1998DRWCup

KIEKKOHISTORIASSA TÄNÄÄN: 16.6.
1998: Detroit Red Wings peittosi Washington Capitalsin MCI Centerissä pelatussa neljännessä Stanley Cup -finaalissa lukemin 4-1 ja uusi mestaruutensa. Red Wings oli ensimmäinen tuplamestari sitten Pittsburgh Penguinsin, joka nosteli lordi Stanleyn maljaa vuosina 1991-92.

Mestaruusjuhlien tunteikkain hetki nähtiin, kun Conn Smythe Trophylla pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana palkittu Red Wingsin kapteeni Steve Yzerman luovutti Stanley Cup -pokaalin puolustaja Vladimir Konstantinoville, joka oli tuotu pyörätuolissa jäälle juhlimaan voittoa joukkueen kanssa. Konstantinovin peliura katkesi vain kuusi päivää edellisen mestaruuden jälkeen vakavaan loukkaantumiseen auto-onnettomuudessa.
- Oli upeaa voittaa, kun Vlady oli paikalla, Yzerman sanoi.
- Saimme koko kauden ajan tietoa hänen toipumisensa etenemisestä. Emme unohtaneet häntä. Meistä on tullut yhtä suurta perhettä, ja se on ehkä suurin syy menestykseemme, hän jatkoi.
Doug Brown iski neljännessä loppuottelussa kaksi ylivoimamaalia Red Wingsille, joka marssi jo toistamiseen finaalisarjan voittoon puhtaasti voitoin 4-0. Mestaruus oli Detroitin seurahistorian yhdestoista. Red Wingsin päävalmentaja Scotty Bowman nousi kahdeksannella mestaruudellaan jakamaan valmentajien ennätystä Toe Blaken kanssa.
MUITA MERKKIPAALUJA
1993: Kevin Constantine, 34, pestattiin San Jose Sharksin seurahistorian toiseksi päävalmentajaksi. San Josella oli takanaan umpisurkea (11-71-2) seuran toinen kausi NHL:ssä ennen kuin Constantine otti joukkueen komentoonsa. Sharks paransi pistepottiaan Constantinen ensimmäisellä kaudella ennätykselliset 58 pistettä (33-35-16) edellisestä kaudesta. Sharks pääsi ensimmäistä kertaa playoffeihin ja pudotti Läntisen konferenssin ensimmäisellä kierroksella Red Wingsin.
1994: Boston Bruinsin puolustaja Ray Bourque otti haltuunsa NHL:n ennätyksen, kun hänet valittiin liigan ykköstähdistöön 11. kertaa. Ykköstähdistön puolustajat olivat Bourque ja New Jersey Devilsin Scott Stevens. Heidän taakseen jäivät New York Rangersin Brian Leetch ja Calgary Flamesin Al MacInnis. Kaikki neljä valittiin myöhemmin Hockey Hall of Fameen.