Analyysi Devilsin kaudesta ja tulevaisuudennäkymistä

NHL ilmoitti 26. toukokuuta suunnitelmastaan jatkaa kautta 2019-20. Kaikkiaan seitsemän joukkueen pelit päättyivät runkosarjaan. Kauden jatkumista odotellessa annamme arviomme näiden joukkueiden kaudesta ja kurkistamme, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Tänään vuorossa on New Jersey Devils.

Kovin satsauksin kuluneeseen kauteen lähtenyt New Jersey Devils ei lopulta onnistunut ulosmittaamaan potentiaaliaan, vaan tuloksena oli jääminen pudotuspelien ulkopuolelle.
Kausi jätti organisaation ylle kasan kysymysmerkkejä, joihin vastaaminen vienee aikaa. John Hynesin komennossa kauteen startannut ryhmä oli yksi syyskauden suurimmista alisuorittajista, eikä tiiviistä viisikkopelaamisesta ollut useana iltana tietoakaan.
Lokakuun kymmenestä kamppailustaan Devils onnistui voittamaan vain kaksi, ja vaikka tahti hieman parantui seuraavina kuukausina, ei pelaaminen ollut todellakaan sitä, mitä silloinen GM Ray Shero olisi halunnut.
Piruparkojen ruuti oli märkää
Kun katsoo Devilsin sisäistä pistepörssiä, niin ymmärtää hyvin, miksi joukkueen rahkeet eivät riittäneet jatkamaan kauttaan pudotuspeleihin. Vuodesta 2015 asti Devilsiä edustanut Kyle Palmieri oli toista kautta peräkkäin joukkueen ykkösnimi sekä maaleissa että tehopisteissä. Työteliäs yhdysvaltalaislaituri keräsi 65 ottelussa tehot 25+20=45.

Seuraavilla sijoilla majailleet Nikita Gusev, Nico Hischier ja Jesper Bratt olivat Devilsille tärkeitä hyökkäyspään lenkkejä, mutta kukaan kolmikosta ei lopulta onnistunut rikkomaan edes 20 maalin rajaa.
- Pelissämme oli paljon kiekollisia ongelmia läpi kauden. Ratkaisut olivat huolimattomia ja sorruimme kamppailuissa kiekonmenetyksiin. Pelaaminen vastustajan hyökkäyssinisellä pitää olla varmaa, ja turhaa siirtelyä tulisi välttää viimeiseen saakka, Palmieri analysoi.
Avainpelaajien maalinteon tahmeudet heikensivät luonnollisesti Devilsin iskukykyä, ja joukkue päätyi lopulta 185 osumallaan liigan maalitilastossa vasta 25. sijalle.
Nashville Predatorsista Devilsiin ennen kautta hankitun ja NHL:n värikkäisiin tähtipelaajiin lukeutuvan P.K. Subbanin edesottamukset jättivät myös paljon jossiteltavaa. Muhkeaa yhdeksän miljoonan dollarin vuosipalkkaa nauttiva Subban pelasi 68 ottelua ja sai kokoon tähänastisen NHL-uransa heikoimmat tehopisteet 7+11=18. Lisäksi Subbanin plus-miinuslukema painui karmaisevasti pakkaselle peräti 21 pykälän verran.

Seurajohdolla riittää haasteita
Joulukuuhun tultaessa Devils oli onnistunut keräämään vaivaiset 22 sarjapistettä (9-13-4), mikä sai Sheron mitan täyttymään lopullisesti. Neljä kautta Devilsiä luotsannut Hynes sai luvan lähteä, ja hänen tilalleen väliaikaiseksi päävalmentajaksi nostettiin apuvalmentaja Alain Nasreddine.
Hynesin potkut saivat aikaan varsinaisen ketjureaktion, kun Devils tiedotti kaupanneensa siirtohuhuissa pitkään pyörineen hyökkääjä Taylor Hallin Arizona Coyotesiin. Muutokset eivät suinkaan loppuneet siihen, vaan seuraavana laukkunsa sai pakata Shero, jonka viisi vuotta kestänyt GM:n pesti tuli päätökseen tammikuun puolessavälissä.
- En uskonut, että päätyisin Devilsin GM:ksi tällä tavalla, mutta joskus asioita tapahtuu odottamatta. Otan haasteen vastaan avoimin mielin ja pyrin omalta osaltani varmistamaan, että organisaatio kulkee oikeaan suuntaan, Sheron paikalle siirtynyt Tom Fitzgerald totesi.

Helmikuun siirtotakarajalla maisemaa vaihtoi Devilsin ainoa suomalaispelaaja Sami Vatanen, joka löysi uuden työnantajan Carolina Hurricanesista. Vatanen oli ehtinyt ennen siirtoaan nousta joukkueensa ykköspuolustajan rooliin ohi Subbanin.
Vaikka kulunut kausi näytti monen Devils-fanin silmin katsottuna todelliselta kaaokselta, niin valoa tunnelin päässä on havaittavissa. Viime kesän NHL Draftin ensimmäisenä pelaajana varattu Jack Hughes ottanee taatusti isoja kehitysaskelia toisella NHL-kaudellaan, ja KHL:stä taalakaukaloihin loikanneesta 25-vuotiaasta Gusevista saattaa kehittyä Devilsille kelpo pistenikkari.
Tämän kesän varaustilaisuudessa Devilsillä on käytössään peräti kolme ensimmäisen kierroksen varausvuoroa, joten työkaluja Fitzgeraldilla ja kumppaneilla luulisi riittävän. Isoin kysymys kuuluukin, pystytäänkö New Jerseyn pelaajakehityksessä olemaan tarpeeksi kärsivällisiä?