Islanders ei voi laittaa kolmea tappiota huonon tuurin piikkiin

New York Islanders pelaa perjantaina jossain määrin jo itsekunnioituksestaan. Harva varmastikaan uskoi sen pääsevän edes pelaamaan pudotuspelien toista kierrosta, mutta upean kauden jälkeen urakka uhkaa nyt päättyä silti ikävällä sivumaulla.

Kolmen ottelun jälkeen Islanders ei ole pystynyt kaatamaan Carolina Hurricanesia vielä kertaakaan. Jokainen ottelu on ollut viimeisille hetkille asti tiukka, mutta aina ratkaisu on lopulta kääntynyt Carolinan eduksi.
Keskiviikkona Islandersin maalivahti Robin Lehnerin harhasyöttö maksoi lopulta voiton, kun Hurricanes teki Sebastian Ahon syötönkatkon jälkeen 3-2 maalin ja iski sitten vielä kahdesti tyhjään verkkoon.

• Tätä voi tarkastella vain yhdeltä kantilta: oikeus jatkaa pelaamista pitää ansaita. Neljäs ottelu on pakko voittaa. Sitä ei voi kierrellä. Meidän on pakko taistella pitääksemme itsemme hengissä, Islandersin kapteeni Anders Lee totesi tuimasti.
  Islandersin leirissä on sinänsä ymmärrettävästi ajauduttu surkuttelun kierteeseen. Ensimmäisen ottelun se hävisi jatkoerässä 0-1, toisen ottelun 48 sekunnin sisällä toisistaan tulleilla osumilla 1-2. On ollut paljon puhetta pompuista, jotka ovat muka suosineet Carolinaa, ja niiden vuoksi sarja on jo nyt katkolla.
  Samaan aikaan Islandersin kopista on kuitenkin myönnetty, että pomput on ansaittava. Keskeinen kysymys onkin, montako pomppua Islanders on ansainnut verrattuna vastustajaansa? Karu totuus on, että kolmen ottelun jälkeen Islanders on tehnyt tasaviisikoin täsmälleen yhden maalin. Kaksi muuta syntyivät ylivoimalla, ja niistäkin toinen Hurricanesin puolustajan lavan kautta.
  Siinä missä Islanders on pysynyt hyvin mukana, se ei ole kertaakaan saanut Hurricanesia kanveesiin. Keskiviikkonakin se joutui koko ajan vastaamaan: Carolina meni johtoon, Islanders tasoitti - kahdesti.
  [Lue ottelusarjan NYI-CAR kaikki jutut täältä]
  Kun kolmannessa erässä Hurricanes oli johdossa ja siirtyi puolustusvaihteelle, Islandersilla ei enää ollutkaan aseita. Carolinan kolmannen maalin jälkeen Islanders sai aikaan vain kuusi laukausta kohti Hurricanesin maalia, mikä ei kerro kovinkaan kummoisesta takaa-ajosta.
  Iso osa Islandersin maalinteon tuskasta on käännettävissä yksinkertaisesti Hurricanesin vahvuudeksi. Se on parhaimmillaan puolustanut esimerkillisesti. Oli kyse sitten pyrkimyksistä pitää Islanders poissa parhailta paikoilta, kiekonmenetyksiin johtavasta paineesta tai loppuun asti energisestä karvauspelaamisesta, Hurricanes on onnistunut. Se on saanut vastustajansa lähestulkoon unohtamaan maalinteon ilon.
  - Molemmissa joukkueissa on valtavasti luonnetta, ja molemmat osaavat pelata hyvin sekä kiekon kanssa että ilman. Voitamme pelejä hyvin samoin tavoin. Emme vain ole pystyneet löytämään sitä yhtä maalia lisää, puntaroi Islandersin päävalmentaja Barry Trotz.
  Pompuista puhuminen viittaa aina tuuriin, vaikka sitä ei suoraan sanottaisikaan. Tämän sarjan tilanteessa tuuri on kuitenkin vain toissijainen vaikuttaja, sillä Hurricanes on yksinkertaisesti ollut pitkässä juoksussa jatkuvasti parempi. Ei missään tapauksessa ylivoimainen, mutta sen verran parempi, että tasatilanteessa maalin peli päättyy jatkuvasti sen voittoon.

Mistä pomppujen korostaminen sitten kertoo? Yksi näkökulma olisi, että Islanders ei keksi tällä hetkellä mitään muuta tapaa jatkaa tappiosta seuraavaan otteluun. Tuuriin vetoava "tolppa sisään, tolppa ulos" -retoriikka sivuuttaa merkittävän osan pelillisistä ulottuvuuksista. Niistä, jotka tekevät Hurricanesista juuri nyt paremman joukkueen ja todella vaikean voitettavan - varsinkin jos voittoja olisi kairattava neljä peräkkäin.
Islanders näyttää kadottaneen jotain ensimmäisen ja toisen pudotuspelikierroksen välissä. Se huilasi puolitoista viikkoa pudotettuaan Penguinsin yllätyksellisesti suoraan neljässä ottelussa, eikä ole sen jälkeen päässyt enää samanlaiseen voittoisaan vireeseen. Olosuhteet huomioiden tähänkin pisteeseen pääseminen kääntää kuitenkin Islandersin kauden tuloksen kiistatta plussan puolelle.
- Tämä joukkue on ollut sinnikäs koko kauden. Kaikki epäilivät meitä. Pukukopissa kenelläkään ei ole epäilyksiä, eikä minullakaan, Trotz vannoi.
Se ei silti juurikaan lievennä pettymystä, jos perjantain ottelu jää nykyisen joukkueen viimeiseksi. Islandersin on syytä hypätä kaukaloon repien ja raapien. Se on ainoa tapa palata kotiyleisön eteen ja elätellä toivoa Jack Adams Award -finalisti Trotzin masinoiman nappikauden jatkamisesta.
- Silloin olemme parhaimmillamme ja otamme itsestämme kaiken irti. Jos se ei riitä, meidän ei kuulu jatkaa pelaamista, valmentaja sanoi.