Jesse Joensuu siirtyi kiekkokaukaloista koulun penkille

Kauden 2026-27 aikana jututamme entisiä NHL-pelaajia ja kyselemme heidän kuulumisiaan. Tänään tapaamme Jesse Joensuun, joka on siirtynyt kiekkokaukaloista koulun penkille ja liike-elämään.

Jesse Joensuu, 39, pelasi urallaan yli tuhat ammattilaisottelua kaikissa maailman kovimmissa jääkiekkosarjoissa, mukaan lukien NHL. Hänen 20 vuotta kestänyt peliuransa päättyi keväällä 2024 kasvattajaseura Ässien kapteenina.

New York Islanders varasi Joensuun vuoden 2006 NHL Draftin toisella kierroksella varaustilaisuuden 30. pelaajana. Hän pelasi vuosina 2008-15 Islandersissa ja Edmonton Oilersissa yhteensä 129 runkosarjaottelua. NHL:n lisäksi hän pelasi myös Ruotsissa, Sveitsissä ja Jokerien paidassa KHL:ssä ennen kuin palasi takaisin kotiin Poriin.

Mitä teet nykyisin?

– Haluan lähteä jääkiekon jälkeen kilpailemaan liike-elämässä. Opiskelen tradenomiksi Satakunnan Ammattikorkeakoulussa (SAMK) taloushallinnon linjalla. Kaikenlainen yritysjohtaminen kiinnostaa, ja tarkoituksena on saada tarvittava koulutus, jos hakee työpaikkoja tai pyörittää omaa yritystä.

– Olen jääkiekkoasiantuntija MTV:ssä ja kommentoinut Liigaa, NHL:ää ja MM-kisoja. Se on ollut antoisaa. Koulu on siinä mielessä ahdistava paikka, että kaikki aloitetaan tietyllä tavalla nollasta ylioppilaslakin jälkeen, mutta kommentointi on ollut kivaa, kun jääkiekko oli oma ammatti. Tunnen vielä tosi monta pelaajaa henkilökohtaisesti. Olen mukana myös podcasteissa.

Oletko vielä mukana Ässien toiminnassa?

– Olen mukana Porin Ässien tukisäätiö sr:n toiminnassa ja sen hallituksessa. Minun aloitteestani me Ässien pelaajat vuodelta 2015 laitoimme pystyyn Tulevaisuusrahaston, joka on nyt sulautunut tukisäätiöön. Olemme jakaneet avustuksia yhteensä noin 100 000 euroa ja auttaneet porilaista ja satakuntalaista jääkiekkotoimintaa. Varoja hankitaan keräyksillä, lahjoituksilla ja tuotemyynnillä. Opin tuon hyväntekeväisyyden ja jääkiekkoilijoiden tukemisen Pohjois-Amerikassa.

– Olen myös Ässät Alumni ry:n hallituksessa. Muuten en ole mukana Ässien toiminnassa, mutta patasydän sykkii aina, loppuun saakka.

Kuinka tarkkaan ehdit seurata NHL:n tapahtumia?

– Tarkasti, sillä NHL kiinnostaa tosi paljon, koska se on maailman isoin jääkiekkosarja ja vielä vahvasti kasvuvaiheessa. Siellä on vielä paljon pelaajia, joita tunnen. Entisiä vastustajiakin siellä vielä on, mutta vähemmän, sillä ikä on sellainen luonnollinen asia. Joitakin tuttuja valmentajia siellä vielä on, ja monia suomalaisia tunnen myös kavereina. Tietysti porilaisille toivoo hyvää, mutta kannustan tosi vahvasti kaikkia NHL:n suomalaisia.

Mitä muuta elämääsi kuuluu?

– Minulla on puoliso ja kolme lasta. Olen laittanut pystyyn yrityksen nimeltä Tour de Jazz, ja ensi vuonna on alkamassa sen ensimmäinen toimintavuosi. Olen mukana yhdessä startup-yrityksessä ja ravintola Hookin osaomistaja. Kyllä tämä on välillä ollut vähän liian kiireistä aikaa, mutta juuri äsken tavattiin opinto-ohjaajan kanssa ja puhuttiin, että vauhti on ollut sellainen, että nyt voi vähän löysätä.

– Välillä jääkiekon ammattilaisurasta on ollut siinä mielessä apua, että on kestänyt ahdistusta.

Oletko siipimiehiä?

– Kyllä, olen ollut pitkään. Siivet maistuu tosi hyvin. Peliuralla siivet oli rentoutumistapa. Olut ja siivet, ne ei ole terveellisiä, mutta niistä jää hyvä fiilis. Kerran viikkoon tai kerran kahteen viikkoon se oli semmonen kiva tapa rentoutua pelin murheista.

Tour de Jazz taitaa liittyä Porin jatseihin?

– Kyllä, meillä on yhteistyösopimus. Olin pyöräilemässä Saimaan ympäriajon viime kesänä ja näin siinä ihmismassaa ja pyöräilijäkuntaa. Sen jälkeen Porin jatseilla huomasin, että aika lailla samantyyliset ihmiset käy molemmissa tapahtumissa. Ajattelin, että Pori on sille pyöräilyporukalle täydelliset jatkot.

– Tarkoitus on luoda pyöräilijöille ja kuntoaan kohentaville ihmisille tapahtuma, joka on loma, mutta sieltä saa myös urheilusaavutuksen. Itselle merkkasi tosi paljon, kun mitali ripustettiin kaulaan 300 kilometrin jälkeen Saimaalla. Siitä lähti idea Tour de Jazzista. Suomen menestynein naispyöräilijä Lotta Henttala lähti meidän tapahtuman kasvoiksi. Minä olen ollut hampaaton kirosanoja huutava jääkiekkoilija, joten on hyvä, että meillä on Lotta Henttala kasvoina enkä minä.