NHL:n neljännesvuosisadan joukkue: Selänne ensimmäisessä ryhmässä

NHL:n neljännesvuosisadan joukkueen ensimmäinen pelaajaryhmä julkaistiin torstaina. Ryhmä koostuu kuudesta joukkueeseen äänestetystä pelaajasta, jotka ovat tehneet NHL-debyyttinsä ennen vuotta 2000.

Ryhmässä on mukana neljä Hockey Hall of Fameen valittua pelaajaa, ja kaksi muutakin valitaan todennäköisesti lähitulevaisuudessa. Kuusikko on voittanut yhteensä kahdeksan Stanley Cup -mestaruutta, kaksi Hart Trophya, kaksi Conn Smythe Trophya, kaksi Ted Lindsay Awardia, kahdeksan Norris Trophya, kolme Maurice Richard Trophya, kaksi Art Ross Trophya, yhden Calder Trophyn, yhden Lady Byng Trophyn, kaksi Mark Messier Leadership Awardia, kaksi NHL Foundation Player Awardia, yhden King Clancy Trophyn ja yhden Bill Masterton Trophyn.

NHL:n neljännesvuosisadan joukkue valittiin fanien äänestyksellä 12. helmikuuta ja 1. huhtikuuta välisenä aikana. Äänestys laitettiin käyntiin sen jälkeen, kun kaikkien 32 NHL-seuran ykkös- ja kakkosjoukkueet oli julkaistu alkuvuodesta. Kaikkien seurojen ykkösjoukkueiden kuusi pelaajaa olivat ehdolla koko NHL:n neljännesvuosisadan joukkueeseen.

Tässä artikkelissa luodaan katsaus kuuteen neljännesvuosisadan joukkueeseen äänestettyyn pelaajaan, jotka tekivät debyyttinsä ennen vuotta 2000. Heidät esitellään aakkosjärjestyksessä, ja heidän seuransa on määritelty sen mukaan, minkä seuran edustajana heidät esiteltiin seurakohtaisissa neljännesvuosisadan joukkueissa. Heidän tilastonsa alkavat vuoden 2000 tammikuun alusta.

Zdeno Chara, Boston Bruins

Runkosarjatilastot: 205 maalia, 458 syöttöpistettä, 663 tehopistettä, 1 561 ottelua

Pudotuspelitilastot: 18 maalia, 52 syöttöpistettä, 70 tehopistettä, 200 ottelua

Palkinnot: Voitti Norris Trophyn 2009 ja Mark Messier Awardin 2011, jolloin hän juhli Bruinsissa myös Stanley Cup -mestaruutta.

Ura: New York Islandersin vuoden 1996 NHL Draftissa kolmannella kierroksella (56. vuoro) varaama Chara pelasi kolmatta kauttaan, kun kalenterissa kääntyi uusi vuosituhat. Vuodenvaihteen 2000 jälkeen hän on eniten otteluja NHL:ssä pelannut puolustaja ja toiseksi eniten otteluja vyölleen kerännyt pelaaja hyökkääjä Patrick Marleaun (1 583) jälkeen. Neljän Senatorsissa viettämänsä vuoden jälkeen Chara solmi sopimuksen Bruinsin kanssa 2006, jolloin hänet nimettiin myös joukkueen kapteeniksi. Hän pelasi Bruinsissa 14 kautta ja auttoi bostonilaisia voittamaan Stanley Cup -mestaruuden vuonna 2011. Chara johdatti Bruinsin finaaleihin myös vuosina 2013 ja 2019. Hän iski kaudella 2008-09 runkosarjassa 19 maalia, mikä oli Bruinsin puolustajien kovin noteeraus sitten Ray Bourquen (1996-97). Chara ripusti luistimet naulaan vuonna 2022. Hänet voidaan nimetä Hockey Hall of Fameen ensimmäistä kertaa vuonna 2025.

