Vieläkö myöhästelet, Rantanen?

Juttusarja "Viisi kysymystä" jatkuu läpi koko kauden. Keskustelemme lajin avainhenkilöiden kanssa heidän elämästään ja urastaan sekä kyselemme heiltä tuoreimmat kuulumiset ja kiekkouutiset. Tällä kertaa kuullaan Colorado Avalanchen Mikko Rantasen ajatuksia.

Ennen kautta Colorado Avalanchen leirissä eläteltiin toiveita paluusta pudotuspeleihin, mutta joukkue on pudonnut koko sarjan viimeiseksi. Mikä tässä hommassa nyt mättää?
- Ei ole tosiaan mennyt hirveän hyvin. Olemme viimeisenä liigassa ja hävinneet niin paljon, että itseluottamus on kateissa vähän koko joukkueella. Emme osaa voittaa. Puuttuu vähän sellainen tarvittava luovuus. Pelkäämme keskialueella, että menetämme kiekkoa. Heitämme kiekkoa päätyyn, ja sitten vastustaja tulee sieltä helposti ulos. Ei tehdä keskialueella oivaltavia juttuja, joilla saisimme aikaan ylivoimahyökkäyksiä: esimerkiksi lapojen yli hyviä syöttöjä, jotka avaavat peliä. Kun vielä erikoistilannepelaamisessa on puutteita, niin siinä se sitten on.
- Paperilla meillä on tosi hyvä joukkue. Potentiaalia on, mutta kaikki vaan tuntuu todella vaikealta. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei siinä auta kuin jatkaa yrittämistä.

Varsinkin kotipelit ovat sujuneet nihkeästi, ja olette napanneet kotikaukalossanne vain viisi voittoa. Mistä se johtuu?
- Alkukaudesta voitimme vieraissa Columbuksen ja Minnesotan. Sitten tulimme hyvällä fiiliksellä kotiin. Meillä oli neljä kotipeliä, ja hävisimme ne kaikki. Siitä lähti huono putki liikkeelle. Kotona peli on vielä enemmän puurtamista kuin vieraissa, enkä tiedä miksi. Kun olemme hävinneet niin paljon, tulee se voittamisen pelko. Ei voi pelata hyvin, jos pelkää virheitä.
Pelasit viime kauden pääasiassa AHL:n puolella. Miten elämäsi on muuttunut, kun olet nyt vakiopelaaja NHL:ssä?
- On se aika erilaista sikäli, että kaikki hotellit ovat parempia ja matkustaminen on mukavampaa NHL:n puolella. Muuten arki on aika samanlaista. Olen viihtynyt kyllä Denverissä, joka on hyvä paikka elää. Kaupunki ei ole liian iso, ja porukka on siellä tosi mukavaa. Kyllä se tuntuu jo kodilta, kun tuntee ja tietää paikat.
Olit TPS:ssä vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin nyt Coloradossa. Joukkue pelasi huonosti, ja olit nuorena miehenä yksi joukkueen johtohahmoista. Millaista on olla vielä melko kokematon kärkipelaaja tuollaisessa kovassa paikassa?
- Kieltämättä tilanne on aika samanlainen kuin Tepsissä. Olimme joukkueena pohjalla. Välillä noustiin vähän, mutta sitten tultiin taas alas. On se aika vaikeaa, koska voittamisen takia tätä hommaa kuitenkin tehdään.
Harri Pirisen Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016 -kirjassa kerrotaan, että saavutit mainetta jatkuvilla myöhästymisillä. Onko tämä paha tapa jatkunut NHL:n puolella?
- Tavat ovat parantuneet, ainakin verrattuna niin viime vuoden nuorten MM-kisoihin. En ole ollut myöhässä vielä kertaakaan, en lennoilta enkä palavereista. Olen muistanut passinkin aina ottaa mukaan. Ehkä vähän on tullut aikuistuttua. Tämä on kuitenkin ammattilaisliiga, ja pitää elää sen mukaisesti kaukalon ulkopuolellakin. Se on tärkeää varsinkin nuorille pelaajille. Jos Jarome Iginla tulee viisi minuuttia myöhässä, tuskin kukaan mitään siihen sanoo.