattomiksi poikasiksi ja lähettivät kotimaahan terveisinään tiedot suurista ja voimakkaista suomalaisista, joille kasvuaikana syötetään voimakasta ravintoa kermakakkujen asemasta.
Suomalaiset eivät olleet kasvaneet muutaman kuukauden aikana fyysisesti. Kasvu oli tapahtunut henkisellä puolella.
- Kykenimme ilmeisesti tuossa ottelussa peittämään fyysisen heikkoutemme hurmioituneella peliotteella - joukkue oli tulisieluinen kokonaisuus, Wahlsten jatkoi.
Lisää aiheesta: [Olympiajoukkueiden ensimmäiset pelaajat nimetty]
Tshekkoslovakialaisessa opissa
Oksanen oli Suomen paras pistemies Grenoblessa. Wahlstenin, Keinosen ja Jorma Peltosen lisäksi hyökkäyksessä luistelivat Matti Harju, Pekka Leimu, Matti Reunamäki, Esa Peltonen ja Kari Johansson.
Ja olihan siellä myös Veli-Pekka Ketola. Suomalaisen jääkiekon tuleva legenda oli tuolloin vielä teini-ikäinen.
- Muistan ikuisesti, kun voitimme Kanadan ensimmäistä kertaa maalein 5-2. Pelasin Möllin ja Lasse Oksasen kanssa samassa ketjussa, kerta kaikkiaan hienoja pelimiehiä, Ketola hehkutti Tero Laaksosen ja Turkka Talosen kirjoittamassa kirjassa "Kaikkien aikojen Leijonajoukkue".
Takalinjoilla häärivät isot nimet Ilpo Koskela, Seppo Lindström, Lalli Partinen ja Juha Rantasila. Luutimassa olivat myös Paavo Tirkkonen ja Pekka Kuusisto. Ylösen takana kakkosveskarina toimi Pentti Koskela.
Ilpo Koskela oli Suomen puolustajista ainoa, joka sai turnauksessa tililleen tehopisteitä.
- Peliäly ja sijoittuminen olivat Koskelalle luontaisia. Lisäksi Ilpo veti säästöliekillä ja olisi varmaan pystynyt pelaamaan 60 minuuttia niin halutessaan. Syöttö lähti omille, ajallaan ja helppona, Ketola kehui "Kaikkien aikojen Leijonajoukkue" -kirjassa.
Koskela valittiin myöhemmin ensimmäisenä suomalaisena MM-kisojen tähdistökentälliseen vuonna 1971.
- Ilposta pääsi hyvin ohi, mutta lähes poikkeuksetta ilman kiekkoa, Oksanen veisteli.
- Kun jouduit yksin vastakkain hänen kanssaan, aina hän vei kiekon, Ketola vahvisti.
Partinen hallitsi fyysisen pelin. Lindström osasi puolestaan laittaa luistinta toisen eteen.
- Nopeat luistelijat ovat usein myös nopeita juoksijoita. Suomen maajoukkueen nopein luistelija suorassa luistelussa on puolustaja Seppo Lindström, joka juoksee "kuivan satasen" noin 11 sekuntiin, Wahlsten kertoi "Hakkaa päällä" -kirjassa.
Suomea valmensi Grenoblen olympiakisoissa Gustav Bubnik. Hän oli aikanaan pelannut Tshekkoslovakian maajoukkueessa ennen kuin kommunistihallinto laittoi miehen vankilaan juuri ennen vuoden 1950 MM-kisoja. Bubnikin ja muiden pelaajien epäiltiin suunnitelleen loikkaamista länteen.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Peruskivi oli muurattu jo aikaisemmin
Kanada-voitolle oli luotu perustaa jo aikaisempina vuosina. Suomi oli pelannut pari kertaa tasan Ruotsin kanssa MM-kisoissa. Ensimmäinen voitto jääkiekon silloisista suurista maista (Neuvostoliitto, Kanada, Tshekkoslovakia, Ruotsi) tuli vuoden 1967 MM-kisoissa Itävallan Wienissä, kun Suomi kukisti Tshekkoslovakian 3-1.