Kommentti: "Opin paljon hänen kilpailullisuudestaan, valmistautumisestaan peleihin saliharjoittelun kautta ja hänen keskittymisestään. Oli kunnia olla osa sitä kaikkea ja oppia häneltä nuorena pelaajana. Hänellä on ollut iso vaikutus minuun ja on ollut kunnia pelata hänen kanssaan", entinen joukkuekaveri Patrice Bergeron sanoi.

Jarome Iginla, Calgary Flames

Runkosarjatilastot: 556 maalia, 592 syöttöpistettä, 1 148 tehopistettä, 1 285 ottelua

Pudotuspelitilastot: 36 maalia, 30 syöttöpistettä, 66 tehopistettä, 79 ottelua

Palkinnot: Maurice "Rocket" Richard Trophy (52 maalia) ja Art Ross Trophy (96 tehopistettä) 2002, jolloin hänet äänestettiin myös Ted Lindsay Awardin voittajaksi. Iginla voitti Richard Trophyn (41 maalia) myös vuonna 2004, jolloin hän jakoi maalipörssin voiton Ilja Kovaltshukin ja Rick Nashin kanssa. Iginla johdatti Flamesin samana vuonna finaaleihin ja hän sai NHL Foundation Player Awardin sekä King Clancy Trophyn. Vuonna 2009 hän voitti Mark Messier Leadership Awardin.

Ura: Dallas Stars varasi Iginlan vuoden 1995 NHL Draftissa 11. vuorolla. Hän ei kuitenkaan koskaan pelannut peliäkään tähtipaidoissa, sillä hänet kaupattiin Flamesiin 19. joulukuuta 1995. Iginla pelasi Calgaryssa neljättä kauttaan vuosituhannen vaihteessa. Hän pelasi tuolloin toisen vähintään 20 maalin kautensa, joita hänelle kertyi 13 peräkkäin. Iginla teki 11 kaudella vähintään 30 maalia. Hän johdatti Flamesin Stanley Cup -finaaleihin vuonna 2004 ja iski playoffeissa 13 maalia, joista yksi oli voittomaaliksi jäänyt alivoimaosuma Tampa Bay Lightningin verkkoon finaalisarjan avausottelussa. Iginla oli Flamesin kapteeni yhdeksän kauden ajan, mikä on pisin jakso seuran historiassa. Hän pelasi myös Pittsburgh Penguinsissa, Bruinsissa, Colorado Avalanchessa ja Los Angeles Kingsissä ennen kuin päätti uransa vuonna 2017. Iginla nimettiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2020, ja Flames jäädytti hänen pelinumeronsa 12 vuonna 2019. Iginla on tehnyt vuoden 2000 tammikuun alusta laskettuna NHL:ssä neljänneksi eniten maaleja (556) ja kahdeksanneksi eniten tehopisteitä (1 148). Iginlalla oli iso vaikutus myös Calgaryn yhteisöön, mikä nostaa hänet yhdeksi merkittävimmistä pelaajista Flamesin historiassa.

Kommentti: "Hän on huolehtiva, hymyilevä ja karismaattinen ihminen. Jäällä näimme vahvan pelaajan, joka laittoi kiekkoja maaliin. Minulle Jaromesta teki täydellisen hänen työnsä kaukaloiden ulkopuolella. Kaikki me näimme, mitä hän teki jäällä. Olimme onnekkaita, kun saimme pelata hänen kanssaan, joten vaalin niitä muistoja. Hänen työnsä kaukalon ulkopuolella oli kuitenkin poikkeuksellista. Jaromella oli lahja tehdä vaikutus ihan vain antamalla nimikirjoituksen, kättelemällä ihmisiä, käymällä kouluissa, viettämällä aikaa hyväntekeväisyystapahtumissa tai soittamalla jollekin yllättäen hänen päiväänsä piristääkseen. Se tekee hänestä tyylikkäimmän pelaajan, jonka kanssa olen pelannut", entinen joukkuekaveri Martin Gelinas kertoi.

