Skip to main content

Bobby Orr katkaisi synkän jakson Bostonissa

Ikoninen jatkoaikamaali palautti Bruinsin mestaruuskantaan 29 vuoden tauon jälkeen

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se pitää paikkansa myös urheilumaailmassa. Kauden 2018-19 aikana kaivelemme arkistoistamme kiekkohistorian ikimuistoisimpia valokuvia ja kerromme niiden taustoista tuhannella sanalla joka kuukauden kolmantena lauantaina. Sarjan aloittaa Boston Bruinsin puolustajalegenda Bobby Orrin legendaarinen lento.

Bobby Orr on joidenkin mielestä kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija. Toiset vannovat Gordie Howen tai Mario Lemieux'n nimeen. Suurin osa taitaa olla yhä Wayne Gretzkyn leirissä.

Orr on kuitenkin porukan ykkönen yhdessä asiassa. Puolustajalegendan "lento" vuoden 1970 Stanley Cup -finaalien ratkaisevassa ottelussa lienee NHL-historian kuuluisin valokuva.

Päivämäärä on 10. toukokuuta 1970. Orr ratkaisee St. Louis Bluesia vastaan pelatun Stanley Cup -finaalisarjan neljännen ottelun jatkoajalla kellon näyttäessä lukemaa 60.40. Boston vie kamppailun nimiinsä 4-3 ja mestaruuden suoraan voitoin 4-0.

Orr syötti laidasta kiekon päätyyn Derek Sandersonille ja lähti luistelemaan maalille. Sanderson tarjoili takaisin, ja Orr ohitti Blues-vahti Glenn Hallin samaan aikaan kuin St. Louisin puolustaja Noel Picard kamppasi Bruinsin numero nelosen. Orr lensi komeasti ilmassa ja oli hetkeä myöhemmin riemuitsevien joukkuekavereidensa peittämänä.

- Bobby ajoitti sen hyvin ja laukoi nopeasti. Näin kiekon osuvan verkkoon. Olin tavallaan lumoutunut kiekon pyörivästä logosta ja ajattelin: "Hitto, me voitimme juuri Stanley Cupin!", Sanderson kertasi unohtumatonta hetkeä Kevin Allenin kirjoittamassa Stanley Cup -kirjassa.

Video: Ilmassa lentävä Orr tekee maalin jatkoajalla

Tuo maali, joka tunnetaan Bostonissa yksinkertaisesti nimellä "The Goal", päätti Bruins-fanien ikuisuudelta tuntuneen tuskan. Boston oli voittanut Stanley Cupin edellisen kerran toisen maailmansodan aikaan 1941 eli 29 vuotta aikaisemmin.

- Bobby johdatti meidät mestaruuteen. Oli sopivaa, että hän teki sen maalin, Sanderson jatkoi.

Ottavana osapuolena olleella miehellä löytyi huumorintajua vuosien kuluttua.

- Olin jo käynyt suihkussa ja kuivannut itseni ennen kuin tipuit jään pintaan, Hall veisteli Orrille myöhemmin.

Blues esiintyi 1970 kolmatta kertaa peräkkäin Stanley Cup -finaaleissa. Kun NHL tuplasi joukkuemääränsä 1967, niin kaikki kuusi laajennusseuraa laitettiin samaan divisioonaan eli yksi niistä pääsi Stanley Cup -finaaleihin. Niillä kolmella kaudella, jolloin NHL:ssä oli 12 joukkuetta, "tulokasfinalisti" oli aina Blues. Mestaruutta St. Louis ei voittanut eikä ole noiden vuosien jälkeen päässyt edes Stanley Cup -finaaleihin.

"The Goal" kruunasi Orrin uskomattoman kauden, jollaiseen kukaan ei ole pystynyt eikä varmaan koskaan pystykään ainakaan palkintojen kirjossa. Stanley Cup -voiton lisäksi hänet palkittiin Conn Smythe Trophylla (pudotuspelien arvokkain pelaaja), Hart Trophylla (runkosarjan arvokkain pelaaja), Art Ross Trophylla (runkosarjan pistepörssin voittaja) ja Norris Trophylla (paras puolustaja).

Boston tippui kevään 1971 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella tulevalle Stanley Cup -mestarille Montreal Canadiensille seitsemään otteluun venyneessä sarjassa. Vuonna 1972 Orr juhli toista ja samalla viimeistä Stanley Cupiaan. Bruins löi finaaleissa New York Rangersin.

Orr teki 1972 jälleen Stanley Cupin ratkaisseen voittomaalin ja valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen kiekkoilija, joka palkittiin kaksi kertaa Conn Smythe Trophylla.

Bostonin mestaruusjoukkueiden toisena superähtenä loisti keskushyökkääjä Phil Esposito. Muita tunnettuja pelimiehiä olivat muun muassa hyökkääjät John Bucyk ja Ken Hodge sekä maalivahdit Gerry Cheevers ja Eddie Johnston.

Orr edusti Bostonia 1966-76. Hänet valittiin NHL:n parhaaksi puolustajaksi kahdeksana peräkkäisenä vuonna 1968-75 ja NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi kolmena peräkkäisenä vuonna 1970-72.

Orr on yhä ainoa puolustaja, joka on voittanut NHL:n pistepörssin. Hän teki sen kausilla 1969-70 ja 1974-75. Siinä välissä Esposito oli pistekuningas neljä kertaa peräkkäin. Syöttöpörssin Orr nappasi nimiinsä viisi kertaa.

