fi gold

NHL-kausi 2019-20 laitettiin tauolle koronavirusuhan takia 12. maaliskuuta. NHL tarjoaa lukijoilleen sisältöä myös tauon aikana. Tiistaisin muistelemme NHL-pelaajien merkittäviä ja mielenkiintoisia otteluita Pohjois-Amerikan taalakaukaloiden ulkopuolella.

Vuodesta 1967 lähtien eräs asia oli suomalaisille selkeä merkki joulun lähestymisestä: Moskovassa pelattu Izvestija-turnaus. Vuonna 1971 Suomi sai yhden joululahjan jo ennen aattoa, sillä Leijonat voitti turnauksessa Neuvostoliiton 4-2. Legendaarinen Punakone yski ja hyytyi kautta aikojen ensimmäisen kerran Leijonien käsittelyssä.

Päivämäärä 17. joulukuuta vuonna 1971 ja sen tuoma yllätys ovat iskostuneet pysyvästi suomalaiseen kiekkomuistiin, ainakin niillä sukupolvilla, jotka katselivat mustavalkoisesta tv-ruudusta Izvestija-turnausta kesken kiireisimpien jouluvalmistelujen. Neuvostoliiton A-maajoukkue oli siihen saakka ollut liian kova vastus Leijonille ja voittanut kaikki kohtaamiset. Ainoa tasapeli oli ollut harjoitusottelu. Perjantai-illan ottelusta ei siis paljon odotettu - varsinkin kun Neuvostoliitto oli murskannut Suomen edellisissä MM-kisoissa 8-1 ja 10-1.

  • Kun altavastaaja voittaa ennakkosuosikin, tarvitaan kolme asiaa: terävä alku, tehokas viimeistely ja häikäisevä maalivahtipeli, Juhani Tamminen muistutti Suomen Kuvalehden haastattelussa joulukuussa 2011.

Yllätys alkoi muhia kolmen minuutin kohdalla

Kaikki Tammisen mainitsemat kolme palaa olivat Suomella kohdallaan sinä iltana. Niinpä hieman varovasti ja tunnustellen aloitettu ottelu päättyi jättiyllätykseen.

  • Mentiin kentälle sillä asenteella, että katsotaan, miten peli lähtee kehittymään. Taktiikka oli puolustusvoittoinen ja perustui vastahyökkäyksille, puolustaja Juha Rantasila totesi Suomen Kuvalehdelle.

Ykkösketjua johtanut Matti Murto oli tehnyt arvokisadebyyttinsä Leijonissa edellisenä vuonna, ja hänen tähtihetkensä koitti Izvestija-turnauksen Neuvostoliitto-ottelussa. Murto katkaisi Igor Romitshevskin oman maalin takaa antaman syötön ja jatkoi kiekon saman tien laitaan Tammiselle, joka ohitti Viktor Konovalenkon nopealla rannelaukauksella. Peliä oli pelattu kolme minuuttia, ja Suomi johti 1-0.

Sama Murron, Tammisen ja Harri Linnonmaan ketju oli asialla kuutisen minuuttia myöhemmin. Murto taisteli kiekon haltuunsa ja iski maalinedusruuhkasta pomppukiekon verkkoon. Tilanne oli jo 2-0. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä Murto ja Linnonmaa juonivat kiekon laitaan Tammiselle, joka eteni muutaman metrin ja ampui matalan laukauksen takatolpan kautta maaliin. Tilanne oli ensimmäisen erän jälkeen Suomelle jo 3-0.

Neuvostoliitto vaihtoi katastrofaalisen avauserän jälkeen maalille Vladislav Tretjakin, joka hiljensi Leijonat toisessa erässä mutta ei pystynyt päätöserässä torjumaan Rantasilaa. Ylivoimatilanteessa Lasse Oksanen löysi keskialueella Rantasilan, joka ajoi kiekon kanssa kahden pelaajan välistä maalille, veti oikeaan yläkulmaan ja yllätti Tretjakin ajassa 46.47. Tilanne oli 4-2.

Suomen alku oli siis terävä ja viimeistely tehokasta. Maalilla torjui loistavasti Jorma Valtonen, joka pysäytti kiekon 42 kertaa.

  • Mulla oli yhdessä erässä enemmän torjuntoja kuin nykypeleissä koko ottelussa. Puuvillainen pelipaita painoi viisi kiloa ekstraa, kun hikosin, Valtonen muisteli Ylen Punakoneen kaatajat -dokumentissa.

Yllätysjoukkueesta lähdettiin WHA-liigaan

Odotukset olivat vaatimattomat, tai ehkä paremminkin olemattomat, kun Leijonien avausvastustaja turnauksessa oli yhdeksän peräkkäistä maailmanmestaruutta voittanut Neuvostoliitto. Siksi Yleisradio ei ollut varautunut televisioimaan koko ottelua suorana vaan näytti sen parhaat palat nauhoitettuna seuraavana päivänä, suorana televisioidun Neuvostoliitto-Tshekkoslovakia-ottelun erätauoilla.

Leijonien kokoonpanossa ei vielä Moskovan jymy-yllätyksessä ollut pelaajia Pohjois-Amerikasta, mutta Veli-Pekka Ketola oli jo ollut tarjolla NHL:ään Detroit Red Wingsin harjoitusleirillä. Ketola ja Heikki Riihiranta lähtivät syksyllä 1974 WHA-liigan Winnipeg Jetsiin, ja samaan sarjaan suuntasivat myöhemmin Tamminen (Cleveland Crusaders ja Phoenix Roadrunners), Seppo Repo (Roadrunners) sekä Lauri Mononen (Roadrunners).