Vatanen pelaa sopimuksensa tällä erää viimeistä kautta, mutta hyökkääjäkaksikon on määrä viihdyttää pohjoiscarolinalaista kiekkoyleisöä vielä pitkään. Molempien sopimukset jatkuvat aina vuoteen 2024 asti ja ovat joukkueen pisimpien joukossa. Se on tietysti omiaan lisäämään myös suosiota Hurricanes-fanien keskuudessa.
Vielä heillä on kuitenkin matkaa Kapasen asemaan seurahistoriassa, sillä kuopiolainen ehti olla mukana Hurricanesin suhteellisen lyhyen menneisyyden ikimuistoisimmilla hetkillä.
Detroitin dynastia oli liikaa
Kapasen maalimäärällä mitattuna paras kausi talvella 2001-02 oli se, jona myös Hurricanes alkoi vihdoin tulla laajemminkin huomatuksi. Ehkä ratkaisevin hetki oli Montreal Canadiensia vastaan pelattu toisen kierroksen pudotuspelisarja, jossa Carolina nousi takaa-ajoasemasta komeaan voittoon.
Näistä otteluista hurjin oli neljäs koitos, jossa Montreal oli kotikentällään 3-0 johdossa, mutta Hurricanes teki kolmannessa erässä kolme maalia ja voitti jatkoerässä. Sarjassa maaleitta jäänyt Kapanen pelasi muutenkin vaikean pudotuspelikevään nautiskeltuaan sitä ennen koko kauden ajan tähtisentteri Ron Francisin pelisilmän hedelmistä.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Kevät 2002 johdatti Hurricanesin lopulta aina Stanley Cup -finaaleihin, joissa vastaan asettui Detroit Red Wingsin dynastia. Alku oli räjähtävä, sillä Carolina haki yllättävän jatkoerävoiton Detroitista heti ensimmäisessä ottelussa. Siihen ilonaiheet sitten jäivätkin, sillä Red Wings osoittautui maineensa veroiseksi ryhmäksi ja teki Hurricanesin haaveista hakkelusta voittamalla seuraavat neljä ottelua peräkkäin.
Kapanen jätti Carolinan seuraavalla kaudella ja jatkoi uraansa Philadelphia Flyersissa. Kun Hurricanes keväällä 2006 marssi loppuun asti ja pääsi nostelemaan Stanley Cupia jättiyllättäjänä, joukkue oli vailla ainuttakaan suomalaista. Jokinen ja Pitkänen saapuivat kahta vuotta myöhemmin ja loivat vankan perustan Carolinan ja suomalaisten sittemmin vahvana pysyneelle siteelle.