Aaltonen päätyi Torontoon pientä kiertoreittiä pitkin. Anaheim Ducks varasi hänet kesällä 2013, mutta hän ei tehnyt seuran kanssa koskaan sopimusta. Maple Leafs kuitenkin huomasi eurooppalaisen huippupelaajan ja tarrasi kiinni, kun oikeudet raukesivat.
- Olin hyvin motivoitunut ja halusin pelata NHL:ssä jonain päivänä. Uskon, että minulla on mahdollisuudet päästä joukkueeseen. Jos minun pitää mennä AHL:ään, olen sinut asian kanssa, mutta ainoa tavoitteeni on pelata NHL:ssä, Aaltonen julisti.
Maajoukkuevalmentaja Lauri Marjamäki sanoi Toronto Starille, että Aaltonen tarvitsee vielä lisää aggressiivisuutta ja tahtoa peliinsä. Aaltonen myönsi, että hänen entinen valmentajansa on oikeassa.
- Minun pitää olla tarkkana peleissä, mutta myös harjoituksissa. Jokaisessa harjoituksessa on oltava hereillä, Aaltonen totesi.
Leo Komarov sanoi, että valmentaja Babcockilla on hyvä kyky pitää pelaajien vireystila korkealla treeneissä. Aaltosella tuskin on vaaraa nukahtelusta.
- Babcock osaa ajaa pelaajaa kohti parasta joka päivä. Joskus kaikki viisi pelaajaa tai yksi pelaaja voivat olla unessa, mutta yleensä meillä ei ole ketään, Komarov kertoi.
Jos Aaltonen pääsee aloittamaan runkosarjan avauskokoonpanossa, hänen pitää näyttää kykynsä nopeasti. Kiekkohullussa Torontossa ei ole varaa pitkiin eurooppalaispelaajan kehitysprojekteihin. Tulosta pitää tulla aikailematta.
Aaltonen on saanut Torontossa hyvää apua Komarovilta, joka tuntee kokeneena kettuna sekä kaupungin että seuran tavat. Kysyttävää riittää, sillä Aaltonen on ensimmäistä kertaa NHL-joukkueen harjoitusleirillä.
- Me voimme kuunnella suomalaista musiikkia, suomiräppiä, Aaltonen sanoi Toronto Starille.
Vastaus nauratti torontolaistoimittajia, jotka inttivät vielä Komarovilta lisätietoa suomalaisesta musiikista ja erityisesti räpistä verrattuna pohjoisamerikkalaiseen versioon.
- Eri kieli, mutta rytmi on aika sama, Komarov vastasi.
Samaa voi sanoa Aaltosesta jääkiekkoilijana Pohjois-Amerikassa: kieli on eri, mutta rytmi sama.