Orr ylitti 100 tehopisteen rajan kuudesti. Kauden 1970-71 lukema 37+102=139 on yhä puolustajien yhden sesongin ennätys. Tuon saman kauden plus-miinuslukemaa +124 ei tulla koskaan rikkomaan NHL:ssä.

Eikä jäähyaitiokaan ollut Orrille tuntematon paikka. Hän kirjautti viidellä kaudella yli 100 rangaistusminuuttia.

Mutta kaikkia palkintoja ja ennätyksiä enemmän elämään jää se, että Orr muutti puolustajan roolia ja koko lajia.

- Orr muutti lajia kyvyllään tehdä tehopisteitä ja peliä takalinjoilta. Jotkut muutkin puolustajat olivat jo lajin alkuvuosilta lähtien olleet uhkia hyökkäyspäässä, mutta Orr dominoi. Orrilla oli kyky kontrolloida peliä ja ottaa se haltuunsa, Hockey Hall of Famen verkkosivuilla kirjoitettiin.

- Bobby oli niin nopea kuin hänen tarvitsi olla tietyssä tilanteessa. Oli vastustaja miten nopea tahansa, niin Bobby pystyi luistelemaan nopeammin kuin hän, jos sitä tarvittiin. Jos Bobby jäi tilanteessa ylös ja vastustaja pääsi ylivoimahyökkäykseen, niin silloin näki hänen todella upean nopeutensa, Esposito ihasteli.

Orr jätti Bostonin kesällä 1976 ja siirtyi Chicago Black Hawksiin. Pitkään jatkuneet polvivaivat olivat kuitenkin vaatineet veronsa. Hän pelasi Black Hawksin riveissä yhteensä vain 26 ottelua ennen kuin nosti hokkarit naulaan marraskuussa 1978.

Orr oli tuolloin vasta 30-vuotias. Lopettamispäätös toi tunteet pintaan.

- Ei kannattanut peittää sitä, että olin täysin murtunut. Jääkiekko oli ollut elämäni. Olin vain 30-vuotias. Siinä iässä moni puolustaja on parhaimmillaan. Kaikki, jotka ovat omistaneet koko elämänsä jollekin ja menettäneet sen, tietävät, ettei siitä pääse yli pelkällä hyvästien jättämisellä, Orr kertoi.

Orrin viimeiseksi huippuhetkeksi jäi Kanada-cupin voitto 1976. Hän kärsi polvivaivoista vuonna 1972 ja joutui jättämään väliin legendaarisen Summit Seriesin, jossa vaahteranlehdet ottivat mittaa Neuvostoliitosta. Kanada-cup jäi siis kiekkolegendan ainoaksi kansainväliseksi turnaukseksi.

- Kun kasvaa Kanadassa, niin jokaisen lapsen unelma on pelata NHL:ssä ja voittaa Stanley Cup. Mestaruusvuodet 1970 ja 1972 sekä vuoden 1976 Kanada-cup ovat urani kohokohtia. Vancouverin olympiakisojen avajaisseremoniassa mukana oleminen oli myös uskomatonta. Nuo neljä tapahtumaa ovat hienoimpia kiekkomuistojani, Orr listasi Sportsnetille.

Puolikuntoisenakin Orr valittiin Kanada-cupin arvokkaimmaksi pelaajaksi.

- Bobby Orr oli parempi yhdellä jalalla kuin kukaan muu kahdella, Kanadan silloisen mestarijoukkueen hyökkääjä Darryl Sittler totesi.

Boston sai "uuden Orrin", kun Ray Bourque liittyi Bruinsiin syksyllä 1979. Bourque ei ehkä ollut aivan Orr, mutta silti NHL-puolustajien kaikkien aikojen ehdotonta eliittiä.

- Mielestäni Bourque oli paras puolustaja sitten kaikkien aikojen parhaan puolustajan Bobby Orrin jälkeen, 1990-luvun alkupuoliskolla Bruinsia valmentanut Brian Sutter sanoi.

 

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

 

Bourque ei koskaan onnistunut johdattamaan Bruinsia mestaruuteen. Hän siirtyi keväällä 2000 Colorado Avalancheen ja pääsi lopulta nostamaan himoittua pokaalia vuonna 2001.

Boston joutui odottamaan Orrin jälkimmäisen Stanley Cupin jälkeen mestaruutta 39 vuotta ennen kuin Tuukka Rask ja kumppanit juhlivat 2011. Väliin mahtui viisi finaalitappiota (1974, 1977, 1978, 1988 ja 1990).

- Lord Stanley, tervetuloa kotiin 39 vuoden tauon jälkeen. Odotus on ohi. Nyt juhlitaan, Bruinsin omistaja Jeremy Jacobs riemuitsi tuolloin mestaruusparaatissa.

Orr on paitsi kanadalainen, myös bostonilainen legenda. Hän kuuluu Bostonin kaikkien aikojen urheilijoihin amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan New England Patriotsin pelinrakentaja Tom Bradyn, koripallon NBA-liigan Boston Celticsin Bill Russellin ja Larry Birdin, baseballin MLB-seura Boston Red Soxin David Ortizin ja muutaman muun kanssa.

Lentävää Orria voi nykyään ihailla kolmiulotteisena, kun menee Bruinsin otteluihin. Legendaarisen kuvan innoittama patsas seisoo TD Gardenin edustalla muistuttamassa nykyisiä ja tulevia sukupolvia yhdestä Bostonin urheiluhistorian upeimmista hetkistä.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.