– Meillä oli kauden aikana vaikeita ja pitkiäkin mustia hetkiä. Mutta se oli ihan valtava tekijä, kun maalivahtipeli oli niin hyvää. (Kim) Saarinen pelasi todella hyvin ja antoi meille aina illasta toiseen mahdollisuuden taistella tuloksesta ja voittaa pelejä, Loponen kehuu.
– Kevään aikana kasvettiin joukkueena hyvin yhteen ja pelattiin hyvin yhteen, pelattiin samaa peliä. Kaikki tiesivät, mitä täytyy tehdä, ja pystyttiin kurinalaisesti toteuttamaan yhteisiä asioita, hän summaa.
Loponen lisää, että hän pääsi tosi helposti sisään joukkueeseen, kun siellä oli ”jo vähän tuttuja naamoja” eli nuorisomaajoukkueista ja junnusarjoista tuttuja pelaajia, kuten Saarinen, Jesse Kiiskinen, Roope Vesterinen ja Kalle Kangas.
Kanadalainen jääkiekkokulttuuri ja pieni kaukalo tutuksi WHL:ssä
Loposen ura otti suunnan kohti NHL:ää, kun Winnipeg Jets varasi hänet vuoden 2024 NHL Draftissa viidennellä kierroksella varaustilaisuuden 155. pelaajana. Seuraava suurempi käänne oli sitten siirtyminen Kanadan WHL-junioriliigaan, Victoria Royalsin riveihin kaudeksi 2024-25. Hän pelasi Royalsissa 65 runkosarjaottelua tehoin 19+25=44 ja kirjautti pudotuspeleissä 11 otteluun kuusi (4+2) pistettä.
– Vuosi Kanadassa vei pelaajana ja ihmisenä tosi paljon eteenpäin. Myös se oli uudenlainen kokemus, ja siitä jäi tosi positiivinen mieli. Tykkäsin kovasti ajasta Pohjois-Amerikassa ja sikäläisestä pelityylistä, hän muistelee.
Loponen kertoo, että hän kehittyi Kanadassa pelaajana ja pystyi nostamaan pelinsä tasoa kokonaisvaltaisesti sekä pelaamaan aikaisempaa tasaisemmin ja luotettavammin molempiin suuntiin. Samalla esiin pääsivät myös hyökkäyspään taidot. Hän uskoo pienessä kaukalossa pelatun kauden hyödyttävän häntä jatkossa, samoin sen, että hän tutustui kanadalaiseen jääkiekkokulttuuriin ja kehitti kielitaitoaan siinä samalla.
– Se oli pelillisesti tosi hyvä vuosi minulle. Sain se kokemuksen ja pystyin onnistumaan siellä ihan hyvin. Pelasin hyvässä roolissa ja sain erikoistilannevastuuta. Pystyin pelaamaan kiekolla, mutta pelasin paljon myös puolustavaa roolia.
Jetsin kanssa puhutaan muun muassa kamppailupelistä ja luistelusta
Lähes kaksi vuotta NHL-varauksen jälkeen, kanadalaisen junioriliigan ja Liigan koulimana, Loponen ruotii olevansa vahva kahden suunnan sentteri, joka pystyy pelaamaan myös ali- ja ylivoimaa – ja tarkentaa olevansa vielä kasvamassa siihen rooliin, missä hän näkee itsensä joskus tulevaisuudessa.
– Edelleen täytyy oppia erilaisia pelillisiä asioita tosi paljon ja ylipäätään kehittyä pelaajana. Tällä kaudella pääsin aika vähän toteuttamaan kiekollista hyökkäyspeliä, mutta koen silti, että taidot on olemassa. Ne tulee esiin, kun kehityn pelaajana. Se vain vie aikaa, ja minun täytyy tehdä kovasti hommia.
Loposella on vielä vuosi sopimusta jäljellä HPK:n kanssa, eikä hän ajattele vielä sen pitemmälle. Nuori hyökkääjä vain nauttii pelaamisesta hyvässä joukkueessa ja kotimaisista sekä Winnipegistä tulevista opeista.
– Aina pelien jälkeen viestitellään Jetsin valmentajien kanssa. Välillä soitellaan, ja kauden mittaan valmentaja kävi sieltä muutaman kerran Hämeenlinnassa. Kyllä siellä ollaan kiinnostuneita ja autetaan niin paljon kuin vain pystyvät.
Minkälaisia neuvoja olet saanut Winnipegistä?
– Sieltä tulee hyvin paljon pohjoisamerikkalaiseen lätkään liittyviä asioita. Se on taklaamista ja fyysistä peliä. Myös reagointia asioihin. Kun siellä on pieni kaukalo, niin reagointi korostuu entisestään. Kamppailupeli on isossa osassa, että pystyy pelaamaan aikuisia vastaan. Lisäksi myös luistelu, hän avaa käytyjä keskusteluja.
