Rinteen tie maailman huipulle lähti pikkupoikien katulätkästä

Pekka Rinteestä tulee maanantaina ensimmäinen Hockey Hall of Fameen pääsevä suomalainen maalivahti. Jääkiekkoilun tärkeimmässä kunniagalleriassa suomalaisuutta edustavat ennestään hyökkääjät Jari Kurri ja Teemu Selänne.

NHL-pelaajista Hockey Hall of Fameen saivat kutsun myös Patrice Bergeron, Carey Price ja Keith Tkachuk. Cindy Curley on ainoa uusi naispuolinen pelaaja, kun taas Brian Burke saa kunnian rakentajien kategoriassa.

Uusimmat merkkihenkilöt ottivat sunnuntaina osaa fanifoorumiin kunniagallerian tiloissa Torontossa. Rinne, joka edusti koko NHL-uransa Nashville Predatorsia, sai tukun kysymyksiä paikalla olleilta jääkiekon ystäviltä.

Miten sinusta tuli maalivahti?

Rakastuin siihen pelipaikkaan jo joskus neljän tai viiden vuoden ikäisenä, kun pelasimme katulätkää. Myös yksi minua vanhempi serkku pelasi maalivahtina. Pelasimme serkkujen kesken kadulla, ja vanhemmat serkut laukoivat niin kauan, että jouduin menemään itkien sisälle. Pian kuitenkin palasin ja pyysin lisää kuteja!

Olin vielä kenttäpelaaja, kun osallistuin ensimmäisiin varsinaisiin jääkiekkoharjoituksiin. Myöhemmin olin vapaaehtoinen vakituiseksi maalivahdiksi. Se on ollut pelipaikoista suosikkini siitä lähtien.

Jos vastustaja hyökkäisi kahdella yhtä vastaan, kenen entisen Predators-puolustajan toivoisit olevan tukenasi?

Shea Weberin. Hän on yksi parhaista puolustajista, joiden kanssa pelasin. Paljon muitakin erinomaisia ehdokkaita toki olisi.

Ketä hyökkääjää vastaan oli vaikeinta pelata?

Pelasimme usein Chicago Blackhawksia vastaan, ja Patrick Kane oli lahjakas syöttelijä ja vaikeasti ennakoitava maalintekijä. Maalivahdit oppivat toisiltaan. Otin Pricelta esimerkkiä siitä, miten tekniikkaa ja omaa pelaamista ylipäänsä voi muuttaa.

Kenestä hyökkääjästä tuli kiusankappale?

Rick Nash pystyi tekemään maaleja minua vastaan jatkuvasti, kun pelasimme Columbus Blue Jacketsia vastaan. Sanoin aina itselleni ennen ottelua, että Nash ei saa nyt onnistua, kunnes hän maalasi taas. Nash oli iso ja nopea kaveri, joka ajoi rajusti maalille.

Miten sait tietää valinnasta Hockey Hall of Fameen?

Olimme perheeni kanssa Suomessa ruokapöydän ääressä, kun puhelu tuli. Puhelin näytti puhelun tulevan Italiasta, joten en oikein tiennyt, kannattaako vastata. Tilanne oli lopulta uskomaton, varsinkin kun perheeni oli paikalla.

Mikä oli aikasi paras Predatorsin joukkue?

Kauden 2016-17 ryhmä, jolla etenimme Stanley Cup -finaaleihin Pittsburgh Penguinsin vastustajaksi. Se kokemus tiivisti joukkuettamme entisestään. Jokainen varmasti muistaa sen kevään loppuikänsä.

Miten pidit jäällä vireystilan yllä?

Maalivahdilla täytyy olla lyhyt muisti, joskin virheiden unohtaminen ei ole aina helppoa. Käytin omaa mantraani tai rohkaisin itseäni sanoin. Hoin itselleni, että on pysyttävä luottavaisena, ja että ajatuksia ei saa päästää harhailemaan.

Miten toivuit lonkkaleikkauksesta (vuonna 2013)?

Toivuin itse leikkauksesta hyvin ja aloitin seuranneen kauden normaalisti. Muutaman ottelun kuluttua tunsin, että lonkassa kaikki ei ole hyvin. Minulla diagnosoitiin virusperäinen kolibakteeri. Viisi kuukautta meni sivu suun, ja kuntoutuminen oli hyvin rankkaa aikaa.

Millaiset välit sinulla on Predatorsin nykyisiin maalivahteihin Juuse Sarokseen ja Justus Annuseen?

Olemme erityisen hyvät kaverit Juusen kanssa. Kyse on enemmän ystävyydestä kuin siitä, että opettaisin Juusea. Minulla on roolia siinä, että tuen Nashvillen maalivahteja henkilökohtaisesti. Kannustan molempia ja nautin, kun saan katsella heidän pelaamistaan.

\\\\*

Keith Tkachukin pojat Matthew ja Brady Tkachuk edustavat nykyisin Florida Panthersia. Keith tunnettiin peliuralla voimahyökkääjänä, ja otteluita kertyi playoffit mukaan lukien lähes 1 300 kappaletta. Sunnuntaina hän korosti erityisesti isänsä vaikutusta.

– Hänen pitäisi olla Hall of Famessa, ei minun. Hän teki yli 40 vuoden uran palomiehenä Bostonissa ja teki vielä toistakin työtä nelilapsisesta perheestä huolehtimiseksi. Häntä varmasti ilahdutti se, että edustin yliopistovuosina Boston Universityä, Tkachuk sanoi.

Price teki Rinteen tavoin hienon maalivahtiuran. Hänet nähtiin NHL-jäillä ainoastaan Montreal Canadiensin väreissä. Pelivuodet poikivat nipun henkilökohtaisia pokaaleja, muun muassa Vezina Trophyn ja Hart Trophyn. Priceltäkin kysyttiin vireystilan ylläpitämisestä otteluiden aikana.

– Muistan aina isäni antaman ohjeen: torju seuraava laukaus. Riippumatta siitä, oliko takana hyvä torjunta, helppo maali tai epäonninen pomppu, yritin aina keskittyä vain seuraavaan tilanteeseen. Onneksi intensiivinen keskittyminen on minulle luontaista, Price sanaili.

Bergeron voitti Stanley Cup -mestaruuden Boston Bruinsissa vuonna 2011. Yksilötasolla hän pokkasi parhaan puolustavan hyökkääjän Selke Trophyn peräti kuusi kertaa. Nuorena Bergeron ihaili Joe Sakicia, jonka hän sai myös tavata.

– Lapsina keräsimme rahaa, jotta saisimme Sakicin vieraaksi. Hän sitten tulikin luistelemaan kanssamme ja teki ystävällisyydellään lähtemättömän vaikutuksen. Nuorena kannatin Quebec Nordiquesia, ja suosikkipelaajani oli Peter Forsberg. Hän yhdisti taitavuuden, kilpailuhenkisyyden ja fyysisyyden, Bergeron sanoi.

Curley nousi tähdeksi Yhdysvaltojen naisten maajoukkueessa ja hallitsi yliopistokenttiä. Hänen peliuransa ajoittui 1980- ja 1990-luvuille. Vuoden 1990 MM-kisoissa hän kokosi ennätykselliset tehopisteet 11+12=23.

– Toivottavasti joku rikkoo ennätykseni. Hienoja pelaajia nousee esiin eri maista. Toivoisin ehkä, että uuden ennätyksen tekijä olisi yhdysvaltalainen, mutta on hienoa katsella eri maista kotoisin olevien pelaajien otteita. Tuskin maltan odottaa, että joku saa minua paremmat lukemat, Curley sanoi.