Mutta auttaako vaihto? Kokeneilla pelaajilla vuorattu joukkue on Läntisen konferenssin jumbosijalla 13 ottelun jälkeen. Ikäkysymys on realismia, ja sen kanssa on nyt elettävä.
Stevensin seuraajilla on luotsattavanaan edelleen sangen raskasjalkainen ryhmä, lähes sama kuin viime kaudella, jolloin vauhti teki Kingsille tepposet. Ryhmää pönkitettiin yli satakiloisella ja veteraani-ikään ehtineellä Ilja Kovaltshukilla. KHL-paluumuuttaja on ollut Kingsin kovin pistemies ja kerännyt 13 ottelussa 4+7=11 tehopistettä, mutta toisaalta myös omissa on kolissut turhan usein.
Venäläistaiturille on ikääntyessään tullut samoja ongelmia kuin koko Kingsille. Pelinopeiden, luistelunopeiden ja suunnanmuutoksia suosivien kärkijoukkueiden vauhdissa pysyminen ei ole ollut helppoa.
Siihen Kingsin nyt kuitenkin pitäisi vertyä. Otteluja on jäljellä miltei 70, eli aikaa on.
Lisää aiheesta: [NHL:ssä tehdään enemmän maaleja kuin miesmuistiin]
Desjardinsin ja Sturmin sisääntulon onnistuminen testataan heti tiistaina. Ensimmäinen vastaan asettuja, testin tarjoaja ja mittari on paikalliskilpailija Anaheim Ducks.
Siinä ottelussa katse kääntyy paitsi penkin taakse, myös Staples Centerin jäällä hikoileviin runkopelaajiin, jotka olivat kokemassa Kingsin edellisenkin valmentajavaihdoksen. Kelkka voi vielä kääntyä, jos uusi valmennus saa Drew Doughtyn ja Anze Kopitarin kaltaiset peliaikarohmut taakseen ja onnistuu kaivamaan aivopoimuista positiivisia muistijälkiä viime valmentajavaihdoksesta. Kopitar, Doughty ja maalivahti Jonathan Quick pelasivat Kingsissä jo kannukaudella 2012.
Maljapuheita ei nyt ole syytä miettiä, mutta ykköstähdet ovat yhä ikääntyneinäkin niin kovia, että he voivat nousta kantamaan kriisijoukkuetta kivikovassa Pacific-divisioonassa. Jos pallo lähtee pomppimaan oikeaan suuntaan, jopa playoff-haave saattaa herätä henkiin.
Ne pomput on toki ansaittava. On jokseenkin varma, että heti tuoreeltaan valmentajavaihdoksen jälkeen joukkue on vereslihalla, valmiina muutoksiin.
