Kahden kesken: Matias Maccelli

NHL.com/fi välittää pelaajien ja kiekkomaailman kiehtovimpien persoonien ajatuksia pelistä ja kaukalon ulkopuolisesta elämästä joka torstai kauden 2019-20 runkosarjan aikana. Tällä kertaa mietteitään meille kertoo Arizona Coyotesin varaama Ilveksen hyökkääjä Matias Maccelli.

Maccellin, 19, yksi haave toteutui viime kesänä, kun Arizona Coyotes varasi hänet NHL Draftissa neljännellä kierroksella 98. pelaajana. Tällä viikolla toinen unelma muuttui todeksi, kun hänet valittiin A-maajoukkueeseen. Miesten maajoukkuedebyytti on ensi viikolla EHT-turnauksessa.
- Uskomattoman hienoa päästä A-maajoukkueeseen. Olen pikkupojasta asti katsellut telkkarista miesten turnauksia, ja sitten pääsee itse pelaamaan joukkueeseen. Ihan huikeat fiilikset, hän hehkuttaa.
Maccelli edusti Suomea jo vuodenvaihteessa nuorten MM-kisoissa ja pohtii, että maajoukkueeseen pääsy on aina hieno saavutus, mutta toki miesten kisat ovat "vähän isompi asia".
- Mutta EHT-turnaus on tietenkin vasta MM-kisoihin valmistava turnaus, ei MM-kisat, hän muistuttaa.
Maccelli solmi viime kesänä Ilveksen kanssa 2+1 vuoden mittaisen sopimuksen ja lähti kauteen ensin taistelemaan pelipaikasta kokoonpanossa ja sitten vakiinnuttamaan paikan. Kausi on kuitenkin ollut jotain aivan muuta kuin pelipaikan hakemista. Lupaava hyökkääjä on iskenyt 34 otteluun tehot 11+16=27 ja on Liigan alle 20-vuotiaiden pelaajien pörssin kärkipaikalla ennen HIFK:n Anton Lundellia (6+13=19) ja Jukurien Axel Rindelliä (5+13=18). Ilveksen sisäisessä pistepörssissä Maccelli on neljäntenä.

• En osannut odottaa tällaista kautta. Kausi on mennyt paljon paremmin kuin olin kuvitellut. Palaset ovat vain loksahtaneet hyvin kohdalleen. Alla oli hyvä kesä, ja sain heti ensimmäiseen peliin onnistumisen (neljä maalia ensimmäisessä harjoitusottelussa), hän kertoo ja jatkaa, että hyvien kavereiden kanssa on ollut tosi helppo pelata.
  Tässä viisi kysymystä Matias Maccellille
  Jääkiekkoa pelannut isäsi sai sinut aikoinaan innostumaan lajista. Oliko sinulla nuorempana idoleita?
  - Suomalaisista seurasin Teemu Selännettä. Ja mieleen on jäänyt myös Mikael Granlundin ilmaveivi (MM-kisat 2011). En ole itse kokeillut ilmaveiviä. En tiedä pitäisikö (nauraa). Olisihan se hienoa tehdä sellainen maali.
  Pelasit italialaissukuisen äitisi synnyinmaassa Yhdysvalloissa junioriliiga USHL:n Dubuque Fightning Saintsissa puolitoista kautta. Viime kausi oli kokonainen ja iskit 62 runkosarjaotteluun tehot 31+41, joilla olit sarjan kolmanneksi paras pistemies. Mitä kaudet opettivat sinulle?
  - Ne opettivat paljon kaukalossa ja sen ulkopuolella. Väkisin oppii, kun muuttaa yksin nuorena toiselle puolelle maailmaa. Äiti ei ollut siellä koko ajan pesemässä pyykkiä, laittamassa ruokaa ja hössöttämässä, niin se oli jollain tavalla erilaista. Se kasvatti ihmisenä tosi paljon.
  - Pelaamista ajatellen oli tosi hyvä, että lähdin sinne. Otin siellä pelaajana paljon isoja askelia. Opin pelaamaan paremmin molempiin suuntiin ja sain kamppailuvalmennusta.

Oletko ehtinyt seurata Coyotesin pelejä ja mitä Arizonaan kuuluu?
- Jonkun verran olen katsellut tuloksia, mutta pelejä on vähän hankala katsoa aikaeron takia. Äijät ovat pelanneet siellä aika hyvin. (Coyotes on mukana taistelussa Läntisen konferenssin pudotuspelipaikoista).
Jos ajatellaan tulevaisuutta ja siirtymistä NHL:ään, niin miten sinun pitää vielä kehittyä pelaajana?
- Tietenkin kaikessa on tekemistä, koska kukaan ei ole täydellinen. Isoimpia juttuja minulla on puolustuspelaaminen. Sen pitäisi olla vähän vahvempaa, ja minun pitäisi olla valmiimpi niissä tilanteissa. Toinen on kamppailupelaaminen. Pitää saada lisää voimaa ja olla siinäkin kovempi.
- En ole vielä sen enempää miettinyt tulevaisuutta. Minun on hyvä olla Tampereella ja Ilveksessä, ja hommat toimii hienosti. En tiedä mitä tulevaisuus sitten tuo tullessaan.
Joko TPS-kasvatti syö mustaamakkaraa?
- En kyllä syö, en (nauraa). Ei ihan vielä, mutta treenataan sitäkin.