Vauhti ja nuoruus valttia NHL:ssä
NHL:ään murtautuu yhä nuorempia ja nopeampia pelaajia. Onko veteraaneille enää tilaa?
Teksti Marko Leppänen @MarkoLeppnen / NHL.comin toimittaja
CALGARY - Florida Panthersin Jaromir Jagrista, 44, käytetään usein määrittelyä "luonnonoikku". Totta, tshekkihyökkääjä on ainutlaatuinen tapaus ja hänen iästään vitsaillaan usein, vaikka mehevimmät läpät tulevatkin häneltä itseltään.
Viimeksi Jagr sanoi, että häntä ei voi laskea veteraanipelaajaksi, koska hän on syntynyt uudelleen. Ikää on siis nolla vuotta.
Jagrin tarinasta tekee vielä hienomman se, että yleisesti NHL on nuorentunut viime vuosina valtavasti.
Kauden 2012-13 avauskierroksella jäällä oli 105 alle 24-vuotiasta pelaajaa. Viime kaudella vastaava luku oli 135 - ja tällä kaudella peräti 174. Avauskierroksen pelaajista 300 ei ollut vielä edes syntynyt, kun Jagr teki NHL-debyyttinsä 5. lokakuuta 1990.
Kuumaan keskusteluun NHL:n nuorentumisesta ovat antaneet pontta myös Auston Matthewsin ja Connor McDavidin loistavat otteet. Nuoret eivät ainoastaan pelaa NHL:ssä, vaan he ovat sarjan ehdottomia tähtipelaajia.
Eräs syy sarjan nuorentumiseen on sopimuspolitiikka. Kun monet joukkueet taistelevat saadakseen budjettinsa palkkakaton alle, nuoret ja halvat kärkipelaajat ovat kullan arvoisia.
Kun Kimmo Timonen pelasi viimeisen kautensa Chicagossa 2014-15 ja voitti Stanley Cupin, hän totesi moneen otteeseen, että NHL:stä on tullut nuorten miesten sarja. Kaiken kokenut veteraani joutui kaivamaan viimeisetkin voimansa pysyäkseen nuorempien perässä kaukalossa.
Florida Panthersin Jussi Jokinen ja Minnesota Wildin Mikko Koivu ovat 33-vuotiaina nykyisten suomalaispelaajien nestoreita. Jokinen pelaa NHL:ssä jo 12. kauttaan.
- Nuorentuminen näkyy selkeästi. Jo 18-19-vuotiaat pelaajat ovat valmiita pelaamaan NHL:ssä, Jokinen sanoo.
NHL-pelien vauhdin tieteellinen mittaaminen on hankalaa, mutta jo silmämääräisesti voi havaita, että pelien tempo on kasvanut huomattavasti kymmenessä vuodessa. Nuoria nousukkaita yhdistää loistava luistelutaito ja nopeus.
Nykyliigassa aloittelevat nuoret ovat kasvaneet kauden 2004-05 työsulun jälkeisenä aikana, kiekkomaailmassa, jossa sääntötulkinnat suosivat luistelutaitoa suosivaksi.
Ex-tappelija George Parros vertasi Lätkävaimot-sarjassa NHL:n muutosta oman uransa alkuaikoihin sanomalla, että takavuosina pelaajat tulivat kahvimuki kädessä jäälle ja hyppäsivät kaukaloon, mutta tätä nykyä he saapuvat hallille parhaimmillaan monta tuntia aiemmin valmistautumaan varsinaisiin jääharjoituksiin.
Jo esiteineillä on omia henkilökohtaisia kuntovalmentajia, jotka ohjeistavat pelaajia esimerkiksi liikkuvuuden kehittämisessä. Kun luisteluasento pysyy matalana liikkuvien nivelien ja vahvojen alaraaja- ja pakaralihasten ansiosta, vaihtuu maisema jäälläkin.
Todistusaineistoksi nykyisen nuoren kiekkoilijan fyysisestä valmiudesta voi esimerkiksi vilkaista Arizonan Max Domin ja Anthony Duclairin reisilihaksia. Pituutta ei ole paljon, mutta jalat ovat kuin ikitammet.
- Toiminta oli ammattimaista jo oman NHL-uran alkuaikoina, mutta kyllä henkilökohtainen valmennus on mennyt koko ajan tarkemmaksi. Ne asiat, jotka me opimme myöhemmin, ovat olleet nykynuorilla käytössä pienestä asti. Se näkyy, Jokinen sanoo.
- Vauhti on kasvanut aivan älyttömästi, mikä toisaalta lisää loukkaantumistenkin riskiä. Ehkä olisi hyvä, jos peliä saisi vähän hidastettua jollain keinolla.
Koko Suomen joukkue näki World Cupissa läheltä, millaiseen vauhtiin McDavid, Matthews, Nathan MacKinnon, Johnny Gaudreau ja kumppanit pystyvät kiihdyttämän luistimet jalassa, kun Pohjois-Amerikan joukkue näytti maailmalle, mihin suuntaan huippujääkiekkoilu on menossa.
NHL:n nuoruustrendi tuskin on ohi hetkessä, mutta kaikki pelaajat eivät voi olla alle 24-vuotiaita ja kokemus on jatkossakin arvokasta. Eikä pelkkä hurja luisteluvauhtikaan ole ehdoton avain onneen.
Jääkiekon viehätys piilee osittain juuri siinä, että se vaatii monipuolisia taitoja.
- Monelta nuorelta puuttuu pelinäkemys. He menevät kovaa, mutta laput silmillä. Taktinen näkemys pelistä kehittyy usein kokemuksen kautta, Jokinen sanoo ja nostaa esiin Pittsburgh Penguinsin mestaruusjoukkueen, jossa esimerkiksi kokeneet Matt Cullen ja Eric Fehr olivat tärkeissä täsmärooleissa.
- Parhaat joukkueet ovat sekoitus kokemusta ja nuoruutta, hän sanoo.
Isot ikäerot voivat tuoda koomisia tilanteita pukukoppielämässä. Nelikymppiset haluaisivat ehkä kuunnella Bruce Springsteeniä, kun nuoret tunkevat Spotifystä torontolaisräppäri Draken tuotoksia.
Jääkiekkojoukkueessa on se hyvä tilanne, että kokeneet pelaajat ovat usein mieleltään nuorekkaita ja jääkiekkohuumori on yleensä yhtäläisen huonoa, synnyinmaasta tai iästä riippumatta.
- Floridassa on ainakin todella hyvä dynamiikka kopissa, ja tulemme kaikki hyvin toimeen. Ja Jagr on mieleltään edelleen kuin pikkupoika, Jokinen naurahtaa.