Kapteeni Barkovin lokikirja, osa 2

Kaudella 2018-19 Florida Panthersin kapteeni Aleksander Barkov purjehtii miehistönsä kanssa kohti horisontissa siintävää pudotuspeliviivaa ja kertoo matkasta yksinoikeudella NHL.com/fi:lle. Lokikirjansa toisessa osassa hän puhuu voittoja maksaneista joukkueen virheistä, puolustuspelaamisesta ja Suomen matkasta.

Kuudetta NHL-kauttaan pelaava Barkov, 23, on tällä kaudella merkkauttanut yhdeksässä ottelussa tehot 2+6=8, mutta hän jäi ilman pisteitä lauantaina New Jersey Devilsille kärsityssä 2-3 tappiossa. Kapteeni joukkoineen lähti heti ottelun jälkeen Helsinkiin pelaamaan kaksi runkosarjaottelua Winnipeg Jetsiä vastaan.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Lokakuun peleistä meillä on kaksi voittoa ja seitsemän tappiota. Suurin osa tappioista on maalin pelejä, jotka olisivat aivan yhtä hyvin voineet kääntyä toisin päin, mutta niin ei nyt vain käynyt. Syy tappioihin on se, että me ei pelattu jotain tiettyä kohtaa pelissä, erää tai vaihtoa, niin hyvin kuin me osataan. Jotkut pienet virheet kostautuvat aika helposti tässä sarjassa, ja me on tehty niitä sen verran liikaa, että omiin on tullut paljon maaleja. Toinen syy tappioihin on se, ettei me olla puolustettu hyvin.
Mutta New York Islandersia vastaan alkoi jo näyttää hyvältä. Me pelattiin paremmin kuin aikaisemmin ja tehtiin tarvittavat maalit kolmannessa erässä ja jatkoajalla (Toimituksen lisäys: Panthers voitti Islandersin torstaina 3-2 jatkoajalla, ja Barkov syötti 2-2 tasoitusmaalin kolmannen erän puolivälissä sekä voittomaalin jatkoajalla. Panthers laukoi 41 kertaa.)
[Osallistu tänään, niin voit voittaa nimmareilla varustettuja NHL-palkintoja!]
Kaikki tietävät, että jäljellä on vielä 73 ottelua, joten mitä tahansa voi tapahtua. Viime vuonnakin me alettiin voittaa pelejä vasta tammi- ja helmikuussa, ja silti oltiin lähellä päästä playoffeihin. Ei me tietysti haluta pelata toista samanlaista kautta, vaan halutaan alkaa voittaa jo nyt. Mutta kauden alulle ei voi enää mitään. Pitää nyt vaan unohtaa nuo edelliset pelit, ottaa niistä kaikki hyvät asiat mukaan, jatkaa tästä eteenpäin ja pelata paremmin.

Yhden maalin tappiot unohdetaan pelaamalla. Tappioista huolimatta me on pelattu ihan hyvin, ja jokaisessa pelissä on ollut hyviäkin jaksoja. Ottelujen joissain kohdissa me on pelattu paremmin kuin vastustaja, mutta kun ei olla pelattu koko ottelua omalla tasolla, niin tulos on ollut tuo. Meidän pitää oppia puolustamaan paremmin ja pelata vähän viisaammin, ettei menetetä kiekkoja liikaa. Asiat paranevat pelaamalla, mutta tietysti pitää myös katsoa virheitä videolta ja oppia kantapään kautta.
Oma peli on ollut vähän samanlaista kuin koko joukkueella; välillä hyvää ja välillä taas pitäisi olla paljon parempaa. Islanders-pelissä paransin paljonkin loppua kohti, pystyin auttamaan joukkuetta ja olemaan hyödyllinen pelaaja. Olin silloin tyytyväinen, sillä joukkueen auttaminen on tavoitteeni joka ottelussa. Edellisissä otteluissa minulla oli useimmiten yksi hyvä erä ja kaksi vähän heikompaa, joten en voi sanoa, että olisin kaiken kaikkiaan tyytyväinen kauteeni. Kyllä minun pitää parantaa pelaamistani paljon.
Kopissa oli lähdön alla aika odottava fiilis, sillä suurin osa kavereista ei ole ikinä ollut Suomessa, ja nyt he pääsevät sinne pelaamaan pari NHL-ottelua. Tässä ollaan New Yorkissa valmiina lähtöön kohti Helsinkiä, ja laukut on jo pakattu.
Lisää aiheesta: [Barkov matkaoppaana Panthersin pelaajille Helsingissä]
Tilanne on molemmille joukkueille sama. Lennetään Suomeen, ja siellä on neljä pistettä jaossa. Ei me lähdetä pelaamaan sinne mitään höntsypeliä vaan yritetään ihan tosissaan. Winnipeg Jetsillä on varmasti täysin samanlainen asenne.
Nämä Suomessa pelattavat ottelut ovat iso juttu, totta kai. En olisi ikinä uskonut, että joskus pääsisin pelaamaan NHL-otteluja Suomessa. Näin NHL-joukkueen livenä ensimmäisen kerran syyskuussa 2009, kun Panthers pelasi Tampereella Tapparaa vastaan näytösottelun. Sitä peliä katsellessa ei käynyt mielessäkään, että jonain päivänä olisin itse Suomessa pelaamassa NHL-ottelua ja vielä Panthersin paidassa.
Mistä sen tietää, jos nytkin katsomossa on joku junnupelaaja, jonka mielestä on tosi siistiä nähdä NHL-ottelu Suomessa - ja sitten muutaman vuoden kuluttua hän on itse NHL-pelaaja. Ihan niin kuin minä.