Hockey Hall of Fameen valitut osallistuivat kyselytunnille

Carey Price löytää yhden yhteisen asian kaikista oman aikakautensa maalivahdeista: Montreal Canadiensin entinen maalivahti, tai kukaan kollega, ei vuosien varrella pitänyt Aleksandr Ovetshkinin suorista laukauksista aloitusympyrästä.

– Samasta paikasta 160 kilometriä tunnissa kymmenen metrin päästä 12 kertaa ottelussa, Price muisteli pelivuosiaan sunnuntaina Hockey Hall of Famen yleisötilaisuudessa.

Hall of Fame -juhlaviikonloppuun vuosittain kuuluva Fan Forum -kyselytunti antaa yleisölle mahdollisuuden kysyä jääkiekon kunniagalleriaan valittavilta pelaajilta kaikenlaista. Price on yksi tämän vuoden valituista. Sunnuntain tapahtumaan hän sai viereensä Keith Tkachukin, Pekka Rinteen, Cindy Curleyn ja Patrice Bergeronin.

Lisää aiheesta: Rinteen tie maailman huipulle lähti pikkupoikien katulätkästä

Suomalaista väriä kunniatapahtumaan tuova Rinne muistutti joutuneensa kohtaamaan NHL:n maalitilaston ykkösen vain kahdesti vuodessa pelatessaan Läntisen konferenssin Nashville Predatorsissa. Maalivahdin kannalta ikäviä vastustajia riitti kuitenkin joka paikkaan.

– Patrick Kane oli yksi sellainen. Pelasimme Chicago Blackhawksia vastaan koko ajan, ja siellä oli vuosien saatossa upeita kamppailuja. Hän on totta kai todella lahjakas. Hän on ehkä enemmän syöttelijä, mutta hän osaa silti tehdä maaleja. Häntä vastaan piti aina olla valmiina, Rinne sanoi.

Rinne sai upean vastaanoton. Yleisön joukossa oli esimerkiksi Douglass Berg, joka oli pukeutunut Rinteelle kunniaa jakaneeseen päähineeseen sekä Predatorsin fanituotteisiin. Äänekkäät suosionosoitukset kiinnittivät myös Rinteen huomion tuttuun tukijaan vuosien varrelta.

Berg kysyi suomalaislegendalta, kenen Predators-pelaajan hän haluaisi avukseen puolustamaan vastustajan kahdella yhtä vastaan -hyökkäystä. Rinteen vastaus oli kahden vuoden takaiselta Hall of Fame -valintalistalta.

– Shea Weber on yksi parhaista ikinä.

Kaikilta viideltä kunniagalleriaan valitulta pelaajalta kysyttiin lempijoukkuetta uran varrelta. Tkachuk päätti valita Yhdysvaltojen maajoukkueen vuoden 1996 World Cup -turnauksesta. Bergeronin valinta oli Boston Bruinsin vuoden 2011 Stanley Cup -mestarijoukkue. Rinne valitsi Predatorsin vuoden 2017 finalistijoukkueen ja Price puolestaan Montreal Canadiensin vuoden 2021 finaaliporukan. Curley valitsi Providencen yliopistojoukkueensa ensimmäiseltä kaudeltaan 1980-luvun alusta.

Rinne muisteli myös oman uransa alkuvaiheita ja inspiraatiotaan pelipaikkavalinnalle.

– Kaikki alkoi katulätkästä, kun olin 4-5-vuotias. Serkkuni oli maalivahti ja seitsemän vuotta vanhempi, joten ihailin häntä. Minusta maalivahdin varusteet olivat siisteintä ikinä, joten rakastuin siihen pelipaikkaan heti.

Intoa riitti, vaikka kahden serkun laukoessa kiekkoja pienempää ja nuorempaa Rinnettä kohti tuli välillä koetteleviakin hetkiä.

– Aloin itkeä ja juoksin sisälle. Sitten tulin taas ulos, kävin koputtamassa oveen ja kyselin, tulisivatko he laukomaan vähän lisää kiekkoja. Siitä se alkoi.

Toinen kaikilta pelaajalegendoilta kysytty kysymys oli joukkue, jota he olisivat salaa halunneet edustaa. Kysyjällä oli päällään Toronto Maple Leafsin pelipaita, mikä ei herättänyt sympatiaa ainakaan Canadiens-legenda Pricessa.

Kukaan pelaajista ei antanut kovin suoraa vastausta. Price ja Bergeron halusivat aina pelata vain joukkueissa, joista heidät muistetaankin. Bergeron tosin lisäsi, että olisi ollut hienoa päästä joskus Joe Sakicin ja Peter Forsbergin joukkuekaveriksi. Entinen Bruins-keskushyökkääjä oli nuorempana Quebec Nordiquesin fani, jolle Sakic oli esikuva ja Forsberg lempipelaaja.

Bostonissa kasvaneelta Tkachukilta taas kysyttiin isästään ja jostain yksittäisestä hetkestä, joka teki nuoren Tkachukin isän ylpeäksi. Se kirvoitti pitkänkin puheenvuoron.

– Isäni teki todella kovasti töitä. Hän oli palomies Bostonissa yli 40 vuoden ajan ja teki ohessa toista työtä auttaakseen minua ja sisaruksiani. Hän taisi olla maailman onnellisin mies, kun päätin mennä Boston Universityn yliopistojoukkueeseen. Hän tiesi, että jäisin kotiin ja hän pääsisi tulemaan peleihin, Tkachuk muisteli.

– Hän oli aito bostonilainen, vähäsanainen mies. Hieno tyyppi. Hänen pitäisi olla Hall of Famessa eikä minun.