Kolme kysymystä: Edmonton Oilers

NHL-kauden 2020-21 runkosarja alkaa 13. tammikuuta. Ennen kuin kiekko putoaa jäähän, NHL.com/fi käy läpi kunkin joukkueen suurimmat kysymysmerkit. Tällä kertaa vuorossa on Edmonton Oilers.

Edmonton Oilersin viime kausi oli hyvin kaksijakoinen, mutta samalla se osoitti öljymiesten suuren potentiaalin, jonka toivotaan nyt realisoituvan kunnolla. Oilers oli viime kaudella Pacific-divisioonan kakkonen, ja sen edellä oli Läntisessä konferenssissa vain neljä joukkuetta (St. Louis Blues, Colorado Avalanche, Vegas Golden Knights ja Dallas Stars). Yksikään Kanadassa majaansa pitävä seura ei kyennyt yhtä kovaan pisteprosenttiin kuin Oilers, joten runkosarja oli onnistunut.
Kaudesta jäi kuitenkin lopulta paha maku suuhun, sillä Oilersin taival katkesi kesän tosipeleissä jo karsintakierroksella. Lännen 12. sijalta karsintoihin lähtenyt Chicago Blackhawks teki jättiyllätyksen ja pudotti Oilersin jatkosta voitoin 3-1. Sen myötä kaudesta tuli valtaisa pettymys.
Nyt tavoitteet ovat kuitenkin taas korkealla. Oilers pyrkii uuden North-divisioonan kärkeen ja mukaan liigan mestaruustaistoon. Tavoite ei ole utopistinen, sillä potentiaalin realisoituessa öljymiehillä on mahdollisuudet haastaa mikä tahansa seura.
Päävalmentaja Dave Tippett aloittaa toisen kautensa Edmontonissa, supertähdet Connor McDavid sekä Leon Draisaitl ovat vuoden vanhempia ja GM Ken Holland teki syksyllä hyviä täsmähankintoja, mikä levensi joukkueen pelaajamateriaalia. Kaikki näyttää nyt paperilla paremmalta kuin viime kaudella.
Seuraavassa kolme keskeistä kysymystä Oilersin tulevan kauden suhteen.
1. Jäävätkö McDavid ja Draisaitl liian yksin?
Oilersin viime kauden hyvät tulokset johtuivat lähes puhtaasti kahdesta miehestä eli McDavidista ja Draisaitlista. Viimeksi mainittu iski viime kaudella 71 ottelussa käsittämättömät 110 tehopistettä (43+67), jolla irtosi NHL:n pistepörssin voitto. Saksalainen valittiinkin kauden päätteeksi liigan parhaaksi pelaajaksi. McDavid oli lähes yhtä vakuuttava ja latoi 64 ottelussa tehot 34+63=97, jolla irtosi pistepörssin kakkossija.

NHL:n pelätyin duo tekee alkavallakin kaudella hirmuista tulosta. Se on varma asia. Joukkueen näkökulmasta olisikin tärkeää, että tämä kaksikko saisi entistä enemmän tulitukea. Ryan Nugent-Hopkins pystyy hyviin tehoihin, mutta hänen rinnalleen tarvitaan muitakin laadukkaita kakkosviulisteja. Katseet ovat muun muassa Kyle Turrisissa, James Nealissa, Kailer Yamamotossa, Dominik Kahunissa, Tyler Ennisissä ja Jesse Puljujärvessä. Tästä porukasta pitäisi löytyä useampi tehomies, jotta Oilers voisi operoida leveämmällä materiaalilla ja yltää sen avulla tavoitteisiinsa.
2. Vastaako Barrie huutoon?
Oilers sai jo ennen kautta huonoja uutisia pakistonsa suhteen, sillä joukkueen kärkipuolustajiin kuuluva Oscar Klefbom joutuu olemaan koko kauden sivussa olkapäävammansa takia. Ruotsalainen jättää ison aukon edmontonilaisten alakertaan, mutta hänen saappaansa täytettäneen ainakin kiekollisesti, sillä GM Holland hankki syksyllä seuraan huipputaitavan Tyson Barrien.
Lisää aiheesta: [Edmonton Oilersin joulutoiveet ]
Edmontonin puolustukseen on kaivattu taituria, joka pystyisi olemaan selkeä kiekollinen johtaja ja tehojen puolesta yksi liigan parhaista puolustajista. Barriella on potentiaalia olla tällainen mies, ja se nähtiin jo aikanaan Colorado Avalanchessa, jossa hän iski parhaimmillaan 68 ottelussa 57 tehopistettä (14+43).
Barrie voi tuoda ison lisän Oilersin kiekolliseen peliin tasaviisikoin, mutta myös uuden vivahteen ykkösylivoimaan. Oilers oli jo viime kaudella NHL:n paras ylivoimajoukkue (29,5 %) - kiitos McDavidin ja Draisaitlin - mutta Barrien hankinnan myötä tulos voi olla vieläkin parempaa.
3. Riittääkö maalivahtipeli?
Yksi selkeä kehityskohta on puolustuspeli, ja siinä Oilers pystyy ottamaan harppauksia. Päävalmentaja Tippettin debyyttikausi oli jo askel eteenpäin. Joukkue päästi viime kaudella keskimäärin 3,03 maalia ottelua kohden, mutta nyt tuo lukema halutaan painaa alle kolmen, jopa 2,80:n pintaan.
Siinä projektissa avainroolissa ovat viisikkopelin kehittyminen ja hyvän alivoiman jatkuminen. Suurin kysymysmerkki lienee kuitenkin maalivahtipeli, jonka on oltava aiempaa parempaa, jotta tavoite täyttyy.

Mikko Koskinen otti viime kesänä ykkösvahdin roolin Mike Smithiltä, mutta Oilersin tosipelit menivät tyystin alakanttiin. Joukkue päästi neljässä karsintapelissä yhteensä peräti 16 osumaa omiin. Koskinen ja Smith pelannevat tasaisesti tulevassa runkosarjassa, mutta löytyykö tästä kaksikosta tarpeeksi laatua pitkällä tähtäimellä? Historian perusteella todennäköisyydet eivät ole kovin suuret, joten huolenaiheet eivät ole tuulesta temmattuja.