NHL.com/fi jututti puolustaja Samu Alalauria ja kyseli hänen suunnitelmiaan NHL-varauksen jälkeen. Chicago Blackhawks varasi Alalaurin vuoden 2026 NHL Draftin kolmannella kierroksella varaustilaisuuden 66. pelaajana.
Alalauri, 18, palasi Suomeen elokuun alkupäivinä Kanadan Windsorista World Junior Summer Showcase -turnauksesta ja ehtii hädin tuskin purkaa matkalaukut, kun on aika pakata ne uudestaan. Elo-syyskuun vaihteessa on nimittäin edessä seuraava askel kohti NHL-unelmaa, sillä hän siirtyy Pelicansista UMass Minutemen -joukkueen riveihin pelaamaan Pohjois-Amerikan yliopistosarja NCAA:ssa.
Vaihtoehtona oli muitakin yliopistoja, mutta Massachusettsin Amherstissa, 150 kilometrin päässä Bostonista sijaitseva opinahjo UMass (University of Massachusetts) teki oitis vaikutuksen koko Alalaurin perheeseen.
– UMassista jäi hyvä fiilis sydämeen, ja se tuntui kehityksen kannalta parhaalta paikalta sekä muutenkin hyvältä paikalta jatkaa uraa, hän muistelee tutustumiskäyntejä.
Alalauri on jo valinnut joitakin kursseja, joilla yliopisto-opinnot laitetaan vauhtiin, mutta aika näyttää, mihin aineisiin hän keskittyy.
– Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Kun sinne mennään, niin se on ihan eri elämää ja kulttuuria. Katsotaan sitten, alkavatko nyt valitut kurssit kiinnostaa. Vähän vielä tunnustellaan, kun päästään paikan päälle.
Kehityskohteina luistelun terävöittäminen ja kiekollinen rohkeus
Alalauri pohtii pian käynnistyvää kautta ja sanoo odotuksien sekä tavoitteiden olevan aika lailla samanlaisia kuin viime kauden alussa. Raamikas 190-senttinen puolustaja haluaa kehittyä mahdollisimman paljon ja treenata niin paljon kuin vain pystyy – lepoa unohtamatta.
– Tietenkin suurin tavoittelemani haave on ansaita iso rooli yliopiston joukkueesta, ja sitä kautta kehittyä pelillisesti, kohti jenkkityylin peliä. Aikamoinen muutos kun tulee, niin ei vielä oikein uskalla tavoitella mitään muuta. Tämä on järkevin tavoite, mitä kaudelle voi nyt laittaa.
Pieni kaukalo on tullut Alalaurille tutuksi vuosien varrella eri ikäluokkien maajoukkueissa, ja kokemus on osoittanut, että hänen pelityylinsä sopii pieneen pohjoisamerikkalaiseen kaukaloon erittäin hyvin.
– Se on itselle jopa parempi kuin iso kaukalo, tuntuu jotenkin paremmalta. Kaikki tapahtuu nopeammin, on vähän helpompi puolustaa ja näkee pelin paremmin. Ei tarvii ihan joka kerta katsoa olan yli niin kuin Suomi-kaukalossa, hän perustelee.
Summer Showcase -turnauksessa Alalauri laittoi muistiin joitakin asioita, joita hän voi kehittää alkavalla kaudella omassa pelissään. Vuotta vanhemman ikäluokan parhaimmisto muistutti, että kovaa tullaan. Hän kyllä pärjäsi luistelussa, mutta se ei suinkaan riitä hänelle. Hän haluaa luistelunsa vielä kovemmaksi ja pyrkii terävöittämään sitä, varsinkin eteenpäin luistelua.
– Haluan tuon turnauksen perusteella kehittää myös puolustuspeliä kokonaisuudessaan ja kiekollista rohkeutta. Kiekollisen rohkeuden haluan sille tasolle, että se on varmaa päivästä päivään ja ketä tahansa vastaan.
Blackhawksin ja Starsin suomalaisvaraukset samaan koppiin
Alalauri seurasi NHL Draftin kotona sohvalla vanhempiensa kanssa, ja lähetystauon takia oma nimi näkyi television ruudussa vähän viiveellä. Ensimmäinen onnittelusoitto ehti tulla ennen kuin hän edes tiesi varauksestaan.
– Kyllähän siinä meni vähän sanattomaksi, oli niin hieno hetki perheen kanssa. "Änärissä" pelaaminen on aina ollut iso unelma, ja varaus on hieno etappi sitä kohti. Ihan uskomattomalta se tuntui.
Draftia seurasi Chicagossa pidetty viikon mittainen seuran nuorten lupausten kehitysleiri, jonne Alalauri sai lentävän lähdön.
