– Tuntuu, että tunnetila kasvaa. En ole aistinut minkäänlaista pakkovoiton tunnetta. Ollaan pääsemässä tilaan, että rutiinisuoritus ei riitä, kun aletaan ratkaista mitaleja. Pitää päästä hyvään tunnetilaan ja pelirohkeuteen, Suomen päävalmentaja Erkka Westerlund kertoi Iltalehdelle.
Toki hänellä oli omat murheensa, sillä keskushyökkääjistä Mikko Koivu ja Valtteri Filppula joutuivat jättämään turnauksen väliin kokonaan ja Aleksander Barkovin kesken turnausta saama polvivamma pakotti hänet laittamaan ketjut uusiksi. Jarkko Immosesta tuli uusi keskushyökkääjä Mikael Granlundin ja Teemu Selänteen väliin.
Venäjä sai kuitenkin unelma-alun otteluun, kun se pääsi Granlundin jäähyn aikana ylivoimalla 1–0-johtoon. Ilja Kovaltshuk tykitti B-pisteiden välistä suoraan Pavel Datsjukin syötöstä, eikä Leijonien maalia vartioineella Tuukka Raskilla ollut mitään mahdollisuuksia. Kovaltshukin hyppytuuletuksista näki ottelun painoarvon.
Kauan eivät venäläiset saaneet johdostaan nauttia, sillä vain puolitoista minuuttia myöhemmin Juhamatti Aaltonen luikerteli hyökkäyspään aloituksen jälkitilanteesta väkisin Venäjän puolustajien ohi ja livautti kiekon Semjon Varlamovin selän taakse.
– Haastoin maalille ja suupaisin, sillä [perusharhautuksella] mentiin ja onneksi onnistui. Olihan se helpottava maali ja antoi itseluottamusta, Aaltonen kertoi Helsingin Sanomille.
– Ainahan se on erityistä, kun maajoukkueessa maalin tekee, Totta kai se oli mukava maali ja yksi tärkeimmistä. Harvoin me yksilöillä Venäjää voitetaan. Joukkueena mennään – ja tullaan.
Avauserän lopussa Granlund polki Slava Voinovin kiinni keskialueella, nosti tämän mailaa ja nappasi kiekon. Selänne rynnisti taustalta kohti maalia, ja Granlund pisti kiekon 43-vuotiaan kapteenin lapaan… Tai ainakin riittävän lähelle, ja Selänne sai työnnettyä kiekon maaliin.
– Syöttö tuli vähän jalkoihin. Yritin vain osua kiekkoon. Usein vähän epäonnistuneet vedot ovat maalivahdeille vaikeimpia. Leikkisästi sanottuna, on parempi olla onnekas kuin hyvä, Selänne totesi.
Venäjä tuli toiseen erään hakemaan tasoitusta, mutta toisin kävi. Granlund iski ylivoimalla Selänteen kudin paluukiekosta tilanteeksi 3-1 vajaan kuuden minuutin pelin jälkeen, ja Varlamov sai antaa tilaa Sergei Bobrovskille.
Leijonat pääsi toiselle erätauolle kahden maalin johdossa. Kolmannessa Venäjä painoi vimmatusti päälle, mutta suomalaiset taistelivat erinomaisesti pelanneen maalivahtinsa Raskin johdolla. Verkko ei heilunut enää kummassakaan kenttäpäädyssä.
– Emme voittaneet laukaustilastoa, mutta voitimme pelin. Jos alamme sooloilemaan, ei meillä ole saumaa, jatkoi Suomen suuri sankari Rask.
Raskille merkittiin ottelussa lopulta 37 torjuntaa, Venäjän maalivahdeille yhteensä 19. Ennen ottelun puoltaväliä Varlamovin korvannut Bobrovski kohtasi vain seitsemän laukausta.
– Nämä ovat meille hienoja yhteisiä kokemuksia, että pystymme kontrolloimaan peliä Venäjää vastaan ja nousemaan maalin takaa voittoon. Kaikki pelasivat fiksusti – ja uhrautuvasti. Pelissä oli paljon pieniä juttuja, joita tarvitaan voittamiseen, hyökkääjä Olli Jokinen sanoi.
– Pelisysteemimme on niin selkeä, että NHL-pelaajat pystyvät tulemaan siihen mukaan. Pari ensimmäistä peliä oli heikompaa, mutta nyt noudatimme systeemiä ja uskalsimme pelata rohkeasti. Vastustaja ei saanut ylivoimahyökkäyksiä. He joutuivat pelaamaan kolmea neljää meidän pelaajaa vastaan koko ajan, ja me teimme maaleja hyvällä prosentilla.
Venäläisyleisön toivonkipinä sammui jo ennen kuin päätössummeri soi Bolshoi Ice Domessa, ja pelaajat saivat lähteä kaukalosta vihellyskonsertin saattelemina.
– Hattua pitää nostaa. Kiitos kuuluu koko joukkueelle. Tavoitteena oli pelata turnauksen paras peli, ja me teimme sen. Moni ei uskonut meihin, mutta me uskoimme, Selänne totesi ottelun jälkeen.
– Uni ei tullut ennen peliä. Kävi monta kertaa mielessä, että tämä saattaisi olla uran viimeinen maaottelu. Sanoin [Kimmo] Timoselle, että pidetään huoli, ettei ole.
Eikä ollut.
