GettyImages-2304018292

Kesäkuussa 2017 kahden voiton päähän jäänyt Stanley Cup -mestaruus on karvaasta pettymyksestä huolimatta Pekka Rinteelle hänen jääkiekkouransa paras muisto.

– Ilman muuta muistelen sitä positiivisena asiana. Se on urani huippuhetki, tosin vähän myös katkeransuloinen muisto. Oli pettymys jäädä kahden voiton päähän Stanley Cup -mestaruudesta, mutta silloin tapahtui jotain ainutlaatuista Nashvillen jääkiekkoelämässä, Rinne kertasi muistojaan lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin Torontossa lauantaina ennen Hockey Hall of Fame -juhlallisuuksien käynnistymistä.

Palataanpa vielä pettymykseen, jossa Rinteen mielestä oli hopeinen reunus. Toista peräkkäistä mestaruutta jahdannut Pittsburgh Penguins johti finaalisarjaa voitoin 3-2, kun joukkueet asettuivat kuudennen kerran vastakkain Nashville Predatorsin kotihallissa, Bridgestone Arenassa. Penguins nollasi Predatorsin lukemin 2-0.

– Siitä alkoi jääkiekon merkittävä kasvu lajina Nashvillessa, Rinne sanoi tyytyväisenä ja jatkoi mainitsemalla muitakin hänelle merkityksellisiä hetkiä urallaan.

– Ensimmäinen ottelu Nashvillen maalilla (15. joulukuuta 2005), Carolinan nollaaminen kotona viimeisessä ottelussa (5-0, 10. toukokuuta 2021) ja fanien hyvästeleminen, joka oli kuin elokuvan loppukohtaus.

Muutto pois Nashvillesta ei käynyt mielessä koskaan

Ensimmäiset pari vuotta Rinne yritti vain pitää kiinni saamastaan mahdollisuudesta pelata NHL-seuran maalilla ja samalla luoda itselleen nimeä seuransa ja fanien mielissä. Siinä tilanteessa ei voinut ajatella asioita kovin pitkälle tulevaisuuteen.

– Mutta kun olin tehnyt ensimmäisen pitkän jatkosopimukseni (2011), minun oli helppo nähdä itseni pelaamassa koko NHL-urani ajan samassa seurassa. Olin todella onnekas, että sain tehdä niin. Minulle merkitsee todella paljon, että sain edustaa Nashvillea koko urani ajan, hän kiitti entistä seuraansa.

Rinteellä ei koskaan käynyt mielessä miettiä siirtymistä jonnekin muualle, ei kertaakaan.

– Mutta voihan se olla, että seura yritti tietämättäni kaupata minua jonnekin, hän nauratti ympäröivää toimittajien joukkoa.

Olisiko Rinne saanut pujottaa sormeensa Stanley Cup -sormuksen, jos hän olisi jossain uransa vaiheessa vaihtanut seuraa, sitä ei koskaan saada tietää. Eikä hän halua edes ajatella sillä tavalla, sillä Nashvillen saama Stanley Cup -kokemus ja lajin suosion kasvu kantrikaupungissa merkitsee hänelle nyt vuosia myöhemmin paljon enemmän kuin finaalisarjan tappion aiheuttama pettymys.

– Nashville muutti elämäni, hän tiivisti 15 Predatorsin maalilla vietettyä vuotta.

GettyImages-2304036336

Rinteelle tärkeät vanhemmat näkevät sormuksen ensimmäisenä

Eikä Rinteen ja Predatorsin yhteistyö ole suinkaan loppunut, sillä hän etsii seuralle uusia maalivahtikykyjä Euroopassa ja toimii kehitysvalmentajana Nashvilleen jo varatuille maalivahtilupauksille – ja nauttii erityisesti nuorten maalivahtien kannustamisesta sekä neuvomisesta.

Ja lauantaina Rinteelle luovutettiin Hockey Hall of Famen vuosiluokan 2026 virallinen sormus.

– En osaa vielä sanoa, kuinka usein pidän sormusta. Mutta toivottavasti sormus inspiroi nuoria pelaajia, jotka sen näkevät. Sormus on todella kaunis. Tuskin maltan odottaa, että saan näyttää sen perheelleni, Rinne hymyili.

Hän aikoo näyttää sormuksen ensimmäisenä vanhemmilleen, sillä hän on heille paljosta kiitollinen. Maalivahtilegendan mielestä ilman vanhempiaan hän ei olisi nyt tässä, neljäntenä suomalaisena Hockey Hall of Fameen valittuna pelaajana ja ensimmäisenä suomalaisena maalivahtina.

– Sitten näytän sormuksen kavereilleni. He ovat varmaan kateellisia, Rinne virnuili hyväntahtoisesti.