Oilers kaipaa urotekoja muiltakin kuin vain supertähdiltään

Uuden NHL-kauden alkuun on vielä aikaa, mutta NHL.com/fi käy jo nyt perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Edmonton Oilers.

Edmonton Oilersin viime kauden runkosarja oli lupauksia herättävä, mutta kausi sai lopulta surkean käänteen, kun öljymiehet lähtivät laulukuoroon pudotuspelejä edeltäneissä karsinnoissa. Nyt Oilersissa halutaan näyttää, että joukkue pystyy menestymään myös tosipeleissä. Yltäminen Läntisen konferenssin kärkikahinoihin on vähimmäistavoite.
Runkosarja 2019-20:37-25-9, 83 pistettä, Läntisen konferenssin viides
Pudotuspelit 2020:-
Päävalmentaja:Dave Tippett, 2. kausi
Saapuneet: Jesse Puljujärvi, Kyle Turris, Alan Quine, Anton Forsberg, Seth Griffith, Tyson Barrie, Dominik Kahun, Theodor Lennström, Markus Niemeläinen, Filip Berglund, Adam Cracknell
Lähteneet: Tomas Jurco, Matt Benning, Andreas Athanasiou, William Lagesson, Mike Green, Markus Granlund
Edmontonissa ei ole nautittu pitkään aikaan todellisesta menestyksestä, sillä Oilers on pelannut 14 viime vuoden aikana vain kertaalleen pudotuspeleissä. Menneellä kaudella pudotuspelipaikan piti olla selviö, mutta "kuplassa" järjestetty karsintavaihe pilasi joukkueen haaveet, kun Läntisen konferenssin 12. sijalle jäänyt Chicago Blackhawks yllätti kanadalaisryhmän paras viidestä -ottelusarjassa voitoin 3-1.
Kesästä jäi paha maku suuhun, mutta runkosarjan otteet sentään jättivät positiivisen kuvan. Niiden otteiden päälle on hyvä rakentaa tulevaisuutta, sillä Oilers taisteli loppuun asti jopa Pacific-divisioonan voitosta. Edmonton keräsi päävalmentaja Dave Tippettin debyyttikaudella 71 ottelussa peräti 83 sarjapistettä ja jäi divisioonakärki Vegas Golden Knightsista vain kolmeen pisteen päähän. Oilersin runkosarjan pisteprosentti oli 58,5, joka oli seuran 2000-luvun toiseksi paras lukema.
Lisää aiheesta: [Heikot päätöserät pilasivat Edmonton Oilersin haaveet ]
Kesän pettymyksestä huolimatta Oilers meni isoin askelin oikeaan suuntaan, sillä kahdella edellisellä kaudella joukkue oli jäänyt runkosarjassa alle 80 pisteen.
Oilersin hyvien esitysten taustalla olivat tietenkin supertähdet Connor McDavid ja Leon Draisaitl, joiden kausi oli jälleen ilmiömäinen. McDavid pelasi 64 ottelua ja teki tehot 34+63=97, jolla hän oli koko sarjan pistepörssin toinen. Edelle ylsi vain joukkuetoveri Draisaitl, joka latoi 43 täysosumaa ja 110 tehopistettä. Kauden päätteeksi saksalainen pokkasi NHL:n arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn ja pelaajayhdistyksen äänestämän parhaan pelaajan Ted Lindsay Awardin sekä tietenkin myös pistepörssin voittajalle annettavan Art Ross Trophyn.
Yhteensä tämä tähtiduo paukutti runkosarjassa 77 maalia, joka oli noin 34 prosenttia Oilersin kauden kaikista osumista. Suoritus oli hurja, mutta samalla se on edmontonilaisille ongelma, sillä vastuu painottuu liikaa kahden pelaajan harteille. Materiaalin kapeus oli ehkäpä suurin syy siihen, miksi Edmonton ei pystynyt haastamaan tosipeleissä edes Chicagoa.

