Esa Lindell pelaa erinomaista kautta Dallasin takalinjoilla

NHL.com/fi välittää pelaajien ja kiekkomaailman kiehtovimpien persoonien ajatuksia pelistä ja kaukalon ulkopuolisesta elämästä joka torstai kauden 2019-20 runkosarjan aikana. Tällä kertaa mietteitään meille kertoo Dallas Starsin puolustaja Esa Lindell.

Koko NHL-uransa ajan Starsia edustanut Esa Lindell, 25, on tällä kaudella pelannut 46 ottelua tehoin 3+17=20 ja on joukkueen sisäisessä pistepörssissä kuudentena. Mikäli tahti pysyy samanlaisena, hän rikkoo viime kaudella syntyneet yhden kauden ennätyksensä maaleissa (11), syöttöpisteissä (21) ja tehopisteissä (32).
Kesällä kuuden vuoden jatkosopimuksen Dallasiin solmineella Lindellillä on menossa neljäs täysi NHL-kausi, ja sadan tehopisteen rajapyykki on jo lähellä. Hän on pelannut kaikkiaan 285 ottelua tehoin 27+70=97.

Lindellin viime kesä oli aivan samanlainen kuin aikaisemmatkin. Hän treenasi Janne Hännisen ja Raimo Summasen kanssa, eikä harjoittelussa muutettu mitään. Lindell selittää hyvän henkilökohtaisen kauden johtuvan siitä, että koko joukkueen peli sujuu.
- Jengillä on huonon alun jälkeen mennyt todella hyvin. Niinhän se yleensä menee, että kun jengillä peli sujuu, niin yksittäisellä pelaajallakin sujuu. Myös kaverit rinnalla pelaa hyvin, hän tuumii.
Henkilökohtaisista tavoitteistaan Lindell kertoo, että totta kai pelaaja haluaa aina kehittyä ja parantaa edelliskaudesta. Hän on aina ajatellut niin, että kun hoitaa ruutunsa puolustuspäässä hyvin, niin sitten on annettavaa myös hyökkäyspäässä.
- Ehkä viime aikoina siitä ajatuksesta on tullut tulostakin. Ehkä ennen minut on tunnettu hyvänä puolustuspelaajana, mutta omissa silmissäni olen pystynyt tekemään jotain myös hyökkäyspäässä. Olen saanut sitä puolta tuotua esille.
Stars (27-15-4, 58 pistettä) on nyt toisena Central-divisioonassa, kymmenen pistettä St. Louis Bluesia perässä. Mutta aina ei ole ollut näin. Dallas aloitti kauden kolmella tappiolla, ja ensimmäisestä kymmenestä ottelusta tuli vain kaksi voittoa.
- Alku tosiaan oli nihkeä. Meillä oli palavereja ja mietimme, että missä homma mättää ja miksei tule voittoja. Sitten kun saatiin pari kolme voittoa sen huonon alun jälkeen, niin itseluottamus meni koko jengillä ihan eri tasolle, Lindell muistelee.
- Juna alkoi porskuttaa, ja hommat loksahtivat paikalleen. Tiedettiin kyllä taso, mihin meidän jengi pystyy, mutta ei saatu suoritusta oikealle tasolle alussa. Ensimmäisten kymmenen ottelun jälkeen kaikki alkoi toimia, hän jatkaa.

Viime kauden pudotuspeleissä Blues pudotti Starsin jatkosta toisen kierroksen seiskapelissä, toisella jatkoajalla. Pudotuspelit ovat luonnollisesti Starsin tavoite tälläkin kaudella, mutta joukkue tavoittelee myös divisioonan kärkisijaa.
- Sarjataulukko on hirveän tasainen. Yhtään ei voi ruveta hölläämään, sillä konferenssin kymppisijaankaan ei ole kauhean montaa pistettä. Mutta meillä on puitteet ja mahdollisuudet mihin vaan, Lindell tietää.
Tässä viisi kysymystä Esa Lindellille:
Starsissa on nyt neljä suomalaista, sinä, Miro Heiskanen, Roope Hintz ja Joel Kiviranta. Varsinainen Dallasin Pikku-Suomi?
- Onhan se mahtavaa. Itse olen onnekas, sillä joka vuosi Pohjois-Amerikassa on ollut suomalaisia yhtä aikaa kanssani. Se tuo erikoisen tunteen, kun saa puhua omaa kieltä silloin tällöin kopissa ja sen ulkopuolella. Varsinkin alkuun se helpotti paljon, kun kielitaito ei ollut mikään kovin hyvä. Nyt kokeneempana on sitten vuorostaan saanut auttaa nuorempia poikia.
- Joel on uusin suomalainen. Vähän on katsottu perään ja sanottu, että aina voi kysyä pelistä tai pelitavasta. On käyty yhdessä syömässä ja koetettu tehdä asiat mahdollisimman helpoksi hänelle.
Oletteko te suomalaiset paljon yhdessä vapaa-ajalla?
- Kyllä me aina silloin tällöin käydään syömässä, me ja meidän tyttöystävät. Heiskasen kanssa asutaan samassa kerrostalossa, ja tässä asuu muitakin joukkuekavereita. Siellä törmätään vähän useammin, ja treeneihin ja peleihin mennään yleensä samalla kyydillä.
Istutteko kopissa yhdessä vai erillään, ettette puhu siellä vain suomea?
- Meidät on vähän siroteltu. Kai juuri tuosta syystä. Muutenkin on paljon ulkomaalaisia pelaajia. Minä istun Andrej Sekeran ja John Klingbergin välissä.
Pelasitte hiljattain Winter Classic -ulkoilmaottelun. Millainen kokemus se oli?
- Se oli aivan mahtava. Koko tapahtuma oli todella hyvin järjestetty, ja hieno nousu tappioasemasta kruunasi koko pelin meille. Kyllä se oli sellainen päivä, jonka muistaa loppuelämänsä. Kylmät väreet tuli, kun käveltiin jäälle. Tosi siistiä.

Onko sinulla suosikkeja NHL-vieraskaupungeissa?
- Kaliforniassa on aina kivoja reissuja, New Yorkiin ja Vegasiin on mukava päästä käymään. Torontossa ja Montrealissa on aina hyvä meteli hallissa. Hyviä paikkoja on paljon, Vancouver myös.
- Lentoja ja maileja tulee, varsinkin meillä, kun ei ole yhtään lyhyttä lentoa mihinkään päin. Joka paikkaan on vähintään tunnin ja vartin lento. Mutta matkustaminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Jos on pitempi lento, niin silloin yleensä nukun. Muuten katselen sarjoja, Netflixiä ja elokuvia. Meillä ei ole lentokoneessa wi-fiä. Olen kuullut juttuja, että joillakin joukkueilla on (nauraa).