Nicklas Lidström, Detroit Red Wings

Runkosarjatilastot: 155 maalia, 536 syöttöpistettä, 691 tehopistettä, 914 ottelua

Pudotuspelitilastot: 30 maalia, 76 syöttöpistettä, 106 tehopistettä, 149 ottelua

Palkinnot: Lidström valittiin NHL:n parhaaksi puolustajaksi peräti seitsemän kertaa (2001, 2002, 2003, 2006, 2007, 2008 ja 2011), mikä on NHL:n historiassa toiseksi eniten jaetusti Doug Harveyn kanssa. Vain Bobby Orrilla on yksi Norris Trophy -voitto enemmän kuin Lidströmillä. Vuonna 2002 Lidström auttoi Red Wingsin Stanley Cup -mestariksi, ja hänet äänestettiin Conn Smythe Trophyn voittajaksi. Hän johdatti Detroitin toiseen mestaruuteen kapteenina vuonna 2008. Lidström voitti Stanley Cupin urallaan kaikkiaan neljästi. Hänet nimettiin NHL:n kaikkien aikojen sadan parhaan pelaajan joukkoon liigan satavuotisjuhlavuotena 2017.

Ura: Red Wings varasi Lidströmin vuoden 1989 NHL Draftissa kolmannella kierroksella (53. vuoro). Hän oli voittanut jo kaksi Stanley Cup -mestaruutta (1997 ja 1998) ja oli 29-vuotias, kun kalenteri kääntyi uudelle vuosituhannelle. Lidströmin parhaat kaudet olivat kuitenkin vasta edessäpäin. Hän voitti Norris Trophyn kuusi kertaa kahdeksan kauden sisään ja on Harveyn ohella ainut, joka on voittanut parhaalle puolustajalle annettavan palkinnon kolmesti peräkkäin. Lidström nakutti kaudella 2005-06 Red Wingsin puolustajien seuraennätykseksi tehot 16+64=80. Hän kirjautti vuosituhannen vaihteen jälkeen keskimäärin 0,76 tehopistettä per ottelu, mikä on toiseksi eniten Erik Karlssonin (0,80) jälkeen. Kevään 2002 pudotuspeleissä Lidström keräsi puolustajista eniten tehopisteitä (5+11=16). Ottelukohtainen peliaikakeskiarvo oli hurja 31.10. Vuoden 2008 pudotuspeleissä hän kirjautti 22 playoff-ottelussa tehot 3+10=13. Lidströmistä tuli ensimmäinen eurooppalainen NHL-joukkueen kapteeni, joka on johdattanut joukkueensa Stanley Cup -mestariksi. Hän ripusti luistimet naulaan 42-vuotiaana vuonna 2012, jolloin hän oli Norris Trophy -äänestyksessä vielä viides. Red Wings jäädytti Lidströmin pelinumeron 5 vuonna 2014, ja hänet valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2015.

Kommentti: "Hän on yksi niistä harvoista pelaajista, jotka saivat pelaamisen näyttämään helpolta tällä tasolla. Siitä tietää, että pelaaja on supertähtitasoa ja kuuluu Hockey Hall of Fameen, jos peli näyttää helpolta myös parhaiden joukossa", entinen joukkuekaveri Chris Osgood tuumi.

Joe Sakic, Colorado Avalanche

Runkosarjatilastot: 244 maalia, 395 syöttöpistettä, 639 tehopistettä, 567 ottelua

Pudotuspelitilastot: 43 maalia, 51 syöttöpistettä, 94 tehopistettä, 96 ottelua

Palkinnot: Sakic voitti Hart Trophyn ja Lindsay Awardin kaudella 2000-01, jolloin hän teki liigassa toiseksi eniten maaleja (54) ja tehopisteitä (118). Hän voitti samalla kaudella myös Lady Byng Trophyn otettuaan kauden aikana vain 30 jäähyminuuttia. Hän kruunasi kauden johdattamalla Avalanchen seurahistorian toiseen Stanley Cup -mestaruuteen. Hän sai myös NHL Foundation Player Awardin vuonna 2007, ja kymmenen vuotta myöhemmin hänet nimettiin NHL:n kaikkien aikojen sadan parhaan pelaajan joukkoon.