Draisaitlin ja McDavidin ohella hyökkäyksessä loisti Ryan Nugent-Hopkins (65 ottelussa 22+39=61), mutta muuten leveyttä ei löytynyt liikaa. James Neal ja Zack Kassian yllättivät supertähtien rinnalla ja tekivät kelpo tulosta. Myös nuori Kailer Yamamoto pystyi olemaan tärkeä lenkki noustuaan farmista NHL-miehistöön.
Kokonaisuudessaan Draisaitl-McDavid-duo jäi kuitenkin liian yksin, ja se nähtiin etenkin pudotuspeleissä, kun kaksikko latoi Oilersin 15 osumasta yli puolet (8). Tähän kun lisätään vielä Nugent-Hopkinsin tekemät kaksi maalia, teki Oilersin terävin kärki peräti 66,6 prosenttia joukkueen kaikista maaleista. Sellainen peli ei vetele.
- Yritämme ratkaista ongelman ja saada lisää syvyyttä hyökkäykseen, painotti Oilersin GM Ken Holland kauden jälkeen Oilers Nation -sivustolle.
Leveyttä löytyi markkinoilta
Holland piti sanansa ja hankki lisää tulivoimaa syksyn siirtomarkkinoilta. Oilers on nyt paperilla piirun verran parempi kuin viime kaudella, ja se nostattaakin odotuksia Edmontonissa.
Hyökkäykseen Holland hankki kokeneen Kyle Turrisin, josta Oilers saa pitkästä aikaa kelpo kolmossentterin. Laidoille tulivat muiden muassa Dominik Kahun ja Jesse Puljujärvi, joista etenkin ensiksi mainittu tuo varmasti hyvän lisän öljymiehiin. Puljujärvi puolestaan on vielä melkoinen kysymysmerkki, mutta hänessä piilee paljon potentiaalia.
Lisää aiheesta: [Jesse Puljujärvi on valmis uuteen yritykseen Oilersissa ]
Oilersin puolustuksen tärkein hankinta oli Tyson Barrie, johon kohdistuu isoja odotuksia. Taitava pakki saanee paikan Oilersin ykkösylivoimasta, josta hän tekee entistä kovemman. Täytyy tietenkin muistaa, että Oilersin ylivoimapeli oli jo viime kaudella NHL:n parasta, kun onnistumisprosentti oli huima 29,4. Barrie tuo kuitenkin vaihtoehtoja, minkä myötä myös kakkosylivoima tulee olemaan parempi.
Hankintojen lisäksi Holland onnistui tekemään tärkeitä jatkopahveja. Muun muassa Kris Russell ja Mike Smith tekivät uudet sopimukset. Lähtijöistä juuri ketään ei tule ikävä, joten GM:n syksy on ollut tähän asti erittäin onnistunut.
Onnistuneiden hankintojen lisäksi täytyy nostaa esiin myös se fakta, että Oilersissa nähtiin viime kaudella isoja onnistumisia nuorilta, jotka ovat nyt vuoden kokeneempia ja sen myötä todennäköisesti parempia.
- Meillä oli joitain nuoria, jotka tekivät ison vaikutuksen joukkueeseemme viime kaudella. Ethan Bear nousi avainpuolustajien joukkoon, Kailer Yamamoto piristi hyökkäyspeliämme ja Caleb Jones teki hyvää työtä etenkin (Oscar) Klefbomin loukkaannuttua, Holland kertasi.

Ei olisi siis ihme, jos Draisaitl ja McDavid saisivat ensi kaudella aiempaa enemmän tulitukea hyökkäyspeliin. Jos niin käy, Oilers voi olla julmetun kova ja taistella jopa Läntisen konferenssin voitosta - ainakin runkosarjassa.
- Olen ollut voittavassa joukkueessa ja tiedän, että meiltä löytyy paljon voittavan joukkueen palasia, summasi syksyllä Oilersin hyökkääjä Alex Chiasson, joka voitti Stanley Cupin Washington Capitalsissa kesällä 2018.
Katseet myös puolustuspelissä
Oilersin kesän suurimpiin ongelmiin kuului myös oman pään peli. Chicago painoi neljässä karsintaottelussa 16 kaappia, ja se oli luonnollisesti liian paljon.
- Voittavat joukkueet osaavat puolustaa. Emme ole vielä tajunneet sitä, McDavid sanoi viime kauden jälkeen.
Ja se on juuri näin: Oilers päästää liikaa maaleja. Viime kaudella joukkue päästi runkosarjassa keskimäärin 3,03 maalia per ottelu, mikä oli parannus edelliskauteen verrattuna, mutta lukema oli edelleen liian iso.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Oilersin täytyy puolustaa paremmin viisikkoina, ja katseet ovatkin visusti hyökkääjissä. Draisaitlin ja kumppanien täytyy olla halukkaampia puolustamaan omaa maalia. Ainoastaan tällöin maalivahdit Smith ja Mikko Koskinen pystyvät olemaan huipputasollaan ja pelaamaan voittavaa kiekkoa.
Puolustuksessa ovat palaset kohdillaan, sillä pakistoon on heittää Klefbom, Jones, Russell, Barrie, Adam Larsson, Darnell Nurse ja jatkosopimuksen synnyttyä myös Bear. Niinpä pallo on nyt heitetty hyökkääjille.
Kokonaisuudessaan Oilersin lähtökohdat uuteen kauteen ovat erinomaiset. Tippettin toisesta kaudesta voi tulla jättimenestys.