- Suuren yllätyksen aiheuttama tunnetila oli käsittämätön, eikä loppunumeroita meinannut uskoa ihan todeksikaan. Halli oli täynnä, ja fanaattinen tshekkiyleisö seisoi sataprosenttisesti oman joukkueensa takana. Joukkueemme pelasi myös Gustav Bubnikille, joka oli joutunut kärsimään poliittisesta sorrosta maassaan, Oksanen kertoi "Kaikkien aikojen Leijonajoukkue" -kirjassa.
Tuon Tshekkoslovakia-voiton merkitys tulevaisuuden kulmakivenä nousee esiin lähes kaikissa aikalaisten kirjoituksissa ja puheissa.
- Voitto-ottelu kantoi meitä pitkälle eteenpäin. Tästä yllätysvoitosta menestys tietyllä tapaa alkoi, ja Grenoblen olympialaisissa kaadettiin Kanada ensimmäisen kerran. Otettiin isoja harppauksia eteenpäin ja usko omaan tekemiseen ja kykyihin eli. Meitä edellä olevat jääkiekkomaat olivat haaste. Suunta, minne piti tähdätä, oli selkeä, mikäli halusi pysyä kehityksessä mukana, Oksanen jatkoi.
Bubnik tuli Suomen maajoukkueen peräsimeen 1966, eli hän sai tililleen nuo molemmat historialliset suurvoitot. Mutta pohjatyöstä kiitosta on jaettu Bubnikin edeltäjälle, kanadansuomalaiselle Joe Wirkkuselle.
Keinonen antoi valtavaa kunniaa Wirkkuselle kokonaisvaltaisesta työstä Suomen jääkiekon hyväksi.
- Wirkkunen oli mies, joka pystyi näkemään kauas tulevaisuuteen. Hän kiinnitti huomiota nuorisokoulutuksen tärkeyteen ja organisoi junioritoiminnan sekä muut systeemit. Hänen seuraajansa, tshekkoslovakialainen Gustav Bubnik, sai häneltä perinnöksi kypsän hedelmän, Keinonen kirjoitti kirjassaan.
Voittojen muuttaminen mitaliksi kesti vielä kauan
Nuo voitot olivat merkittäviä välimerkkejä suomalaisen jääkiekon nousussa. Mutta kehitys ei ole aina suoraviivaista. Suomelle meinasi käydä ohraisesti vuoden 1969 MM-kisoissa Ruotsissa.
- Jatkoa piti tuleman Tukholmassa. Ei tullut taaskaan. Emme voittaneet yhtään suurta kiekkomaata. Ennen viimeistä ottelua USA:ta vastaan olimme siinä tilanteessa, että häviäjä lähtisi ensi vuodeksi B-sarjaan, Rantasila muisteli.
Yksittäisiä voittoja tuli seuraavina vuosina, mutta se seuraava iso askel eli mitali saavutettiin vasta 20 vuotta Grenoblen jälkeen Calgaryssa. Siitä 10 vuotta eteenpäin, niin Suomi saavutti jälleen yhden merkkipaalun kukistamalla Naganon pronssiottelussa Kanadan. Erityisen Naganossa tulleesta voitosta teki se, että sillä kertaa vastassa olivat Kanadan NHL-tähdet.
Mutta ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta sekä maalle, maajoukkueelle että mukana olleille pelaajille.
- Wienin maailmanmestaruuskisat 1967 ja Grenoblen olympiakisat vuotta myöhemmin näyttivät maailmalle jälleen suomalaisia taistelijoita. Olympiatalvena saivat jääkiekon äidinmaan Kanadan taistelukoneet selkäänsä suomalaisilta. Nuo hetket olivat suomalaisen jääkiekkoilun suuria hetkiä, ja minulle ne merkitsivät suurten toiveiden täyttymistä, Wahlsten julisti.