Ura: Quebec Nordiques varasi Sakicin vuoden 1987 NHL Draftissa ensimmäisellä kierroksella (15. vuoro), joten hän oli vuosituhannen vaihteessa jo 30-vuotias ja pelasi 12. kauttaan NHL:ssä. Yhteensä 20 kautta taalajäillä pelannut Sakic oli kuitenkin vielä tälläkin vuosituhannella merkittävä osa Avalanchen menestystä. Kaudella 2000-01 hän latoi uransa suurimman maalimäärän ja keräsi toiseksi suurimman pistesaaliin. Hänen kuudesta vähintään 30 maalin kaudestaan neljä oli tämän vuosituhannen puolella, kuten myös kaksi hänen kuudesta yli sadan tehopisteen kaudestana. Sakic valittiin NHL:n ykköstähdistöön kolmesti tällä vuosituhannella (2001, 2002 ja 2004). Kaudella 2006-07 hän nakutti sata (36+64) tehopistettä 37-vuotiaana, minkä myötä hänestä tuli toiseksi vanhin sadan tehopisteen rajan rikkonut pelaaja Gordie Howen jälkeen. Samalla kaudella Sakic saavutti myös kolme merkittävää rajapyykkiä: 1 500 tehopistettä, 600 maalia ja 1 300 NHL-ottelua. Tuolloin hän oli kuudes kaikille kolmelle merkkipaalulle yltänyt pelaaja Wayne Gretzkyn, Mark Messierin, Howen, Marcel Dionnen ja Steve Yzermanin jälkeen. Sakic päätti uransa kauteen 2008-09, jolloin hän pelasi enää 15 ottelua. Avalanche jäädytti hänen pelinumeronsa 19 vuonna 2009. Hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2012.

Kommentti: "Hän oli täydellinen pelaaja ja yksi parhaista lajin historiassa", entinen joukkuekaveri Peter Stastny totesi.

Teemu Selänne, Anaheim Ducks

Runkosarjatilastot: 356 maalia, 424 syöttöpistettä, 780 tehopistettä, 930 ottelua

Pudotuspelitilastot: 31 maalia, 37 syöttöpistettä, 68 tehopistettä, 109 ottelua

Palkinnot: Selänne toipui uraa uhkaavasta polvivammasta ja nakutti seuraavalla kaudella 2005-06 pelaamissaan 80 ottelussa tehot 40+50=90. Hän voitti kauden päätteeksi sisukkuudesta, urheiluhengestä ja jääkiekolle omistautumisesta myönnettävän Bill Masterton Trophyn. Seuraavalla kaudella hän voitti Stanley Cupin Ducksissa. Hänet nimettiin NHL:n kaikkien aikojen sadan parhaan pelaajan joukkoon 2017.

