Mikko Koivu noussut Selke Trophy -ehdokkaaksi

Yhden NHL:n henkilökohtaisen palkinnon voittajaehdokkaiden kasaaminen on viime kausina onnistunut maailman elokuvahistorian klassisimpiin kuuluvan elokuvan tunnetulla lauseella.
Kun kapteeni Renault lausuu vuonna 1942 ilmestyneessä Casablancassa "Round up the usual suspects", tarkoittaa hän afrikkalaiskaupungin ilmeisimpiä lavean tien kulkijoita, joita oli syytä epäillä aina, kun kaupungissa tapahtui jotain häntä työllistävää.

Pikakelaus reilut 70 vuotta eteenpäin, mantereen vaihto Pohjois-Amerikkaan ja hyppäys varjoisilta kujilta NHL-kaukaloihin, niin tuota lausetta on saatu käyttää ahkerasti kartoitettaessa taalaliigan parhaan puolustavan hyökkääjän palkintoon ehdolla olleita pelaajia.
Boston Bruinsin Patrice Bergeron on ollut ehdolla viisi kertaa peräkkäin ja voittanutkin Selken kolmesti (2012, 2014 ja 2015). Los Angeles Kingsin Anze Kopitar on päässyt ehdolle kolmena viime keväänä, ja hän voitti pystin viime vuonna. Vuonna 2013 palkittu Chicago Blackhawksin Jonathan Toews oli ehdolla neljä kertaa vuosien 2011-15 välillä.
Detroit Red Wingsissä pelannut Pavel Datsjuk voitti pokaalin vuosina 2008-10 ennen viime vuonnakin ehdolla olleen Ryan Keslerin (Anaheim Ducks) voittoa vuonna 2011.
Itsekin kirjoitin syksyllä omaan pokaaliennakkooni Selke-ehdokkaiksi juuri Bergeronin, Kopitarin ja Toewsin. Jokainen heistä on kuitenkin pelaamassa omien standardiensa mukaan alavireistä kautta.

Kopitarin otteet ovat heilahdelleet ennennäkemättömällä tavalla, mikä on heijastunut koko Kingsin kauteen. Pisteiden valossa slovenialaiselle on tulossa NHL-uransa heikoin kausi, kun tynkäkausi 2012-13 jätetään laskuista pois. Tehotilastossa Kopitar on tekemässä peräti yli 30 pykälän sukelluksen.
Samat sanat pätevät pisteiden osalta myös Bergeroniin, ja Toews on niin ikään tekemässä vaatimatonta pistesuoritusta ja on plus-miinustilastossa jopa pakkasella.
Olisiko tänä vuonna viimein suomalaispelaajan vuoro voittaa Selke Trophy? Ehdokaskin löytyisi, ja vieläpä täysin salonkikelpoinen sellainen.
Hän on Minnesota Wildin kapteeni Mikko Koivu.
Koivu on nykytahdillaan menossa kohti NHL-uransa toiseksi parasta pistemäärää, ja hän saattaa jopa lyödä oman yhden kauden maaliennätyksensä.
No, pisteet ja maalithan eivät ole niitä asioita, jotka Selken kohtalon ratkaisevat. Legendan mukaan Jari Kurrin Selket saattoivat jäädä Edmonton Oilersin huippuvuosina saamatta miehen valtavien tehojen takia, mutta Koivu on paljon enemmän kuin pelkkä pistenikkari. Toki tehopisteet nostavat pelaajan näkyvyyttä ja voivat sitä kautta tuoda ääniä, mutta nimenomaan monipuolisuus voi nostaa Koivun asemia tämän kauden Selke-äänestyksessä.
Minnesota on parhaillaan NHL:n läntisen konferenssin kärjessä, ja joukkueella on ainekset seurahistorian parhaaseen kauteen. Tämän aikaansaamisessa Koivun pelaamisella on ollut valtava merkitys.
Eric Staal on joukkueen paras maalintekijä ja pistemies, mutta Koivu on Wildin selkäranka. Hän pelaa illasta toiseen Wildin hyökkääjistä eniten, ja on tällä kaudella jatkanut Mikael Granlundin nostamista niihin tehoihin, joita Granlundilta on odotettu koko tämän uran ajan.
Koivu raataa alivoimalla yli kahta minuuttia ottelua kohden, joka ilta nelisenkymmentä sekuntia enemmän kuin esimerkiksi Staal. Siitä huolimatta senttereiden tehopisteissä on vain seitsemän pinnan ero.
Hurja puolustusvastuu ei siis ole vienyt Koivun hyökkäyspelaamisesta mitään. Viimeisissä 12 ottelussa Koivu on tehnyt hurjat 15 tehopistettä (5+10). Mainituissa peleissä Koivu on laukonut 20 kertaa, mikä kertoo myös hurjasta viimeistelyprosentista.
Granlundin lisäksi myös "suomalaisketjun" kolmas jäsen Jason Zucker on matkalla uransa parhaisiin pistelukemiin.
Yksi suuren pelaajan määreistähän on se, että hän pystyy omalla tekemisellään ja pelaamisellaan nostamaan ketjukavereidensa tasoa. Koivu on tehnyt juuri sitä.
- Koivun ketjun kemia on todellakin toiminut. Ottaisimme saman joka ketjuun, jos vain voisimme, kuvaili päävalmentaja Bruce Boudreau vitjaa Arizona Coyotesista raavitun voiton jälkeen.
Tehopisteet, kova työ molempiin suuntiin, ketjukavereiden tekeminen paremmaksi ja menestyvä joukkue. Siinä on neljä hyvää syytä sille, miksi Koivu kuuluisi vähintäänkin Selke Trophy -kandidaattien joukkoon.
Vuonna 2009 hän sijoittui äänestyksessä neljänneksi yhdessä Henrik Zetterbergin kanssa. Tuolloin voiton vei Pavel Datsjuk kolmen äänen erolla Mike Richardsiin.

Tällä kaudella Koivu saavutti myös hienon rajapyykin pelatessaan 800. runkosarjaottelunsa. Siinäkin voisi olla Koivua puoltava tekijä, sillä Selke on osittain myös koko uraan perustuva palkinto. Tuhat otteluakin pilkottaa muutaman kauden päässä, mutta nyt olisi kaikin puolin otollinen aika Koivun Selkelle.
Joka tapauksessa Koivulla ja Wildilla on menossa niin hyvä kausi, että tulevaa kevättä tuskin tarvitsee muistella uran jälkeen toisella Casablanca-sitaatilla "We'll always have Paris".
Nykyvireisen Wildin suomalaisia lienee nimittäin turha odottaa Pariisin MM-jäille.