Kotkaniemi ei enää jännitä kiekkoilua taalakaukaloissa

Seuraamme tiiviisti Montreal Canadiensin keskushyökkääjä Jesperi Kotkaniemen tulokaskauden käänteitä ja julkaisemme uuden osan "Jesperin jäljillä" -juttusarjaan joka toinen viikko. Tässä neljännessä osassa Kotkaniemi kertoo, miten hän on sopeutunut elämään ja pelaamiseen NHL:ssä.

Kaksi maalia ja viisi maalisyöttöä ensimmäisiin 16 otteluun, yksi maali ja neljä maalisyöttöä kuuteen viime otteluun. Jesperi Kotkaniemi on jatkanut kehitysaskeliaan Montreal Canadiensissa ja onnistunut jopa parantamaan pistetahtiaan marraskuun edetessä.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Kuukauden - ja samalla NHL-uran - toinen useamman tehopisteen ottelu tuli kuun puolivälissä, kun Candiens otti taisteluvoiton Vegas Golden Knightsista. Kotkaniemi teki yhden maalin ja alusti toisen 5-4 voitossa. Muutamaa päivää myöhemmin tuli syöttöpiste 3-2 voitossa Calgary Flamesista, sitten kaksi maalisyöttöä jatkoaikatappiossa Washington Capitalsille.
Otteluista viimeisimmässä Kotkaniemi pääsi myös kellottamaan toistaiseksi suurimman peliaikansa, kun Canadiensin valmentajat antoivat tulokkaalle vastuuta lähes 17 minuutin edestä.
NHL.com/fi kyseli Kotkaniemen tuoreimmat kuulumiset.

Tulit harjoitusleirille, ansaitsit paikan ensimmäiseen otteluun ja nyt olet saanut jatkaa NHL:ssä. Miten kauden eri vaiheet ovat vaikuttaneet itseluottamukseesi?
- Alku oli tietenkin haastava. Jouduin vähän muuttamaan pelityyliäni ja löytämään itseluottamukseni. Täkäläinen pelityyli tuo kaukaloon sen verran uusia ulottuvuuksia, että pitää olla valmis kaikenlaiseen. Nyt olen päässyt sisään tähän hommaan ja tottunut kaukalon kokoon sekä pelikavereihin. Sen myötä tuntuu jo huomattavasti paremmalta. Muutamat onnistumiset tietenkin ovat kasvattaneet itseluottamusta merkittävästi.
Miten olet asettunut itsenäisempään elämään kodin ja tutun ympäristön ulkopuolella?
- On tämä Montreal tietysti vähän isompi paikka, eli erilaista täällä on. Pitkälti samojen asioiden äärellä kuitenkin pyöritään täälläkin päivittäin, joten arki rullaa hyvin samaan tapaan kuin Suomessakin.
Äitisi kävi jo aiemmin Montrealissa. Millaista apua olet saanut kotijoukoilta?
- Äiti tuli viikonloppuna taas takaisin, ja nyt asumme yhdessä. Isä ei ole vielä tullut käymään, mutta eiköhän jossain kohtaa saada hänetkin vielä tänne. Kyllä se on hyvä asia, että joku on aina odottamassa, kun tulee kotiin. On turvallinen olo ja kotiin voi aina mennä hyvillä mielin, kun siellä odottaa hyvä ruoka.
Lisää aiheesta: [Kapteeni Barkovin lokikirja, osa 3]
Englanti on alkanut sujua mukavasti, mutta oletko Montrealissa joutunut selviytymään myös ranskankielisten seassa?
- Ranska ei ole vielä oikein taipunut, mutta pukukopista ovat toki tarttuneet kaikki epäolennaiset sanat. Perustervehdykset ja kohteliaisuudet sujuvat, mutta sen kummemmin ei vielä kulje. Pyrin siihen, että ainakin alkeellinen viestintä paikallisten kanssa sujuu heidän omalla kielellään. Mielestäni se on ihan aiheellinen kunnianosoitus tälle kaupungille ja alueelle.
Kaukalossa peli on kulkenut luonnostaan. Eikö siirtymä Suomen Liigasta NHL:ään ollutkaan niin valtava loikka kuin joskus on pelätty?
- Ainakin minulle oli suuri yllätys, että ei se peli täällä sitten lopulta ollutkaan yhtään sen kummallisempaa kuin Suomessa. Tietysti pienempi tila ja suurempi pelinopeus vaativat sopeutumista, mutta hyvällä itseluottamuksella ja halulla oppia pärjää mukavasti.
Miten paljon muut suomalaiset ovat auttaneet sopeutumisessa?
- Koko joukkueesta on ollut iso apu. Ei ole tarvinnut olla lainkaan yksin, vaan tässä on iso perhe koko ajan ympärillä.