Patrick Roy: Rogie Vachon oli esikuvani

Quebec Cityssä varttunut maalivahtisuuruus Patrick Roy on ollut Rogatien "Rogie" Vachonin fani jo pikkupojasta saakka. Vuonna 2006 Hockey Hall of Fameen nimetty Roy voitti urallaan Stanley Cupin neljästi ja on 551 voitollaan NHL-maalivahtien kaikkien aikojen tilastokakkonen. Nyt hän kertoo NHL.comille ajatuksiaan Vachonista, joka nimitetään Hockey Hall of Fameen maanantaina.

Halusin olla Rogie Vachon aina kun pelasimme kavereideni kanssa lätkää takapihallamme Quebec Cityssä. Vikkeläkätinen Vachon oli vertaansa vailla, mutta Los Angeles ei ehkä ollut tuohon aikaan hänelle paras mahdollinen pelipaikka. Minä ja muut pojat menimme kuitenkin katsomaan häntä, kun Kings tuli pelaamaan Montrealiin.
Eräänä iltana, kun olin noin kahdeksanvuotias, isäni sanoi minulle:
- Lähdemme Montreal Forumiin katsomaan, kun Rogie Vachon ja Kings pelaavat.
Olin onnesta soikeana. Sain viettää laatuaikaa isäni kanssa ja mennä lätkämatsiin, mikä oli minulle tosi iso juttu. Valitettavasti se ilta meni Rogielta penkin alle, sillä Kings hävisi. Mutta oli mahtavaa päästä paikan päälle seuraamaan ottelua.
Se matsi vaikutti minuun todella paljon. Muistan, kuinka menin seuraavana päivänä jäälle aivan tohkeissani. Toisinaan pienelläkin jutulla voi olla lapseen todella suuri vaikutus. Minulla on yhä kokoelmassani Rogie Vachon -jääkiekkokortteja.
Tuohon aikaan suurin osa maalivahdeista pysyi melko syvällä maalillaan. Rogie sitä vastoin haastoi laukojia paljon enemmän kuin muut veskarit. Niin minä sen käsitin nuorena jääkiekkointoilijana.

Olin 11-vuotias, kun Kanada kohtasi Tshekin vuoden 1976 Kanada-cupissa. Rogie tuli torjunnoissa maaliltaan vastaan. En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta muistan ajatelleeni, että haluan haastaa laukojia samalla tavalla. Se kävi järkeen. Kun veskari tulee vastaan, laukojille jää vähemmän tilaa. Se piirre on jäänyt Rogiesta mieleen.
En ole lainkaan yllättynyt Rogien menestyksestä NHL:ssä, vaikka hän oli vain 170-senttinen. Peli on muuttunut noista ajoista paljon. Nykyään 185-senttinen maalivahti luokitellaan keskimittaiseksi, ja tämän päivän veskarit ovat kookkaampia sekä nopeampia. Mutta oli Rogiekin vikkelä. Hänellä oli huikeat refleksit. Minusta oli hauskaa katsella hänen pelaavan, koska hän oli niin viihdyttävä. Pidin hänen tyylistään ja siitä, että hän pelasi koko sydämellään ja yritti parhaansa lähtökohdista huolimatta.
Tapasin Rogien ensi kerran golfkentällä Los Angelesissa suunnilleen vuonna 1993. Kun pelasin Colorado Avalanchen riveissä 1 000. NHL-runkosarjaotteluni, Rogie tuli jäälle luovuttamaan minulle muistoksi hopeisen mailan. Agenttini Pierre Lacroix oli noussut Denverissä GM:ksi. Hän tiesi, miten paljon arvostin ja ihailin Rogieta. Pierre tiesi myös sen, miten suuri vaikutus Rogiella oli ollut uraani ja ylipäätään siihen, että minusta tuli maalivahti.
Kun tapasin Rogien golfkentällä, olin yhä hänen faninsa. Hän teki minuun suuren vaikutuksen. Meillä oli hauska päivä, vaikka Rogie olikin parempi golfari. Olin pelannut NHL:ssä jo noin seitsemän vuotta, joten en ollut enää se idolinsa ensimmäistä kertaa jäällä näkevä kahdeksanvuotias. Silti minulle oli valtavasti merkitystä sillä, että sain pelata hänen kanssaan golfia ja pääsin vielä sen jälkeen hänen kotiinsa syömään. Se päivä oli minulle todella tärkeä.
Kunnioitan Rogieta erittäin paljon monestakin eri syystä. Hän oli poikavuosien idolini, joka omalla pelaamisellaan antoi minulle tavoittelemisen arvoisen unelman. Halusin olla hänen kaltaisensa. Halusin loistaa maalivahtina samalla tavalla, vaikkakin toisenlaisella tyylillä. Rogie teki hienon uran Los Angelesissa, jossa asiat eivät olleet yhtä hyvällä mallilla kuin nykyään. Häntä ei nähty paljon Idässä, koska he pelasivat eri aikavyöhykkeellä eikä Internetiäkään ollut.
Rogie on todella ystävällinen ja vaatimaton mies. Hän kunnioittaa peliä todella paljon. Olen erittäin iloinen, että hän saa ansaitsemansa paikan Hockey Hall of Famessa.