Ura: Winnipeg Jets varasi Selänteen vuoden 1988 NHL Draftissa 10. vuorolla. Hän voitti Calder Trophyn kauden 1992-93 parhaana tulokkaana ja Rocket Richard Trophyn vuonna 1999. Selänne pelasi uuden vuosituhannen alkaessa yhdeksättä kauttaan NHL:ssä. Polvivaivat alkoivat viedä parasta terää hänen nopeudestaan, ja uran jatkuminen oli vaakalaudalla. Hän kirjautti kaudella 2003-04 Avalanchessa pelaamissaan 78 ottelussa vain 16+16=32 pistettä. Selänne kävi kauden päätteeksi polvileikkauksessa ja palasi kaukaloon työsulun jälkeen kaudella 2005-06 uudessa seurassaan Ducksissa. Anaheimissa alkoi uusi matka kohti Hall of Famea. Selänne oli Anaheimin paras pistemies heti ensimmäisellä kaudellaan, ja seuraava kausi oli vielä parempi, sillä hän oli 42 osumallaan maalipörssin kolmas. Näistä kymmenen oli voittomaaleja. Pudotuspeleissä hän takoi tehot 5+10=15 ja auttoi Anaheimin Stanley Cup -mestariksi. Yhdeksän viimeisen kautensa aikana Selänne ylitti 20 maalin rajan kuudesti. NHL-uran päättyessä 2014 hän oli eniten maaleja (684), tehopisteitä (1 457) ja otteluita (1 451) tilastoihinsa kirjauttanut suomalaispelaaja. Ducks jäädytti Selänteen pelinumeron 8 vuonna 2015, ja hänet valittiin Hockey Hall of Fameen 2017.

Kommentti: "Teemua arvostetaan hänen maalintekokykyjensä ansiosta, mutta huomasin heti, että hän oli myös loistava pelinrakentaja ja hyvin epäitsekäs pelaaja", entinen joukkuekaveri Paul Kariya luonnehti.

Joe Thornton, San Jose Sharks

Runkosarjatilastot: 402 maalia, 1 057 syöttöpistettä, 1 459 tehopistettä, 1 541 ottelua

Pudotuspelitilastot: 29 maalia, 96 syöttöpistettä, 125 tehopistettä, 170 ottelua

Palkinnot: Kaudella 2005-06 Thorntonista tuli ensimmäinen pelaaja, joka on voittanut Hart Trophyn ja Art Ross Trophyn samalla kaudella kuin hänet on kaupattu. Tuolla kaudella hän teki 29+96=125 tehopistettä Bruinsissa ja Sharksissa pelaamissaan 81 ottelussa. Hänet kaupattiin Sharksiin 30. marraskuuta 2005.

Ura: Vuoden 1997 NHL Draftin ensimmäisenä pelaajana Bruinsiin varattu Thornton pelasi kolmatta NHL-kauttaan uuden vuosituhannen alkaessa. Yhteensä kolme kertaa sadan tehopisteen rajan rikkonut Thornton onnistui tempussa ensimmäisen kerran kaudella 2002-03, jolloin hänen pistepottinsa oli 36+65=101. Uransa parhaan kauden hän pelasi 2005-06, jolloin hän keräsi Bruinsissa ja Sharksissa yhteensä 125 tehopistettä. Seuraavalla kaudella hän rikkoi jälleen sadan tehopisteen rajan (22+92=114). Sharksilla oli Thorntonin 15 kauden aikana paras voittosaldo runkosarjassa (659-376-125). Hänen aikakaudellaan San Jose ylsi pudotuspeleihin 13 kertaa, Lännen konferenssifinaaleihin neljästi ja Stanley Cup -finaaleihin 2016. Kauteen 2021-22 uransa päättänyt Thornton on kirjauttanut tällä vuosituhannella toiseksi eniten syöttöpisteitä ja kolmanneksi eniten tehopisteitä. Hän on myös pelannut kolmanneksi eniten otteluita. ”Jumbo Joe” tuli tunnetuksi myös huumorintajustaan ja muhkeasta parrastaan. Sharks jäädytti hänen pelinumeronsa 19 vuonna 2024, ja hänet voidaan valita ensimmäistä kertaa Hockey Hall of Fameen vuonna 2025.

Kommentti: "Häntä parempaa joukkuekaveria ja ihmistä ei ole. Hän on yksi suosikki-ihmisistäni, mutta kyse on myös paljon muusta. Tarvitsemme hauskoja persoonia lajiimme, sillä mielestäni heitä on ihan liian vähän. On vaikea löytää persoonallisempaa pelaajaa kuin Jumbo oli", entinen valmentaja Peter DeBoer kuvaili.