Riittääkö Penguinsin laatu tulevalla kaudella?

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elokuussa NHL.com/fi:n on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Pittsburgh Penguins.

Itäisen konferenssin kestomenestyjän leimaa viimeiset vuodet kantava Pittsburgh Penguins selviytyi jälleen pudotuspeleihin, mutta dynastian hiipumisesta näkyi jo merkkejä joukkueen lähdettyä laulukuoroon jo avauskierroksella. Tulevalla kaudella Mike Sullivanin luotsaama ryhmä haluaa todistaa muille, että joukkueessa riittää vielä laatua ja menestyksen nälkää.
Lisää aiheesta: [Sullivan jatkaa neljä vuotta Penguinsin päävalmentajana]
Avainpelaajat
Penguinsin kiistaton johtaja on kapteeni Sidney Crosby, jonka merkitys on koko organisaatiolla valtava. Viime kaudella 32-vuotias tähtisentteri iski pöytään jälleen huiman taidonäytteen, kun maaginen sadan tehopisteen raja rikkoutui jo kuudennen kerran miehen maineikkaalla uralla. Crosby keräsi 79 ottelussa tehot 35+65=100, joka riitti taalaliigan pistepörssissä kuudenteen sijaan.
Joukkueen avainpelaajista ei voi puhua mainitsematta kakkosketjun Jevgeni Malkinia. Viime kausi ei ollut raamikkaalle venäläissentterille uran parhaimpia, mutta tehopisteitä kertyi loukkaantumisista huolimatta 68 ottelussa 21+51=72. Tulevalla kaudella Malkinin ketjukaverit mitä ilmeisimmin muuttuvat, joten 33-vuotiaalta venäläiseltä vaaditaan vahvempia otteita.

Kris Letang, 32, kuuluu ominaisuuksiensa puolesta ehdottomasti taalaliigan parhaimpien puolustajien joukkoon. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut joka kerta kanadalaispakin terveydentila. Vain kerran (2010-11) mies on urallaan pystynyt urakoimaan runkosarjassa täydet 82 ottelua. Letang on Penguinsille todella tärkeä puolustuspään lenkki ja ylivoimalla erittäin keskeinen palanen.
Loukkaantumiset ovat vaivanneet myös joukkueen 25-vuotiasta ykkösvahtia Matt Murraya, joka aloittaa neljännen kokonaisen kautensa taalaliigassa. Kaksi peräkkäistä mestaruutta (2016 ja 2017) Penguinsille torjunut Murray on noussut nopeassa tahdissa NHL:n eliittitorjujien joukkoon. Viime kaudella kanadalainen pelasi 50 ottelua torjuntaprosentilla 91,9 ja merkkautti neljä nollapeliä.
Suomalaiset
Penguinsin alakerrassa toisen kautensa aloittava Juuso Riikola jäi Olli Määtän lähdön jälkeen pitämään suomalaisvärejä yllä. Ennakkoluulottomasti kotimaan liigan Kuopion Kalpasta rapakon taakse ponnistanut Riikola pelasi runkosarjassa 37 ottelua, joissa syntyi tehot 2+3=5. Vastuuta on nuorelle suomalaispakille luvassa ensi kaudella taatusti enemmän, sillä päävalmentaja Sullivanilla on pyrkimyksenä ajaa sisään lisää nuoria tulevaisuuden tähtiä.
Lisää aiheesta:*** ***[Olli Määttä saa Blackhawksissa uuden alun uralleen]
Parhaat nuoret lupaukset
Penguinsin nuorten lupausten kirjo ei ole kovin laaja, mutta sitäkin mielenkiintoinen. Kesällä pidetyissä nuorten pelaajien kuntotesteissä hurjia tuloksia pöytään iskenyt Kasper Björkqvist valmistautuu ensimmäiseen AHL-kauteensa. Kolmena viime kautena Pohjois-Amerikan yliopistoliigaa pelannut Björkqvist keräsi viime kaudella 42 ottelussa tehot 17+13=30. Lisäksi suomalaislaituri kuului alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta juhlineeseen joukkueeseen.
Vuoden 2018 draftin toisella kierroksella (53.) varattu Calen Addison kehittyy hurjaa vauhtia Penguinsin tulevaisuuden kiekolliseksi puolustajaksi. Viimeiset kaksi WHL-kautta pienikokoinen, mutta taitavasti kiekkoa käsittelevä Addison on tehtaillut tehopisteitä lähes piste per peli -tahtia.
Suomen mestaruutta HPK:ssa viime kaudella juhlinut maalivahti Emil Larmi solmi heinäkuun ensimmäisellä viikolla Penguinsin kanssa kahden vuoden pituisen tulokassopimuksen. Huimasti kehittynyt Larmi pelasi kotimaan liigan pudotuspelit komealla torjuntaprosentilla 93,17 ja oli yksi HPK:n mestaruuden takuumiehistä. Syyskuun lopulla 23 vuotta täyttävä Larmi aloittanee tulevan kautensa AHL:n puolella.

Joukkueen vahvuudet
Niin kauan kuin keskikaistan supertähdet Crosby ja Malkin johtavat joukkuetta, on ryhmällä mahdollisuus menestyä. Varsinkin ensiksi mainitulla Crosbylla on kyky tehdä keskinkertaisista ketjukavereistaan huomattavasti parempia pelaajia. Lisäksi Penguinsilla on päävalmentaja, joka ei tingi vaatimustasostaan ja saa näin ollen pelaajat antamaan kaikkensa joukkueelle.
Penguinsin vahvuudeksi luokitellaan myös henkinen kovuus, sillä joukkue tietää tasan tarkkaan, milloin koneistosta on löydyttävä lisävaihteita. Pingviininuttujen ydinryhmä on lisäksi erittäin laadukas, joka pystyy ratkaisuihin tiukassa paikassa. Phil Kesselin lähtö saattaa heikentää Penguinsin tehokasta ylivoimapelaamista, mutta ei merkittävästi. Jake Guentzel osaa Kesselin tavoin myös lapioida kiekot takatolpalta sisään.

Eniten kehitettävää
Viime kevään pudotuspeleissä oli viitteitä siitä, ettei Penguins ollut New York Islandersia vastaan pelatussa avauskierroksen ottelusarjassa aivan valmis lyömään kaikkea likoon. Joukkueen pelaaminen vaikutti poikkeuksellisen hampaattomalta saarelaisten tiiviin puolustuksen edessä. Peräkkäiset mestaruudet olivat organisaatiolta kova suoritus, mutta sen jälkeen käyrä on ollut huolestuttavan laskeva.
Palkkakaton tiukentunut tila vaikutti myös Penguinsin leiriin ja joukkue joutui kesällä luopumaan puolustaja Olli Määtästä ja maalitykki Kesselistä. Vaihdossa saadut Dominik Kahun sekä Alex Galchenyuk ovat suuria kysymysmerkkejä.
Penguinsin avainpelaajien on ehdottomasti pysyttävä kunnossa, muuten korttitalo uhkaa sortua. Katseet kääntyvät puolustuksessa erityisesti Letangiin, jolta odotetaan ehjää kautta.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Joukkue pääsee pudotuspeleihin, jos…
Penguinsin avainpelaajien on pystyttävä tulevalla kaudella pukemaan sankarin viitta harteilleen silloin, kun on sen aika. Mikäli uudet nimet Galchenyuk ja Kahun istuvat rooleihinsa heti alkukaudesta, on Penguins jälleen vaarallinen. Mestaruusvuosien tunnusmerkkejä olivat muiden muassa se, että joukkueen jokaisesta neljästä hyökkäysketjusta nousi ratkaisijoita.
Maalivahtiosasto ei ole todellakaan Itäisen konferenssin huonoin, mutta ei se aivan kärkikastiinkaan yllä. Sekä Murrayn että DeSmithin olisi kyettävä pitämään korkeaa tasoa yllä ja antamaan joukkueelleen mahdollisuudet täyteen pistepottiin silloinkin, kun viisikkopeli ei kunnolla toimi.